Siirry pääsisältöön

Miltä maistuu voikukkamarmeladi?



Kokeilin voikukkamarmeladin valmistamista ensimmäisen kerran viime kesänä.

Ensimmäinen kokeilu epäonnistui totaalisesti: "marmeladista" tuli niin kovaa, että lusikka juuttui siihen kiinni. Toinen kokeilukerta tuotti laihaa litkua - joka tosin maistui taivaallisen hyvältä.

Näistä epäonnistuneista kokeiluistani kerroin Hortoilijan muistiinpanoja
 -blogin päivityksessä Kun voikukkamarmeladista tuli hammaslääkärin painajainen (9.6.2019).

Miksi toisesta marmeladisatsista tuli kivikovaa kökköä ja toisesta laihaa litkua? Siksi, että arvioin väärin hillo-marmeladisokerin määrän alkuperäistä ohjetta puolittaessani.

Vahingoista viisastuu, ja tänä kesänä voikukkamarmeladi onkin  onnistunut mainiosti.

Pieneen annokseen marmeladia tarvitaan seuraavat ainesosat:

2,5 dl voikukan terälehtiä
2 dl vettä
1 rkl sitruunan mehua
1,5 dl hillo-marmeladisokeria



Näin toimin:
1. Keräsin 2,5 desilitraa voikukan keltaisia kukintoja, joista poistin kaikki vihreät osat.


2. Huuhtelin kukinnot siivilässä  kylmällä juoksevalla vedellä.
3. Laitoin kukinnot kattilaan ja lisäsin joukkoon 2 dl vettä.
4. Kiehautin veden ja kukinnot.
5. Kiehauttamisen jälkeen keitin niitä noin 15 minuuttia.
6. Siivilöin kukinnot pois. (Käytin apuna sukkahousua, mutta toki siiviläkin käy.)

7. Kaadoin nesteen takaisin kattilaan.
8. Lisäsin joukkoon ruokalusikallisen sitruunasta puserrettua mehua ja 1,5 desilitraa hillo-marmeladisokeria.
9. Sekoittelin ja keitin vielä pari minuuttia.
10. Kun seos oli vähän jäähtynyt, lusikoin sen lasipurkkiin.

Voikukkamarmeladi on maukasta ja sopii hyvin vaikkapa paahtoleivän päälle tai lettusten kaveriksi.

Jos haluat tehdä marmeladin sijaan juoksevaa voikukkasiirappia/-hunajaa, laita seokseen hillosokeria vain desilitran verran.

Mielestäni ohuempi versio on paremman makuista kuin marmeladi, mutta yksi huono puoli siinä on: se ei säily. Ei ainakaan minulta.  😊

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Hyvästi, vuosi 2023!

  Vuoteen 2023 mahtui henkilökohtaisessa elämässäni monenmoista: luovuin vakituisesta työpaikastani, laitoin taloni myyntiin, muutin uudelle asuinalueelle kerrostaloon, aloitin työt uudessa koulussa, rakas kissaystäväni kuoli... Toivon, että vuosi 2024 olisi rauhallisempi :)  Tammikuussa 2023 aloitin jo tutuksi tulleen kuvausprojektini, jonka tarkoituksena on ottaa kuva samasta paikasta kerran kuukaudessa koko vuoden ajan. Kuvauspaikaksi valikoitui Jyväskylän Palokassa sijaitseva Kirrin uimaranta.  Muutin uuteen kotiin syyskuun alussa. Vanhan talon tyhjentäminen ja siivoaminen sekä uuden kodin järjestely veivät niin paljon aikaa ja energiaa, että kuvausprojektini tyssäsi ja viimeiseksi kuvaksi jäi elokuun otos. Tuossa kuvia järjestellessäni onnistuin vahingossa poistamaan heinäkuun kuvan, joten kuvasarjani jää tänä vuonna puoliväliin vuotta.  Tammikuun kuva on otettu aamulla auringonnousun jälkeen. Pakkastakin oli.    Helmikuussa lumet välillä sulivat, mutt...

Vegaaninen omppupiirakka vaivatta ja vatkaamatta

Löysin viime syksynä jostain lehdestä - en kuolemaksenikaan muista, mistä - helpon marjapiirakan ohjeen. Helpon kyseisestä piirakasta tekee se, että se onnistuu ilman sähkövatkainta.  Ohjeessa sanotaan, että marjoiksi sopivat niin mustikat, mansikat, puolukat, vadelmat kuin herukatkin. Kun viime syksynä kokeilin piirakkaa ensimmäisen kerran, laitoin sen päälle muistaakseni punaherukoita ja vadelmia. Koska tänä syksynä on taas vaihteen vuoksi hyvä omenavuosi, päätin testata, toimisiko ohje myös omppupiirakan pohjana. Samalla muutin ohjeen vegaaniseksi. Alkuperäisen helpon marjapiirakan ohjeen mukaan siihen tarvitaan seuraavat ainesosat:  4 munaa 3 dl sokeria  2 dl maitoa 2 dl sulatettua voita/margariinia/öljyä 6 dl vehnäjauhoja 4 tl leivinjauhetta 2 tl vanilliinisokeria  Koska annos näytti kovin isolta, puolitin ohjeen. Vegaanisen sain piirakasta siten, että korvasin kananmunat psylliumilla . Maidon tilalla käytin kaurajuomaa . Sulatetun voin asemesta käytin juokseva...

Parsakaalin varresta on kasvanut muhkea uusi kaali - mutta milloin sitä pääsee syömään?

Kerroin huhtikuussa kokeilustani kasvattaa parsakaalin varresta uusi kasvi (ks. Onnistuisiko parsan kasvattaminen vanhasta varresta? 15.4. 2023). Pidin vartta ensin jonkin aikaa vedessä, minkä jälkeen istutin sen ruukkuun (ks. Jännitystä elämään: kuinka käy ruukkuun istuttamalleni parsan varrelle? ) Mikä mahtaa olla parsakaalin varren kunto nyt, kun edellisestä aiheeseen liittyvästä postauksestani on kulunut tasan kolme kuukautta? Kaali voi pulskasti: se on kasvattanut ahkerasti sekä varttaan että lehtiään.  Alun perin minun oli tarkoitus siirtää parsakaalin varsi ulos joko isompaan ruukkuun tai kasvilavan reunaan heti sään lämmetessä. Tulin kuitenkin siihen tulokseen, että ulkoeteisessä kasvi saa olla rauhassa salaperäisiltä öttiäisiltä, jotka viime kesänä tuhosivat joka ikisen suippo- ja kukkakaalin taimen.  Parsakaali on viihtynyt ulkoeteisessä mainiosti. Nyt vain ihmettelen, milloin siihen mahtaa tulla niitä vihreitä sykeröitä, joita parsaksi nimitetään. Vai tuleeko niitä...