Villi ja vihreä

Koska sää oli aamusta asti hyvä, välillä suorastaan aurinkoinen, päätimme toteuttaa ystävän kanssa kauan suunnittelemamme metsäretken. Haaveissa siintelivät sienet ja puolukat. Ystäväni oli varustautunut sievällä sienikorilla, minä raahasin mukanani ämpäriä.  Melko pian saimme todeta, että olimme liikkeellä liian myöhään. Sienet olivat kerenneet mennä parempiin suihin. Oma saaliini oli neljä pikkuruista rouskua, joten päivälliseksi kaavailemani sienikastike jäi nyt toteutumatta.  Puolukoita sen sijaan oli vielä jäljellä, ja niitä sain poimituksi jonkin verran. Yllätyksekseni metsästä löytyi myös mustikoita. Ajattelin, että tähän aikaan syksystä ne olisivat pehmeitä, vetisiä ja mauttomia, mutta sain todeta olleeni väärässä: ihan syömäkelpoisia olivat. Vaikka metsäretki meni sienten osalta mynkään, oli kuitenkin kiva samoilla metsässä ja tietysti rupatella mukavia kaverin kanssa. Ja eikös metsässä liikkuessaan pidäkin puhua ja vieläpä kovaan ääneen, jotta tienoilla mahdollisesti käppäile

Suomessa vietetään parhaillaan hävikkiviikkoa. Joku voisi huomauttaa, että nyt on kyllä blogin pitäjä pahasti myöhässä, kun kirjoittaa aiheesta vasta teemaviikon viimeisenä päivänä. No, minun puolestani hävikkiviikkoa voitaisiin viettää vaikka joka päivä. Olen aina silloin tällöin kirjoittanut hävikkiruoka-aiheisia päivityksiä. Ylikypsiä ja tummuneita banaaneja ei kannata heittää menemään, sillä niistä voi valmistaa vaikkapa keksejä tai lettuja. (Ks. päivitys  Ylikypsistä banaaneista syntyy herkullisia keksejä, 13.4. 2020 tai Banaaniletut maistuvat niin aamupalaksi kuin jälkiruoaksikin , 16.1. 2022.) Vanhentuneen ja kuivan leivän voi paistaa ( Miten hyödyntäisin kuivahtaneen leivän? 18.4. 2020). Tähteeksi jäänyt puuro puolestaan kannattaa sujauttaa sämpylätaikinaan ( Jämäpuurosta maukkaita sämpylöitä , 14.11. 2021). Aloitin alkusyksystä biojätteen kompostoinnin (ks. Bokashi tuli taloon , 21.8. 2022). Kun olen iltaisin täyttänyt bokashia, olen huomannut, että ruoantähteitä sinne ei tule

  Juonipaljastus: tämä blogipäivitys kertoo siemenistä kasvattamieni tomaattien tämänhetkisestä elämäntilanteesta. Jos olet jo saanut tomaateista tarpeeksesi, ei ehkä kannata jatkaa lukemista... :) Elikäs maaliskuussa päätin kokeilla ensimmäistä kertaa elämässäni, miten minulta luonnistuisi kirsikkatomaattien kasvatus siemenistä. Operaation alkuvaiheista kerroin päivityksessä Kohti kesää: saisinko satoa pienoiskasvihuoneen avulla? (6.3. 2022).  Huhtikuussa tomaatin siemenistä oli kasvanut ihan kelpo taimenalkuja ( Hyvää pääsiäistä toivottavat tomaatti ja kurkku, 17.4. 2022). Elokuussa tomaatit kasvoivat ulkona isoissa ruukuissa ja voivat pulskasti ( Mitä kuuluu, tomaatit ja kurkku? 7.8. 2022). Tomaateissa oli jo paljon hedelmiä. Otsikossa mainittu kurkku sen sijaan oli siirtynyt autuaammille kasvumaille jo kesäkuun alkupuolella.  Elokuisen blogipäivityksen jälkeen tomaatit tekivät lisää hedelmiä. Ainut ihmetyksen aiheeni oli, miksi ne eivät muuttuneet punaisiksi. Sain kuitenkin kuulla,

Kenellekään Villi ja vihreä -blogin päivityksiä joskus lukeneelle ei tulle yllätyksenä, että arvostan suuresti käytettyjen vaatteiden ja tavaroiden kierrättämistä.  Erityisen lähellä sydäntäni ovat erilaiset kirppikset, joiden tarjonnasta hankin muun muassa melkein kaikki vaatteeni. Muutaman kerran vuodessa kokoan käytetyt kimpsuni ja kampsuni ja roudaan ne kirpparille myytäväksi. Näin ollen voitaneen sanoa, että tunnen kirppismaailman aika hyvin. Toissaviikolla pääsin kuitenkin tutustumaan kirpparimaailmaan niin sanotusti pintaa syvemmältä. Erään paikallisen kirppiksen omistaja joutui lähtemään äkilliselle matkalle, minkä vuoksi hän pyysi minua tuuraajakseen. Ja minähän suostuin. Ennen lähtöään omistaja opasti minut kirpparin erilaisiin käytänteisiin. Osa niistä oli minulle jo tuttuja oman myyntipöydän vuokraamisen kautta, mutta toki paljon uuttakin tietoa tuli.  Esimerkkinä uuden asian opettelusta voitaisiin ottaa vaikkapa kassakoneen käyttö. Ennen toissaviikkoa olin näpytellyt (vai