Kenellekään Villi ja vihreä -blogin päivityksiä joskus lukeneelle ei tulle yllätyksenä, että arvostan suuresti käytettyjen vaatteiden ja tavaroiden kierrättämistä.
Erityisen lähellä sydäntäni ovat erilaiset kirppikset, joiden tarjonnasta hankin muun muassa melkein kaikki vaatteeni. Muutaman kerran vuodessa kokoan käytetyt kimpsuni ja kampsuni ja roudaan ne kirpparille myytäväksi. Näin ollen voitaneen sanoa, että tunnen kirppismaailman aika hyvin.
Toissaviikolla pääsin kuitenkin tutustumaan kirpparimaailmaan niin sanotusti pintaa syvemmältä. Erään paikallisen kirppiksen omistaja joutui lähtemään äkilliselle matkalle, minkä vuoksi hän pyysi minua tuuraajakseen. Ja minähän suostuin.
Ennen lähtöään omistaja opasti minut kirpparin erilaisiin käytänteisiin. Osa niistä oli minulle jo tuttuja oman myyntipöydän vuokraamisen kautta, mutta toki paljon uuttakin tietoa tuli.
Esimerkkinä uuden asian opettelusta voitaisiin ottaa vaikkapa kassakoneen käyttö. Ennen toissaviikkoa olin näpytellyt (vai pitäisikö sanoa hakannut) kassakonetta viimeksi vuonna 1988 ollessani kesätöissä kauppapuutarhan taimimyymälässä. Täytyy myöntää, että kassakoneet ovat melkoisesti muuttuneet 34 vuodessa...
Opin jo ensimmäisenä työpäivänä, että kirppariasiakkaita on karkeasti jaoteltuna kahta sorttia: on niitä, jotka kiertelevät ja katselevat, mitä kaikkea kirppiksellä on tarjolla, ja niitä, joilla on jo heti liikkeeseen tullessaan mielessä jokin tietty tuote tai tavara, jota he etsivät. Itse kuulun useimmiten tuohon ensin mainittuun asiakaskategoriaan. Kirppareilla kierteleminen on kivaa!
Mitä tuotteita tai tavaroita asiakkaat kirpparilta sitten etsivät? Yllätyin siitä, miten laaja tuotteiden skaala oli. Joku etsi tietynkokoista kattilan kantta, toinen taas mikroaaltouunin lasialustaa. Kuka kaipasi miesten XXL-kokoisia collegehousuja, kuka hippityylistä, vähän kulahtanutta laukkua. Myös kymmenen litran vetoista kukkaruukkua, vanhoja teelusikoita ja maihareita kyseltiin.
Työpäivien aikana minulle valkeni, että sanonta toisen romu on toisen aarre pitää todellakin paikkansa. Tästä päättelin, että omalle myyntipöydälle kannattaa tuoda tarjolle myös sellaisia tavaroita, joita itse pitää täysin turhanpäiväisinä. Jollekulle toiselle ne saattavat olla todellisia löytöjä.
Mitä muuta opin? No, ainakin sen, että kirpparilla asiakkaat käyttäytyvät eri tavalla kuin ruuhkaisissa marketeissa. Viimeksi mainittuun tullaan usein työpäivän jälkeen väsyneenä ja nälkäisenä. Kaupan ruuhkaisuus ja kassajonoissa täysien ostoskärryjen kanssa seisoskelu saattavat kiristää pinnan äärimmilleen, mikä voi näkyä ärtyisyytenä ja epäkohteliaisuutena toisia ihmisiä kohtaan.
Sen sijaan harva kirppariasiakas oli kiireinen. Asiakkailla oli aikaa vaihtaa pari sanaa myyjän kanssa, ja suurin osa käyttäytyi muutenkin todella ystävällisesti ja kohteliaasti. Tähän pitänee lisätä myös sana ymmärtäväinen: kun ensimmäisenä päivänä käytin kassakonetta suurin piirtein etanan nopeudella, yksikään asiakas ei hermostunut.
Vaikka työpäivät kirpparilla olivat pitkiä, ne olivat myös erittäin antoisia ja jättivät hyvän mielen.
Päivityksen kuvat eivät ole kirpparilta, jossa työskentelin, vaan ne on otettu Palokan SPR:n kirppikseltä talvella 2022.
Kommentit
Lähetä kommentti