Villi ja vihreä

  Olen suunnitellut pihlajanmarjaliköörin tekemistä ainakin kolme vuotta. Joka syksy on vain käynyt niin, että olen lähtenyt keräämään marjoja liian myöhään; ne ovat jo ehtineet  mennä parempiin suihin (tai nokkiin).  Tänä syksynä ajattelin olla valppaampi. Eilen illalla lähdin suurin toivein poimimaan pihlajanmarjoja puista, jotka olivat vielä toissaviikolla notkuneet marjoista.  No, eivät notkuneet enää. Löysin hyväkuntoisia marjoja vain muutaman desilitran verran. Ehkä niistä kuitenkin saisi liköörin aikaiseksi? Olen kokeillut marjaliköörin valmistamista puolukasta, mustikasta ja mustaherukasta. Yrttilikööriä olen tehnyt kuusenkerkistä ja voikukan kukinnoista. Viime syksynä kokeilin valmistaa omenalikööriä. Vaikka liköörien tekeminen onkin minulle aika  tuttua puuhaa, päätin etsiä netistä kunnon ohjeen; onhan pihlajanmarja kuitenkin selvästi erilainen marja kuin vaikkapa mustikka. Kotikokin ohje olisi vaatinut ylimääräistä tuusaamista (veden keittämistä, sokerin liottamista siihen y

  Kerroin edellisessä postauksessani yrttiöljyn valmistamisesta (Ihoa hellivä yrttiöljy valmistui vaivattomasti, 16.8.2020). Poimulehtiöljyn pohjana oli manteliöljy. Olen käyttänyt yrttiöljyä ihonhoitoon, johon se onkin  sopinut oikein hyvin. Nyt kokeilin tehdä yrttiöljystä voidetta. Ohjeen tähän toimenpiteeseen löysin Rouva Yrttisen blogista.  Yrtiksi valitsin mesiangervon, koska siitä tehdyn voiteen uskotaan auttavan kipuihin ja kolotuksiin. Uskomus perustuu siihen, että mesiangervo sisältää salisyylihappoa. Samaa ainetta on esimerkiksi aspiriinissa.   Tein ensin mesiangervoöljyn, jonka valmistuksessa yhdistelin Rouva Yrttisen blogin ja Ylen verkkosivujen ohjeita. Näin toimin: 1. Kuivatin mesiangervon kukinnot tarjottimella huoneenlämmössä. 2. Laitoin kuivat kukinnot lasipurkkiin. 3. Kaadoin kukintojen päälle oliiviöljyä.   4. Annoin öljyn tekeytyä työpöydällä ikkunan vieressä noin kuukauden ajan. 5. Siivilöin mesiangervon kukat pois. 6. Siirsin öljyn puhtaaseen lasipurkkiin.     Kun

  Tänä kesänä kokeilin ensimmäistä kertaa valmistaa ihan itse ihonhoitoon sopivaa yrttiöljyä.  Tein oman yrttiöljyni kahta eri ohjetta yhdistelemällä. Toisen ohjeen löysin Rouva Yrttisen blogista (1.4.2020), toisen Ylen nettisivuilta (Näin valmistat oman yrttiöljyn). Yrttiöljyn pohjana voi käyttää monia eri yrttejä. Rouva Yrttinen mainitsee blogipäivityksessään muun muassa voikukan, kamomillan ja kehäkukan.  Omaan yrttiöljyyni valitsin poimulehden, koska sen ihoa pehmentävä vaikutus on minulle entuudestaan tuttua; olenhan käyttänyt sitä niin kasvovesissä ja -naamioissa kuin jalka- ja käsikylvyissäkin. Pohjaöljyksi sopivat ainakin hamppu- (Rouva Yrttinen suosittelee tätä), manteli- ja oliiviöljy. Itse käytin tässä ensimmäisessä yrttiöljykokeilussani manteliöljyä. Näin toimin: 1. Keräsin poimulehtiä ja kuivatin ne huoneenlämmössä tarjottimen päällä. 2. Laitoin kuivat poimulehdet puhtaaseen lasipurkkiin. 3. Kaadoin purkin täyteen manteliöljyä ja suljin kannen.     4. Annoin öljyn tekeytyä

  Tänä vuonna mustikkasato on ollut kaikkialla Suomessa erittäin hyvä. Facebook ja Instagram tuntuvat olevan täynnä kuvia innokkaiden poimijoiden kukkuraisista marjaämpäreistä. Suurin osa mustikoista päätyy luultavasti pakastettavaksi. Pakastimillakin on kuitenkin rajansa ja reunansa, eikä niihin voi tupata marjoja määrättömästi. Mitä tehdä ylimääräisillä mustikoilla? Monena vuonna ylijäämämustikat - sikäli kun niitä on edes ollut - ovat omassa taloudessani päätyneet piirakkaan tai pulliin. Piirakka on toki erinomaisen hyvää, samoin pullat, mutta vaihtelun vuoksi päätin tehdä parin vuoden tauon jälkeen mustikkamuffinseja. Muffinsien ohje löytyi vanhasta, jo resuiseksi selatusta yläkoulun aikaisesta kotitalouden oppikirjasta. Vaikka Keitämme ja leivomme -kirjasella on ikää jo kiitettävästi (jätän ikävuosien määrän mainitsematta), on siitä vieläkin hyötyä - ainakin tällaiselle ihmiselle, joka leipoo harvakseltaan. Tässäpä ainesosat suoraan Keitämme ja leivomme -kirjasta sivulta 119: Näi

Kun olin lapsi, oli ihan tavallista, että mattoja pestiin laiturilla järven rannassa. Silloin ei vielä osattu olla huolissaan pesuaineiden pääsystä veteen tai järvien rehevöitymisestä. Nykyäänkin mattojen peseminen ulkosalla on mahdollista, mutta ei laiturinnokassa vaan virallisilla pesupaikoilla. Omassa kotikaupungissani on  yhteensä kahdeksan matonpesupaikkaa, jotka ovat käytössä kesäkuun alusta syyskuun puoliväliin saakka. Omaa kotiani lähin matonpesupaikka sijaitsee vain muutaman kilometrin päässä, ja siellä olenkin vieraillut monena, monena kesänä. Heinäkuussa sää oli niin viileä ja epävakainen, että aloin jo miettiä, että näinköhän sitä mattopesulle pääseekään. Toimitus on nimittäin tehtävä aurinkoisessa (tai ainakin sateettomassa) säässä; ei niinkään itse pesutapahtuman vaan mattojen kuivumisen takia. Eipä silti, että mattojen kuuraaminenkaan olisi mitään varsinaista lystiä vaikkapa rankkasateen yllättäessä. Viime maanantai valkeni yllättäen aurinkoisena ja lämpimänä. Haa! Matto