Siirry pääsisältöön

Vilskettä matonpesupaikalla


Kun olin lapsi, oli ihan tavallista, että mattoja pestiin laiturilla järven rannassa. Silloin ei vielä osattu olla huolissaan pesuaineiden pääsystä veteen tai järvien rehevöitymisestä.

Nykyäänkin mattojen peseminen ulkosalla on mahdollista, mutta ei laiturinnokassa vaan virallisilla pesupaikoilla. Omassa kotikaupungissani on  yhteensä kahdeksan matonpesupaikkaa, jotka ovat käytössä kesäkuun alusta syyskuun puoliväliin saakka.

Omaa kotiani lähin matonpesupaikka sijaitsee vain muutaman kilometrin päässä, ja siellä olenkin vieraillut monena, monena kesänä.


Heinäkuussa sää oli niin viileä ja epävakainen, että aloin jo miettiä, että näinköhän sitä mattopesulle pääseekään. Toimitus on nimittäin tehtävä aurinkoisessa (tai ainakin sateettomassa) säässä; ei niinkään itse pesutapahtuman vaan mattojen kuivumisen takia. Eipä silti, että mattojen kuuraaminenkaan olisi mitään varsinaista lystiä vaikkapa rankkasateen yllättäessä.

Viime maanantai valkeni yllättäen aurinkoisena ja lämpimänä. Haa! Mattoja pesemään!

Kotikaupunkini matonpesupaikat ovat avoinna aamukuudesta iltakymmeneen. Pesupaikalle kannattaa lampsia mahdollisimman aikaisin. Ai miksikö? No ensinnäkin siksi, että mitä aiemmin olet paikalla, sitä varmemmin pääset varaamaan itsellesi pesualtaan. Toisekseen näin matot saavat myös enemmän aikaa kuivua.

Nakkasin kolme mattoa fillarin tarakalle ja kiisin pesupaikalle.


Vaikka olin siellä jo vähän kymmenen jälkeen, kaikki pesualtaat olivat varattuja. Onneksi yksi vapautui melkein heti, kun olin saanut pyörän lukituksi.

Mattojen puhtaaksi jynssääminen vaati tavallista enemmän aikaa ja voimia, sillä ne olivat harvinaisen likaisia. Syytän tästä kissoja, jotka tähtäävät oksennuksen aina matolle - eivät koskaan paljaalle lattialle.

Pesuvesi oli niin likaista, että ihan nolotti. Onneksi kenelläkään ei ollut aikaa tiirailla toisten pesualtaita. Kaikki olivat keskittyneet omaan kuurausurakkaansa.



Pesemisen jälkeen pyöritin märät matot mankelissa. Kiitos ja kumarrus sille ihmiselle, joka keksi pystyttää pesupaikoille mankelit! Litimärät matot näet painavat kuin synti, ja niiden kotiin raahaaminen olisi aika haastavaa, olisipa kuljetusvälineenä sitten auto tai polkupyörä.


Torstaina kävin pesemässä vielä kaksi mattoa. Silloin sainkin olla pesupaikalla ihan yksikseni. Ketään muita ei näkynyt koko aikana.


Nyt olo on helpottunut, kun melkein kaikki matot on pesty. Suurin osa kotini matoista on sukulaisnaisten kangaspuilla kutomia. Kaiken
lisäksi ne on tehty kierrätysmateriaalista eli
vanhoista, käytössä olleista vaatteista.

Näin matot eivät ole pelkkä sisustuselementti vaan niillä on myös paljon tunnearvoa.




Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Nyt on voikukkamehun aika

Kokeilin ensimmäisen kerran voikukkamehun tekemistä toissakesänä. Kerroin tästä kokeilusta Hortoilijan muistiinpanoja -blogin päivityksessä Kolmas keittokerta toden sanoo (8.6.2017).

Ensimmäisestä voikukkamehusatsista tuli niin imelää, että sitä sai juoda sanan mukaisesti hampaat irvessä. Omaan makuuni sopiva sokerimäärä löytyi kolmannella kokeilukerralla.

Tänä kesänä olen tehnyt mehua jo neljä satsia, ja viides lähtee tekoon tänään, jahka ehdin poimia voikukat.

Jos haluat kokeilla mehun tekemistä voikukan kukinnoista, tarvitset seuraavat ainesosat:

1,5 dl voikukan keltaisia kukintoja
puolikas sitruuna viipaloituna
1 dl sokeria
1 l kiehutettua vettä

Näin teen mehun:

1. Kerään voikukan keltaisia kukintoja puolentoista desilitran verran. Poistan niistä vihreät osat. Koska haluan välttää sotkua keittiössä, teen erottelun jo ulkona.

2. Laitan kukinnot siivilään ja huuhtelen kylmällä juoksevalla vedellä.

3. Sujautan märät kukinnot sukkahousun teräosaan. Tämän teen, jotta minun ei tarvitse enä…

Miltä maistuu voikukkamarmeladi?

Kokeilin voikukkamarmeladin valmistamista ensimmäisen kerran viime kesänä.

Ensimmäinen kokeilu epäonnistui totaalisesti: "marmeladista" tuli niin kovaa, että lusikka juuttui siihen kiinni. Toinen kokeilukerta tuotti laihaa litkua - joka tosin maistui taivaallisen hyvältä.

Näistä epäonnistuneista kokeiluistani kerroin Hortoilijan muistiinpanoja
 -blogin päivityksessä Kun voikukkamarmeladista tuli hammaslääkärin painajainen (9.6.2019).

Miksi toisesta marmeladisatsista tuli kivikovaa kökköä ja toisesta laihaa litkua? Siksi, että arvioin väärin hillo-marmeladisokerin määrän alkuperäistä ohjetta puolittaessani.

Vahingoista viisastuu, ja tänä kesänä voikukkamarmeladi onkin  onnistunut mainiosti.

Pieneen annokseen marmeladia tarvitaan seuraavat ainesosat:

2,5 dl voikukan terälehtiä
2 dl vettä
1 rkl sitruunan mehua
1,5 dl hillo-marmeladisokeria



Näin toimin:
1. Keräsin 2,5 desilitraa voikukan keltaisia kukintoja, joista poistin kaikki vihreät osat.


2. Huuhtelin kukinnot siivilässä  kylm…

Voikukkaleipä - taivaallisen hyvää!

Oletko koskaan maistanut voikukkaleipää? Suosittelen lämpimästi kokeilemaan.

Tein ensimmäisen kerran leipää voikukan kukinnoista kaksi vuotta sitten. Pieniä ongelmia tuotti se, että ohje (dandelion bread) oli englanninkielinen. Haastavaa ei ollut niinkään ainesosien suomentaminen vaan se, että ohjeessa käytettiin minulle outoa kuppi-mittayksikköä (a cup).

Myönnän, että muutama tovi siinä vierähti, kun muunsin ainesosia desilitroiksi. Lisähaastetta aiheutti se, että halusin kaiken lisäksi vielä pienentääkin ilmeisesti suurperheelle tarkoitettua leipäohjetta. Näistä kommervenkeistä kerroin tarkemmin Hortoilijan muistiinpanoja -blogissa otsikolla Voikukkaleipä - yllättävän hyvää (10.6.2018).

Mitä voikukkaleipään sitten tarvitaan? Pienen leivän saat aikaan seuraavilla ainesosilla:

2 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
1/4 tl suolaa
1 dl voikukan kukkia
1/4 dl kasviöljyä
1/2 dl hunajaa
1/2 kananmunaa
3/4 dl maitoa

Koska jälkikasvuni on vegaani, tein ohjeeseen seuraavat muutokset:

- Korvasin maido…