Siirry pääsisältöön

Vilskettä matonpesupaikalla


Kun olin lapsi, oli ihan tavallista, että mattoja pestiin laiturilla järven rannassa. Silloin ei vielä osattu olla huolissaan pesuaineiden pääsystä veteen tai järvien rehevöitymisestä.

Nykyäänkin mattojen peseminen ulkosalla on mahdollista, mutta ei laiturinnokassa vaan virallisilla pesupaikoilla. Omassa kotikaupungissani on  yhteensä kahdeksan matonpesupaikkaa, jotka ovat käytössä kesäkuun alusta syyskuun puoliväliin saakka.

Omaa kotiani lähin matonpesupaikka sijaitsee vain muutaman kilometrin päässä, ja siellä olenkin vieraillut monena, monena kesänä.


Heinäkuussa sää oli niin viileä ja epävakainen, että aloin jo miettiä, että näinköhän sitä mattopesulle pääseekään. Toimitus on nimittäin tehtävä aurinkoisessa (tai ainakin sateettomassa) säässä; ei niinkään itse pesutapahtuman vaan mattojen kuivumisen takia. Eipä silti, että mattojen kuuraaminenkaan olisi mitään varsinaista lystiä vaikkapa rankkasateen yllättäessä.

Viime maanantai valkeni yllättäen aurinkoisena ja lämpimänä. Haa! Mattoja pesemään!

Kotikaupunkini matonpesupaikat ovat avoinna aamukuudesta iltakymmeneen. Pesupaikalle kannattaa lampsia mahdollisimman aikaisin. Ai miksikö? No ensinnäkin siksi, että mitä aiemmin olet paikalla, sitä varmemmin pääset varaamaan itsellesi pesualtaan. Toisekseen näin matot saavat myös enemmän aikaa kuivua.

Nakkasin kolme mattoa fillarin tarakalle ja kiisin pesupaikalle.


Vaikka olin siellä jo vähän kymmenen jälkeen, kaikki pesualtaat olivat varattuja. Onneksi yksi vapautui melkein heti, kun olin saanut pyörän lukituksi.

Mattojen puhtaaksi jynssääminen vaati tavallista enemmän aikaa ja voimia, sillä ne olivat harvinaisen likaisia. Syytän tästä kissoja, jotka tähtäävät oksennuksen aina matolle - eivät koskaan paljaalle lattialle.

Pesuvesi oli niin likaista, että ihan nolotti. Onneksi kenelläkään ei ollut aikaa tiirailla toisten pesualtaita. Kaikki olivat keskittyneet omaan kuurausurakkaansa.



Pesemisen jälkeen pyöritin märät matot mankelissa. Kiitos ja kumarrus sille ihmiselle, joka keksi pystyttää pesupaikoille mankelit! Litimärät matot näet painavat kuin synti, ja niiden kotiin raahaaminen olisi aika haastavaa, olisipa kuljetusvälineenä sitten auto tai polkupyörä.


Torstaina kävin pesemässä vielä kaksi mattoa. Silloin sainkin olla pesupaikalla ihan yksikseni. Ketään muita ei näkynyt koko aikana.


Nyt olo on helpottunut, kun melkein kaikki matot on pesty. Suurin osa kotini matoista on sukulaisnaisten kangaspuilla kutomia. Kaiken
lisäksi ne on tehty kierrätysmateriaalista eli
vanhoista, käytössä olleista vaatteista.

Näin matot eivät ole pelkkä sisustuselementti vaan niillä on myös paljon tunnearvoa.




Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Metsäinen löylytuoksu valmistuu vaivattomasti

  Olen aina silloin tällöin tehnyt löylytuoksuja saunaillan piristykseksi. Kokeilussa ovat olleet ainakin koivunlehdet, ruusun terälehdet ja kuusenkerkät tai kuusen oksan palaset. Näistä mielestäni parhaimman tuoksun on antanut kuusi. Jos olen tehnyt metsäisen löylytuoksun kesällä, olen käyttänyt siihen kuusenkerkkiä. Talvi-aikaan olen pilkkonut kuusen oksista pieniä palasia. Koska oman pihani nurkassa sattuu kasvamaan muutama kuusi, minun ei ole tarvinnut kysyä puuhiini maanomistajan lupaa. Metsäisen löylytuoksun voi tehdä sekä kuivatuista että tuoreista kuusenkerkistä tai oksan palasista. Näin toimin: 1. Kuivatan kuusenkerkkiä tai oksan palasia tarjottimella muutaman päivän ajan.   2. Sujautan kuivat kerkät/oksan palaset suodatinpussiin. Jos olen käyttänyt niitä tuoreina, olen täyttänyt kaksi suodatinpussia. 3. Suljen pussit paperiliittimillä. Jos haluaa antaa löylytuoksuja vaikkapa joululahjaksi, kannattanee käyttää nitojaa; näin pussukka saa siistimmän ulkoasun.  4. Asettelen täyt

Luonnollinen kasvovesi poimulehdistä

Kesäisestä luonnosta löytyy paljon kotikosmetiikkaan sopivia yrttejä. Jos et ole aiemmin valmistanut kosmetiikkaa villiyrteistä mutta haluaisit kokeilla, suosittelen ensimmäiseksi kokeiluksi omatekoista yrttikasvovettä. On helppoa! Itse olen tehnyt kavovesiä muun muassa poimulehdestä, kanervasta ja siankärsämöstä. Viljellyistä yrteistä olen kokeillut timjamia. Poimulehti sopii mainiosti kasvoveteen, koska se pehmentää ihoa. Väittävätpä jotkut, että sillä olisi jopa nuorentava vaikutus!  Perusohjetta varten tarvitaan   1 dl sadevettä/sterilisoitua vettä poimulehtiä      mieto kasvovesi - 2 rkl tuoreita poimulehtiä      normaali kasvovesi - 3 rkl tuoreita poimulehtiä      vahva kasvovesi - 4 rkl tuoreita poimulehtiä Näin tein kasvoveden poimulehdistä: 1. Keräsin sadevettä desilitran verran. 2. Poimin poimulehtiä noin neljä ruokalusikallista. 3. Huuhtelin poimulehdet kylmällä juoksevalla vedellä. 4. Kiehautin veden. 5. Kaadoin kuuman veden poimulehtien pää

Tein sipsejä ihan itse - mausteena vuohenputkisilppua

Olen joskus yrittänyt tehdä sipsejä uunissa, ja jos oikein muistan, ne eivät onnistuneet kovinkaan hyvin. Vähän aikaa sitten löysin Anna -lehden verkkosivuilta ohjeen sipsien valmistamiseksi mikroaaltouunissa. Siitä sain ajatuksen kokeilla, onnistuisivatko perunaherkut paremmin mikrossa.  Koska ensimmäiset villiyrtit ovat nousseet maasta täällä Keski-Suomessakin, päätin maustaa sipsit suolan lisäksi tuoreella vuohenputkisilpulla. Keräsin nuoret vuohenputket hieman ennen sipsien valmistamista. Huuhtelin villiyrtit siivilässä kylmällä juoksevalla vedellä, minkä jälkeen saksin ne silpuksi.  Näin toimin: 1. Viipaloin mullattoman, ohutkuorisen perunan juustohöylällä. 2.  Upotin viipaleet kylmään veteen. 3. Kuivasin ne pyyhkeellä. 4. Kaadoin lautaselle oliiviöljyä ja kierittelin perunaviipaleita siinä.  5.  Asettelin viipaleet lautaselle leivinpaperin päälle. Maustoin ne merisuolalla ja vuohenputkisilpulla.  6. Laitoin sipsit mikroon neljäksi minuutiksi.  Miten mikrosipsit onnistuivat? Hyvin