Kun olin lapsi, oli ihan tavallista, että mattoja pestiin laiturilla järven rannassa. Silloin ei vielä osattu olla huolissaan pesuaineiden pääsystä veteen tai järvien rehevöitymisestä.
Nykyäänkin mattojen peseminen ulkosalla on mahdollista, mutta ei laiturinnokassa vaan virallisilla pesupaikoilla. Omassa kotikaupungissani on yhteensä kahdeksan matonpesupaikkaa, jotka ovat käytössä kesäkuun alusta syyskuun puoliväliin saakka.
Omaa kotiani lähin matonpesupaikka sijaitsee vain muutaman kilometrin päässä, ja siellä olenkin vieraillut monena, monena kesänä.
Heinäkuussa sää oli niin viileä ja epävakainen, että aloin jo miettiä, että näinköhän sitä mattopesulle pääseekään. Toimitus on nimittäin tehtävä aurinkoisessa (tai ainakin sateettomassa) säässä; ei niinkään itse pesutapahtuman vaan mattojen kuivumisen takia. Eipä silti, että mattojen kuuraaminenkaan olisi mitään varsinaista lystiä vaikkapa rankkasateen yllättäessä.
Viime maanantai valkeni yllättäen aurinkoisena ja lämpimänä. Haa! Mattoja pesemään!
Kotikaupunkini matonpesupaikat ovat avoinna aamukuudesta iltakymmeneen. Pesupaikalle kannattaa lampsia mahdollisimman aikaisin. Ai miksikö? No ensinnäkin siksi, että mitä aiemmin olet paikalla, sitä varmemmin pääset varaamaan itsellesi pesualtaan. Toisekseen näin matot saavat myös enemmän aikaa kuivua.
Nakkasin kolme mattoa fillarin tarakalle ja kiisin pesupaikalle.
Vaikka olin siellä jo vähän kymmenen jälkeen, kaikki pesualtaat olivat varattuja. Onneksi yksi vapautui melkein heti, kun olin saanut pyörän lukituksi.
Mattojen puhtaaksi jynssääminen vaati tavallista enemmän aikaa ja voimia, sillä ne olivat harvinaisen likaisia. Syytän tästä kissoja, jotka tähtäävät oksennuksen aina matolle - eivät koskaan paljaalle lattialle.
Pesuvesi oli niin likaista, että ihan nolotti. Onneksi kenelläkään ei ollut aikaa tiirailla toisten pesualtaita. Kaikki olivat keskittyneet omaan kuurausurakkaansa.
Pesemisen jälkeen pyöritin märät matot mankelissa. Kiitos ja kumarrus sille ihmiselle, joka keksi pystyttää pesupaikoille mankelit! Litimärät matot näet painavat kuin synti, ja niiden kotiin raahaaminen olisi aika haastavaa, olisipa kuljetusvälineenä sitten auto tai polkupyörä.
Torstaina kävin pesemässä vielä kaksi mattoa. Silloin sainkin olla pesupaikalla ihan yksikseni. Ketään muita ei näkynyt koko aikana.
Nyt olo on helpottunut, kun melkein kaikki matot on pesty. Suurin osa kotini matoista on sukulaisnaisten kangaspuilla kutomia. Kaiken
lisäksi ne on tehty kierrätysmateriaalista eli
vanhoista, käytössä olleista vaatteista.
Näin matot eivät ole pelkkä sisustuselementti vaan niillä on myös paljon tunnearvoa.
Kommentit
Lähetä kommentti