Villi ja vihreä

Käväisin eilen tutulla kirppiksellä kyselemässä kuulumisia. Kirppari on nimeltään Löytölähde ja sijaitsee Jyväskylässä, tarkemmin sanottuna Palokassa.  Olen kirjoittanut Löytölähteestä muutaman kerran aiemminkin. Esimerkiksi pari vuotta sitten haastattelin paikan omistajaa, Arja Minkkistä ,   kirpparilla työskentelystä (Ks. Millaista työtä on kirpparin pitäminen? Arja kertoo kokemuksistaan, 6.3. 2021).  Nyt kyselin, mitkä tavarat tekevät tällä hetkellä erityisen hyvin kauppansa. Arjan vastaus tuli epäröimättä: ruokailuvälineet. Kaikki ruokailuvälineet ovat nyt kysyttyjä, mutta erityisesti syvät lautaset viedään kuulemma käsistä. Myös matalat lautaset tekevät kauppansa mainiosti. Ruokailuvälineiden ei tarvitse olla merkkituotteitakaan; kunhan ovat ehjiä ja hyväkuntoisia.  Toinen tuoteryhmä, mikä myy nyt Arjan mukaan erityiset hyvin, on talvitakit. Tämä onkin ymmärrettävää, kun muistaa, että Suomeen on ennustettu tavanomaista kylmempää lokakuuta. Itsekin olen jo ottanu...

 Viime viikko oli Jyväskylässä valon juhlaa; päästiinhän silloin nauttimaan Valon kaupunki - tapahtuman upeista valoteoksista. Valon kaupunkia on järjestetty täällä syksyisin jo 20 vuoden ajan. Kiertelin kaupungin keskustassa kahteen otteeseen valoteoksia ihastelemassa. Ensimmäisen reissun tein ystävän kanssa viime lauantaina. Koska kamera ei tuolloin sattunut mukaan, päätin uudistaa reissun tiistaina. Tällä kertaa kamera oli repussa.     Otin paljon kuvia, mutta valitettavasti valoteokset eivät päässeet täysin oikeuksiinsa, koska oli alkuilta eikä pimeys ollut vielä laskeutunut kaupungin ylle. Tähän postaukseen valitsemani kuvat on otettu  Kankaan alueelta Tourujoen ylittävän sillan läheisyydestä.  Marko Häkkisen Connection- teoksessa pääosassa olivat Tourujokeen ankkuroidut valokuutiot. Päivänvalossa kuutiot eivät tehneet kummoistakaan vaikutusta, mutta yön tummuessa niiden värit pääsivät hienosti oikeuksiinsa. Kuutioiden ympäristökin oli valaistu,...

Loppukesä ja alkusyksy ovat kuluneet niin tiiviisti muuton merkeissä, että blogin päivittämiselle ei yksinkertaisesti ole jäänyt aikaa. Vanhassa asunnossa on vieläkin pois roudattavaa tavaraa, mutta kyllä tässä vihdoinkin voiton puolella aletaan olla :)  Muistuipa sitten mieleen, että en ole vielä kirjoittanut edes raporttia tämän kesän kirpparimyynnistä! Kirjoitin myyntipöydän varaamisesta postauksessani Ja taas lähti tavaraa kirpparille jo heinäkuun puolivälissä. Sain vähän lisäaikaa myyntipöydälleni, ja lopuksi sain myydä tavaroita 50 prosentin alennuksella. Tästäkin huolimatta kirpparipöydän purkamisesta on vierähtänyt aikaa luvattoman paljon. Ihan ensimmäiseksi täytyy todeta, että en muista ikinä saaneeni näin hyvää tuottoa myyntipöydästäni. Tosin täytyy myöntää, että en ole kirjannut muistiin kymmenen vuoden takaisten myyntipöytien tuottoja. Silloin myin jälkikasvun hylkäämiä leluja, jotka tekivät kauppansa todella hyvin.  Tämän kesän myyntipöytää rakentaessani mietin, m...

Löysin viime syksynä jostain lehdestä - en kuolemaksenikaan muista, mistä - helpon marjapiirakan ohjeen. Helpon kyseisestä piirakasta tekee se, että se onnistuu ilman sähkövatkainta.  Ohjeessa sanotaan, että marjoiksi sopivat niin mustikat, mansikat, puolukat, vadelmat kuin herukatkin. Kun viime syksynä kokeilin piirakkaa ensimmäisen kerran, laitoin sen päälle muistaakseni punaherukoita ja vadelmia. Koska tänä syksynä on taas vaihteen vuoksi hyvä omenavuosi, päätin testata, toimisiko ohje myös omppupiirakan pohjana. Samalla muutin ohjeen vegaaniseksi. Alkuperäisen helpon marjapiirakan ohjeen mukaan siihen tarvitaan seuraavat ainesosat:  4 munaa 3 dl sokeria  2 dl maitoa 2 dl sulatettua voita/margariinia/öljyä 6 dl vehnäjauhoja 4 tl leivinjauhetta 2 tl vanilliinisokeria  Koska annos näytti kovin isolta, puolitin ohjeen. Vegaanisen sain piirakasta siten, että korvasin kananmunat psylliumilla . Maidon tilalla käytin kaurajuomaa . Sulatetun voin asemesta käytin juokseva...

Tämän vuoden mustikkasatoa on kuvailtu vaihtelevaksi: jossain mustikoita saa kuulemma etsiä suurennuslasin kanssa, jossain niitä taas kasvaa ihan mukavasti.  Tänään aamupäivällä täällä Keski-Suomessa oli - parin päivän yhtäjaksoisen sateen jälkeen - aurinkoista, joten päätin käydä katsastamassa lähimetsän mustikkatilanteen. No, tilanne oli vähän samanlainen kuin koko Suomessa: paikoitellen mustikoita näkyi runsaasti, paikoitellen niitä ei ollut ollenkaan. Lähimetsä on täynnä ympäriinsä risteileviä polkuja, mikä hieman vaikeuttaa poimimista. Alueella näet liikkuu paljon koiria, joten ihan polkujen vierestä marjoja ei kannata kerätä. Mistähän se johtuu, että ne kaikista isoimmat ja kauneimmat mustikat komeilevat aina juuri siinä polun varrella? Kiertelin metsikössä reilun tunnin ajan ja sain saaliiksi kulhollisen marjoja. Kulhon tilavuutta en ole tullut mitanneeksi, mutta arvioisin se vetävän suunnilleen 1,5 litraa. Laitoin suurimman osan mustikoista 200 gramman vetoisiin viilipurkke...

Kerroin huhtikuussa kokeilustani kasvattaa parsakaalin varresta uusi kasvi (ks. Onnistuisiko parsan kasvattaminen vanhasta varresta? 15.4. 2023). Pidin vartta ensin jonkin aikaa vedessä, minkä jälkeen istutin sen ruukkuun (ks. Jännitystä elämään: kuinka käy ruukkuun istuttamalleni parsan varrelle? ) Mikä mahtaa olla parsakaalin varren kunto nyt, kun edellisestä aiheeseen liittyvästä postauksestani on kulunut tasan kolme kuukautta? Kaali voi pulskasti: se on kasvattanut ahkerasti sekä varttaan että lehtiään.  Alun perin minun oli tarkoitus siirtää parsakaalin varsi ulos joko isompaan ruukkuun tai kasvilavan reunaan heti sään lämmetessä. Tulin kuitenkin siihen tulokseen, että ulkoeteisessä kasvi saa olla rauhassa salaperäisiltä öttiäisiltä, jotka viime kesänä tuhosivat joka ikisen suippo- ja kukkakaalin taimen.  Parsakaali on viihtynyt ulkoeteisessä mainiosti. Nyt vain ihmettelen, milloin siihen mahtaa tulla niitä vihreitä sykeröitä, joita parsaksi nimitetään. Vai tuleeko niitä...