Siirry pääsisältöön

Tekstit

Kun ostat SPR:n kirppikseltä, autat muita - mutta keitä? Mihin myyntituotot menevät?

  Olen aina silloin tällöin kirjoittanut blogipostauksia SPR:n kirppiksistä. Se ei ole mikään ihme; olenhan  lähistöllä sijaitsevan kirppiksen vakiasiakas. Ostan sieltä lähes kaikki vaatteeni ja lahjoitan sinne muun muassa käyttökelpoisia tekstiilejä ja kirjoja. Viime torstaina minulla oli oivallinen tilaisuus saada lisätietoa siitä, minne kirppisten myyntituotot  ohjataan. SPR:n Länsi-Suomen piirin ohjelmatyöntekijät näet vierailivat lähikirppikselläni ja kertoivat paitsi myyntituoton käytöstä, myös SPR:n toiminnasta yleensä.  Olen ollut SPR:n jäsen kohta 20 vuoden ajan, mutta tästä huolimatta minulta on jäänyt hoksaamatta eräs tärkeä asia. Olen joskus ihmetellyt, miksi joillain paikkakunnilla on SPR:n kontteja, toisilla taas kirppiksiä. Olen ajatellut jotenkin epämääräisesti, että kaitpa ne tarkoittavat samaa ja että niillä vain jostain syystä sattuu olemaan eri nimi. SPR:n ohjelmatyöntekijöiden tietoiskun jälkeen olen viisaampi...  Minulle selvisi, että SPR: kirppiksiä on vain ja ai
Uusimmat tekstit

Kirpparipöydästä tuli voittoa, mutta rikastumaan en päässyt

Jaa-a, tässähän voisi pitkästä aikaa pitää hieman rätinkiä kirpparipöydän tuotosta... Kirjoitin aiheesta edellisen kerran otsikolla Kirpparipöytä on valmis! Menivätköhän hinnat kohdilleen? (4.12. 2022). No, miten kävi, menivätkö joulukuisen kirpparipöydän hinnat kohdilleen? Kaikesta päätellen eivät :(  Olin suunnitellut myyntipöydän niin, että siinä olisi mahdollisimman paljon jouluisia myyntituotteita. Vaatteita oli vähän, mutta yritin valita joukkoon vähän hipleämpiä, sellaisia, jotka sopisivat osaksi pikkujouluasua.  Etsin pöytään myös jälkikasvun täysiä hajuvesipulloja, kosteusvoidetuubeja, koruja ja pikkutilpehööriä. Ajattelin, että ne voisivat sopia joululahjoiksi. Joulukuusenkoristeitakin oli, ja myyntipöydän jo laitettuni kiikutin sinne myös vanhan joulukuusenjalan.  Neljän päivän kuluttua vain yksi ainoa tuote oli tehnyt kauppansa. Arvaatteko mikä? No se jälkikasvun vanha lumikola (2,50 e)! Tästä tein nerokkaan päätelmän, että olin hinnoitellut tuotteeni liian korkealle. Olin

Rikkinäisen lakanan uusi elämä: vino pino "talouspaperia"

Jokainen Villi ja vihreä -blogiin tutustunut tietää, että pyrin elämään ympäristöä ja lähiluontoa kuormittamatta. Yksi pahe minulla kuitenkin on: olen ihastunut talouspaperiin ja käytän sitä ihan liikaa. Talouspaperia kuluu päivän mittaan esimerkiksi astianpesukoneeseen menevien likaisten astioiden esipuhdistamiseen. Jostain syystä en koskaan huuhtele niitä vedellä vaan pyyhkäisen isoimmat ruoanroiskeet ja murut talouspaperiin. Sitä, mistä tämä tapa juontaa juurensa, en osaa sanoa.  Viime kuukausina olen yrittänyt vähentää talouspaperin kulutusta puolittamalla yksittäisen arkin ennen käyttöä. (Toki myynnissä on puoliarkkirullia, mutta niiden hinta on ainakin minun laskujeni mukaan korkeampi kuin tavallisten.) Puolittamisesta huolimatta kompostoriin päätyy yllättävän paljon talouspaperijätettä. Liinavaatekaappia penkoessani löysin hyllyn pohjalta vanhan rikkinäisen lakanan, jonka olin säilönyt sinne muutama vuosi takaperin jatkokäsittelyä odottamaan. Korjaaminen ei olisi enää onnistunut

Kun kuulet ampiaisen surinaa keskellä talvea...

  Piti kirjoittaa postaus ihan eri aiheesta, mutta eilen illalla sattui niin kumma juttu, että nyt on ihan pakko kertoa siitä. Ehkä löytyy vertaistukeakin :) Istuskelin mukavasti olkkarin sohvalla ja katsoin telkkaria. Talo jalavan varjossa oli elokuva, joka sai katseeni liimautumaan television vastaanottimeen. Olen nähnyt kyseisen leffan ainakin kerran aiemmin, mutta sen verran aikaa siitä on kulunut, etten ihan kunnolla muistanut sen kaikkia henkilöitä ja juonen kiemuroita.  Menossa oli kohtaus, jossa elokuvan henkilöt liikkuvat maaseututalon, Howard´s Endin, pihalla. Kohtaus oli kuvattu kesäaikaan, joten siinä näkyi puita, vihreää nurmikkoa ja kauniita kukkasia. Sitten yhtäkkiä alkoi kuulua ampiaisen tai mehiläisen surinaa. Mietin, oliko kovaääninen surina jätetty elokuvan ääniraitaan tarkoituksella. Haluttiinko sillä korostaa Howard´s Endin luonnonläheisyyttä ja luoda eroa Lontoon kaupunkimaisiin tunnelmiin?  Elokuva eteni, ja siirryttiin pois ulkotiloista. Pörriäisen surina jatkui

Hyvästi vuosi 2022!

  Vuosi vaihtui kymmenisen tuntia sitten, ja on taas aika vuotuisen kuvakollaasin. Sen idea on yksinkertainen: otan vuoden ajan kerran kuukaudessa kuvan tismalleen samasta paikasta.  Aloitin vuosikollaasien tekemisen tammikuussa 2016, eli tämä on laskujeni mukaan järjestyksessään kahdeksas. Vuosi sitten kuvauskohteeksi valikoitui läheisen joen sillalta avautuva maisema.  Alkuvuoden kuvista huomaa, että joki ei ollut jäässä. Olikos se niin, että vuoden 2022 alussa ei ollut kovia pakkasia tai ainakaan pitkiä pakkasjaksoja? Ensimmäisen jääpeitteensä joki sai vasta joulukuun kuvassa. Toukokuun kuva tuo mieleen, että vuonna 2022 kevät oli pahasti myöhässä.  Näin ollen ero touko- ja kesäkuun välillä on todella suuri.  Heinäkuun kuvauspäivänä on näköjään paistanut aurinko. Olisikohan innokkaan kuvaajan kannattanut odottaa muutama tunti, jotta kuvasta olisi tullut parempi? Syyskuussa 2022 on näköjään ollut jo ruskaa. Lokakuun kuva puolestaan todistaa, että kuukausi on mainettaan parempi. Puiss

Tyttöjen pikkujoulut: lunta, voikukkakapriksia ja yksi palohälytys

  Eilen oli taas aika kokoontua viettämään jokavuotisia tyttöjen pikkujouluja. Kovasti olinkin niitä jo odottanut. Syksy on ollut kiireinen kaikille meille neljälle, ja porukalla päästiin juttelemaan viimeksi kesällä.  Laitoin pihalle lyhdyt ja kynttilät hyvissä ajoin ennen vieraiden saapumista. Lumisade kuitenkin yllätti lyhtyjen laittajan. Lunta tuprutti koko pikkujoulujen ajan, ja osa kynttilöistä sammahti jo alkuillasta.  Aamulla huomasin, että kaksi lyhtyä oli hautautunut lumikinoksiin. Onneksi sain ne kuitenkin sieltä pelastettua. Jonain talvena on käynyt niinkin, että lyhty on jäätynyt tiukasti kiinni alustaansa ja sen on saanut irrotettua vasta keväällä lumien sulaessa. Pikkujoulujen tarjottaviin yritin taas sujautella mahdollisimman paljon villiyrttejä. Alkuruokana oli kurkkukeitto, johon piti ohjeen mukaan laittaa persiljaa. Ajattelin korvata sen vuohenputkella, mutta sitä ei enää löytynyt pakastimesta, vaikka kuinka etsin. Myös itse kasvattamani persilja oli loppunut. Lisäsi

Omatekoinen appelsiinilikööri on oiva joululahja

Olisi kiva tehdä joululahjoja itse, mutta miten sitä ehtii, kun on niin paljon kaikenlaista kiirettä?  Kirjoitin Villiin ja vihreään noin vuosi sitten postauksen, johon keräsin ohjeita nopeatekoisiin joululahjoihin. Se löytyy otsikon Vielä ehtii tehdä joululahjoja - viime hetken vinkit (20.12. 2021) alta. Tässä tulisi taas yksi kokeiltu vinkki: omatekoinen appelsiinilikööri!  Olen valmistanut erilaisia liköörejä niin marjoista (esimerkiksi mustikasta, puolukasta, mustaherukasta) kuin villiyrteistäkin (voikukka, kuusenkerkkä). Myös omenalikööriä olen kokeillut. Tänä vuonna pihan omenapuut tuottivat niin pienen sadon, että hedelmiä ei riittänyt likööriin asti. Voikukkalikööri on parhaillaan tekeytymässä, mutta sitä en ajatellut lahjaksi vaan pikkujoulujen jälkkäriksi.  Työkaverini vinkkasi jo muutama vuosi takaperin, että myös appelsiineista syntyy hyvä likööri vaikkapa joulupöytään. Silloin en tullut juoman valmistamista kokeilleeksi ja unohdin koko asian. Se muistui taas mieleeni josku