Villi ja vihreä

Kerroin alkuvuodesta, miten tein vanhasta lakanasta korvikkeita talouspaperille (ks. Rikkinäisen lakanan uusi elämä: vino pino "talouspaperia", 21.1. 2023). Kangasliinoja on tullut käytettyä ahkerasti, ja talouspaperin tarve onkin vähentynyt selvästi.  Olen kuitenkin pannut merkille, että kun liinoja pesee koneessa, niiden reunat lähtevät  rispaantumaan. Reunat  kannattaakin ehdottomasti surauttaa ompelukoneella - jos vain suinkin sattuu kyseisen masiinan omistamaan.  Vanulapuille olen miettinyt korvikkeita jo pitemmän aikaa. Ostin pehmeäntuntuista valkoista puuvillalankaa jo joskus viime vuoden puolella, mutta en saanut aikaiseksi tarttua virkkuukoukkuun. Yksi syy tähän on se, etten käytä vanulappuja kovin usein, koska tarvitsen niitä oikeastaan vain meikinpoistoon. Toinen syy on... Tohdinko paljastaa...? Toinen syy on se, että olen jokseenkin tumpelo  niin virkkaamisessa kuin neulomisessakin. Kaiken hyvän lisäksi virkkuukoukkukin oli hukkateillä.  Ihminen luontaisesti vältt

Opin jo lapsuudenkodissa, että puurontähteitä ei kannata heittää hukkaan; niitä voi lisätä vaikkapa sämpylä- tai rieskataikinaan.  Löysin Iltalehden verkkosivuilta sellaisen kaurarieskan ohjeen, jossa oli myös kananmunaa. Ajattelinpa sitten kokeilla, miltä tuommoinen rieska maistuisi.  Alkuperäisen ohjeen ( Kaurarieska pellillä ) mukaan kaurarieskaan tarvitaan seuraavat ainesosat: 1 1/2 dl kaurahiutaleita 2 1/2 dl vettä 1 1/2 dl piimää 3/4 tl suolaa 2 tl leivinjauhetta 2 munaa 4 dl hiivaleipäjauhoja Tein puolikkaan annoksen, joten esimerkiksi kananmunia rieskaan tuli vain yksi. Piimää minulla ei ollut, joten korvasin sen maidolla. Hiivaleipäjauhojakaan keittiön kaapeista ei valitettavasti löytynyt. Mielelläni olisin korvannut ne ohrajauhoilla, mutta kas, kun nekin olivat päässeet loppumaan. Vehnäjauhoihin piti tyytymäni. Näin toimin: 1. Keitin veden ja kaurahiutaleet mikrossa puuroksi. 2. Lisäsin sekaan maidon, suolan ja kananmunan. Sekoitin.  3. Yhdistin leivinjauheen ja vehnäjauhot k

  Eilen ainakin täällä Keski-Suomessa oli ihana aurinkoinen ulkoilusää. Tuntui, että valoa riitti pitkälle iltapäivään saakka. Oliko päivä oikeasti voinut pidentyä parissa viikossa niin paljon, vai kuvittelinko vain? Tarkistin aamulla auringon tämänhetkiset nousu- ja laskuajat asuinpaikkakunnallani. Tammikuun kolmantena päivänä aurinko oli noussut 9.41 ja laskenut 15.02. Kuukautta myöhemmin, neljäntenä helmikuuta, auringon nousuajankohta oli 8.37 ja lasku 16.26.  Mites tänään, 12. helmikuuta? Aurinko nousi 8.14 ja laskee 16.50. Vajavaisten laskutaitojeni mukaan päivä on pidentynyt reilussa viikossa, kahdeksassa vuorokaudessa, peräti 48 minuuttia. Eipä ihme, että valoisaa aikaa tuntuu olevan aiempaa enemmän!  Valo tuo lisää energiaa, mutta toisaalta se saattaa myös aiheuttaa uupumusta. Itse ainakin olen huomannut, että olen keväällä hieman tavallista väsyneempi.  Tuota vaanivaa väsymystä vastaan olen taistellut liikunnan, terveellisen ruokavalion ja erityisesti C-vitamiinin avulla.  Sai

  Olen aina silloin tällöin kirjoittanut blogipostauksia SPR:n kirppiksistä. Se ei ole mikään ihme; olenhan  lähistöllä sijaitsevan kirppiksen vakiasiakas. Ostan sieltä lähes kaikki vaatteeni ja lahjoitan sinne muun muassa käyttökelpoisia tekstiilejä ja kirjoja. Viime torstaina minulla oli oivallinen tilaisuus saada lisätietoa siitä, minne kirppisten myyntituotot  ohjataan. SPR:n Länsi-Suomen piirin ohjelmatyöntekijät näet vierailivat lähikirppikselläni ja kertoivat paitsi myyntituoton käytöstä, myös SPR:n toiminnasta yleensä.  Olen ollut SPR:n jäsen kohta 20 vuoden ajan, mutta tästä huolimatta minulta on jäänyt hoksaamatta eräs tärkeä asia. Olen joskus ihmetellyt, miksi joillain paikkakunnilla on SPR:n Kontteja, toisilla taas kirppiksiä. Olen ajatellut jotenkin epämääräisesti, että kaitpa ne tarkoittavat samaa ja että niillä vain jostain syystä sattuu olemaan eri nimi. SPR:n ohjelmatyöntekijöiden tietoiskun jälkeen olen viisaampi...  Minulle selvisi, että SPR: kirppiksiä on vain ja ai

Jaa-a, tässähän voisi pitkästä aikaa pitää hieman rätinkiä kirpparipöydän tuotosta... Kirjoitin aiheesta edellisen kerran otsikolla Kirpparipöytä on valmis! Menivätköhän hinnat kohdilleen? (4.12. 2022). No, miten kävi, menivätkö joulukuisen kirpparipöydän hinnat kohdilleen? Kaikesta päätellen eivät :(  Olin suunnitellut myyntipöydän niin, että siinä olisi mahdollisimman paljon jouluisia myyntituotteita. Vaatteita oli vähän, mutta yritin valita joukkoon vähän hipleämpiä, sellaisia, jotka sopisivat osaksi pikkujouluasua.  Etsin pöytään myös jälkikasvun täysiä hajuvesipulloja, kosteusvoidetuubeja, koruja ja pikkutilpehööriä. Ajattelin, että ne voisivat sopia joululahjoiksi. Joulukuusenkoristeitakin oli, ja myyntipöydän jo laitettuni kiikutin sinne myös vanhan joulukuusenjalan.  Neljän päivän kuluttua vain yksi ainoa tuote oli tehnyt kauppansa. Arvaatteko mikä? No se jälkikasvun vanha lumikola (2,50 e)! Tästä tein nerokkaan päätelmän, että olin hinnoitellut tuotteeni liian korkealle. Olin

Jokainen Villi ja vihreä -blogiin tutustunut tietää, että pyrin elämään ympäristöä ja lähiluontoa kuormittamatta. Yksi pahe minulla kuitenkin on: olen ihastunut talouspaperiin ja käytän sitä ihan liikaa. Talouspaperia kuluu päivän mittaan esimerkiksi astianpesukoneeseen menevien likaisten astioiden esipuhdistamiseen. Jostain syystä en koskaan huuhtele niitä vedellä vaan pyyhkäisen isoimmat ruoanroiskeet ja murut talouspaperiin. Sitä, mistä tämä tapa juontaa juurensa, en osaa sanoa.  Viime kuukausina olen yrittänyt vähentää talouspaperin kulutusta puolittamalla yksittäisen arkin ennen käyttöä. (Toki myynnissä on puoliarkkirullia, mutta niiden hinta on ainakin minun laskujeni mukaan korkeampi kuin tavallisten.) Puolittamisesta huolimatta kompostoriin päätyy yllättävän paljon talouspaperijätettä. Liinavaatekaappia penkoessani löysin hyllyn pohjalta vanhan rikkinäisen lakanan, jonka olin säilönyt sinne muutama vuosi takaperin jatkokäsittelyä odottamaan. Korjaaminen ei olisi enää onnistunut