Villi ja vihreä

Olen tehnyt paljon erilaisia ruokia niin voikukan kukinnoista ja nupuista kuin lehdistä ja juuristakin. Viime keväänä julkaisin Villin ja vihreän voikukkakirjasen , jossa on ruokareseptien lisäksi myös ohjeita erilaisten kauneudenhoitotuotteiden valmistamiseksi.  Vaikka paljon voikukkaruoista tiedänkin, niinpä vain törmäsin viime viikolla erään Facebookin villiyrttiryhmän julkaisuja selatessani ohjeeseen, jota en ollut aiemmin kokeillut. Tämän voikukan lehtiä hyödyntävän ruoan nimi on hindbeh. Ohjeen julkaisija kertoi löytäneensä sen Timjamia, kukkoa ja torttuja -nimisestä tv-ohjelmasta.  Mitäpäs sitä sitten muuta kuin kokeilemaan. Näin toimin: 1. Keräsin nuoria sileäreunaisia voikukan lehtiä noin 200 gramman verran. Ohjeessa lehtiä kehotettiin poimimaan muistaakseni korillinen, mutta koska halusin vain kokeilla ohjetta, tyydyin pieneen määrään.  2. Huuhtelin voikukan lehdet siivilässä kylmällä juoksevalla vedellä. 3. Keitin lehtiä hiljaisella tulella niin kauan, että ne pehmenivät. 4

  Kokeilin tänä keväänä ensimmäistä kertaa tehdä mehua mustaherukan lehdistä. Käytin juomaan  ainoastaan herukkapensaista pois leikkaamieni oksien lehtiä.  Ohjeen herukanlehtimehuun löysin Kotikokin verkkosivuilta ( Kotikokki.net ). Alkuperäisessä reseptissä ainesosat määriteltiin näin:  Mustaherukan lehtimehu 5 l mustaherukan lehtiä 5 l kiehuvaa vettä 50 g sitruunahappoa 1 kg sokeria Koska kyseessä oli ensimmäinen kokeilu enkä ollut varma mehun onnistumisesta, keräsin lehtiä vain puolisen litraa. Sitruunahapon jätin pois, koska juomaa ei ollut tarkoitus säilyttää paria päivää  kauempaa. Kotikokin ohjeen sokerimäärä tuntui hurjalta, joten pienensin sitä reilusti.  Tein oman mehuni tällaisilla ainesosilla: 0,5 l mustaherukan lehtiä 0,5 l kiehuvaa vettä 1 dl sokeria Näin toimin: 1. Huuhtelin lehdet siivilässä kylmällä juoksevalla vedellä.  2. Kaadoin lehtien päälle kiehuvan veden. 3. Jätin juoman huoneenlämpöön. 4. Seuraavana päivänä siivilöin mehun. 5. Lisäsin siihen sokerin. Kiehautin

Olen joskus yrittänyt tehdä sipsejä uunissa, ja jos oikein muistan, ne eivät onnistuneet kovinkaan hyvin. Vähän aikaa sitten löysin Anna -lehden verkkosivuilta ohjeen sipsien valmistamiseksi mikroaaltouunissa. Siitä sain ajatuksen kokeilla, onnistuisivatko perunaherkut paremmin mikrossa.  Koska ensimmäiset villiyrtit ovat nousseet maasta täällä Keski-Suomessakin, päätin maustaa sipsit suolan lisäksi tuoreella vuohenputkisilpulla. Keräsin nuoret vuohenputket hieman ennen sipsien valmistamista. Huuhtelin villiyrtit siivilässä kylmällä juoksevalla vedellä, minkä jälkeen saksin ne silpuksi.  Näin toimin: 1. Viipaloin mullattoman, ohutkuorisen perunan juustohöylällä. 2.  Upotin viipaleet kylmään veteen. 3. Kuivasin ne pyyhkeellä. 4. Kaadoin lautaselle oliiviöljyä ja kierittelin perunaviipaleita siinä.  5.  Asettelin viipaleet lautaselle leivinpaperin päälle. Maustoin ne merisuolalla ja vuohenputkisilpulla.  6. Laitoin sipsit mikroon neljäksi minuutiksi.  Miten mikrosipsit onnistuivat? Hyvin

Vappuaatto oli ainakin täällä Jyväskylän seudulla tosi kylmä, enkä usko, että muuallakaan Suomessa päästiin kevään lämpöennätyksiä rikkomaan. Toivottavasti vappupäivästä sukeutuisi edes hieman lämpimämpi. Kylmä sää ei tunnetusti suomalaisten juhlintaa hidasta. Oikeaoppinen vapun vietto jättää usein  jälkeensä paljon roskia. Mihin jätteisiin vaikkapa kertakäyttölautaset lajitellaan? Entäpä tyhjentyneet ilmapallot?  Vastaukset noihin kysymyksiin olen saanut paikallisen jätteenkeräyslaitoksen, Mustankorkean, uutiskirjeestä. Ilmapallot - niin tavalliset kuin foliopallotkin - kuuluvat sekajätteeseen. Vaikka serpentiinit paperia ovatkin, niitä ei lajitella paperijätteisiin, vaan serpentiinienkin loppusijoituspaikka on sekajäteastia. Munkkien valmistaminen jättää jälkeensä rasvaa, jota ei missään nimessä saisi kaataa viemäriin. Rasvan voisi pakata esimerkiksi maitotölkkiin, minkä jälkeen tölkki suljetaan teipillä ja laitetaan biojätteisiin.  Kaupasta ostetusta simapullosta kannattaa ensimmäis