Villi ja vihreä

Nyt on taas se aika vuodesta, kun päästään herkuttelemaan erilaisilla nokkosruoilla. Olen jo ehtinyt kokata kahta erilaista nokkoskeittoa ja eilen paistoin nokkoslettuja. Nam! Olen tehnyt nokkoskeittoa sekä kasvisliemeen että maitoon. Mielestäni maitopohjainen maistuu paremmalta, joten jaan tässä postauksessa sen ohjeen.  Alkuperäisen reseptin löysin aikoinaan yläkoulun kotitalouden oppikirjasta ( Keitämme ja leivomme 2 ). Opus on julkaistu1981, joten sen tekijät ( Aura Liimatainen, Tuula Teerikangas ja Kirsti Kunnas)  ovat olleet aikaansa edellä: 1980-luvun alussa villiyrttien hyödyntäminen ruoanlaitossa ei muistaakseni ollut kovinkaan trendikästä.  Alkuperäisen ohjeen mukaan nokkoskeittoon kuuluvat seuraavat ainesosat: 1 l tuoreita nokkosia 2 dl vettä 1 rkl margariinia tai voita 1 rkl vehnäjauhoja 6 dl maitoa 3/4 tl suolaa 1/4 tl muskottia Edellistä nokkoskeittoa tehdessäni korvasin osan maidosta ruokakermalla. Näin ollen keittoon tuli 2 dl ruokakermaa ja 4 dl maitoa.  Toki keitto on

Kävin eilen illalla tutustumassa Jyväskylän kaupungin villiyrttipuistoon.  Villiyrttipuisto avattiin keväällä 2021, ja se sijaitsee Tuomiojärven rantareitin varrella, ravintola Priimuksen lähettyvillä. Puisto on kaikille avoin, joten kuka tahansa voi mennä sinne keräämään yrttejä omiin tarpeisiinsa.  Jyväskylän kaupungin verkkosivujen mukaan villiyrttipuisto sopii vierailukohteeksi erityisesti aloitteleville hortoilijoille. Aidatulla puistoalueella kasvavat yrtit on nimetty ja merkitty kuvin. Näin ollen niiden tunnistaminen on helppoa ja käyttö turvallista.  Villiyrttipuisto on aika pieni ja niin selkeästi aidattu, että erehtymisen mahdollisuutta ei ole. Portin vieressä on opastekyltti, jossa annetaan tarkempaa tietoa puistosta. Kyltistä selviää, että puisto on villiyrttien eli villivihannesten esittelyalue.  Opasteessa annetaan hyvät toimintaohjeet ihmisille, jotka eivät ole keränneet villiyrttejä aiemmin. Puistossa on kasveja esitteleviä kylttejä, joista löytyy QR-koodit. Niiden avul

Kuusien nuoret vuosikasvaimet, kerkät, ovat ainakin täällä keskisessä Suomessa parahultaisia kerättäviksi. Kerkät kannattaa napsia talteen siinä vaiheessa, kun ne ovat 2 - 4 cm:n mittaisia. Kerkkien keräämiseen tarvitaan aina maanomistajan lupa.  Itse innostuin kerkistä yrttipoimijakurssilla keväällä 2018. Sen jälkeen olen kerännyt niitä talteen oman pihamaani nurkassa kasvavista kuusista.  Olen käyttänyt kerkkiä tuoreeltaan sekä laittanut niitä pakastimeen talven varalle. Tuoreita kerkkiä olen lisännyt esimerkiksi salaatteihin ja villiyrttipestoon. Pakastetuista kerkistä olen tehnyt teetä ja muita juomia.   Parina keväänä olen valmistanut kerkistä siirappia, jonka ohje löytyy Villi ja vihreä -blogista otsikolla Kuusenkerkkäsiirappi valmistuu vaikka ikkunalaudalla (15.6.2020).  Myös kuusenkerkkälikööriä olen kokeillut. Sen tekemisestä kerroin Me Naiset -lehden verkkosivujen  Hortoilijan muistiinpanoja -blogissani. Koska lehden verkkosivut ovat kokeneet suuren muutoksen, blogipäivityksi