Villi ja vihreä

Jälkikasvun valmistujaisjuhliin on enää vajaa viikko aikaa. Juhlat pidetään täällä kotona, ja kummasti vain alkaa silmä huomata putsaamista kaipaavia paikkoja. Joku voi tietysti ajatella, että ehkäpä kodin siivoamisen olisi voinut aloittaa hieman aikaisemmin. No, ei ole ollut aikaa. Kylpyhuoneen lattialaatat eivät ole keränneet hirmuisesti kalkkia. Se voi johtua siitä, että vesi ei ole tällä alueella erityisen kalkkipitoista. Toisaalta myös kuivaan kylpyhuoneen lattian lastalla ja tekstiilirätillä joka ikisen suihkukerran jälkeen.  Eivät laatat kyllä ihan puhtailtakaan näyttäneet.  Mitäpä jos kokeilisin niiden puhdistamiseen sitruunaa? Kyseistä hedelmää pidetään luonnon omana tehopuhdistajana. Salaisuus on orgaanisessa sitruunahapossa, jota on sitruunan mehussa noin viisi prosenttia. Happo poistaa niin likaa kuin epämiellyttäviä hajujakin.  Olen käyttänyt sitruunaa moneen muuhunkin kodin puhdistustoimeen. Viime keväänä kirjoitin postauksessani Lavuaari puhtaaksi sitruunanpuolikkaalla (

Parin viikon kuluttua tiedossa on juhla, johon pitää pukeutua vähän fiinimmin. Minulla itse asiassa on uudehko musta mekko, joka varmasti sopii kyseiseen tilaisuuteen, mutta mikäs estää lähtemästä SPR:n kirppikselle ja katselemasta vaatetarjontaa vähän niin kuin sillä silmällä.  Aloitan kiertelyn vaaterekeistä, jotka ovat lähimpänä ulko-ovea. Ensimmäisenä katseeni osuu tummanruskeaan hihattomaan mekkoon, joka maksaa 4,60 euroa. Joulukuun alussa moisessa koltussa voisi tulla kylmä, joten se vaatisi kaverikseen boleron, joka minulla kyllä olisi omasta takaa.   Mekon pääntiessä on kauniita koristeita. Mitenkähän ne kestävät konepesun? Eivät ehkä kestäkään, sillä pesuohje edellyttää käsinpesua kylmällä vedellä.   Lähellä roikkuu hyvin samantyyppinen mekko, joka on väriltään musta (ks. ylin kuva). Myös tämä on hihaton ja pääntiessä on näyttäviä koristeita. Hinta on halvempi, vain 2,60 euroa. Etenen metrin tai pari ja törmään punaiseen mekkoon, joka maksaa 4,70 euroa. Kolttu on pitkähihainen

Kokeilin viime viikon alussa tehdä pihlajanmarja-ruispuuroa uunissa. Puuron pohjana käytin aiemmin syksyllä tekemääni pihlajanmarjahilloa, joka ei ole kovin makeaa.  Puuro onnistui mainiosti ja oli hyvää, ei siinä mitään, mutta annos oli syöjien lukumäärään nähden liian iso. Biojäteastia tähteeksi jääneen puuron loppusijoituspaikkana ei edes käynyt mielessä. Siinäpä sitten miettimään, mitä jämäpuurosta voisi tuunata. Ruokaideat.com-sivustolta löytyi kaikin puolin sopivalta vaikuttava kaurapuurorieskojen ohje. Nii-in, rieskojen, ei sämpylöiden...  Alkuperäisen ohjeen mukaan kaurapuurorieskoihin tarvitaan seuraavat ainesosat: 2 dl kaurapuuroa 3 dl vehnäjauhoja 1/2 tl suolaa 1 tl leivinjauhetta  1 - 2 rkl voita sulatettuna 1 - 1 1/2 dl täysmaitoa 1 kananmuna Ohjeessa sanotaan, että puuron ei välttämättä tarvitse olla kaurapuuroa. Tuumin, että eiköhän se pihlajanmarja-ruispuurokin käy rieskoihin ihan yhtä hyvin.  Koska puuroa ei ollut jäänyt tähteeksi kuin desilitran verran, puolitin ohjee

Olen tänä syksynä kirjoitellut monta pihlajanmarja-aiheista päivitystä. On kokeiltu niin hyytelöä ja mehua kuin marmeladiakin. Saatoin jo mennä lupaamaan, etten kirjoita enää sanaakaan pihlajanmarjoista, mutta... pihlajanmarjakarkit onnistuivat sen verran hyvin, että on ihan pakko kertoa niiden tekemisestä vähän tarkemmin. Erilaisia ohjeita pihlajanmarjakarkkien valmistamiseksi on paljon. Päädyin kokeilemaan reseptiä, jonka löysin eräältä villiyrtteihin keskittyvältä Facebook-sivustolta. Ohjeen mukaan pihlajanmarjakarkkeihin tarvitaan seuraavat ainesosat: 5 dl pihlajanmarjoja 5 dl vettä 4-5 dl sokeria 1 pussi hyytelöimisainetta  Näin toimin: 1. Keräsin pihlajanmarjat ja poistin huonokuntoiset yksilöt. Näin marraskuussa joukossa oli jo aika paljon vetisiä ja littaantuneita marjoja.  2. Huuhtelin marjat huolellisesti kylmällä juoksevalla vedellä.  3. Keitin marjoja vedessä noin 15 minuuttia. 4. Siivilöin marjat pois siten, että litistin niitä vielä lusikalla siivilän reunaa vasten.  5. K