Kokeilin viime viikon alussa tehdä pihlajanmarja-ruispuuroa uunissa. Puuron pohjana käytin aiemmin syksyllä tekemääni pihlajanmarjahilloa, joka ei ole kovin makeaa.
Puuro onnistui mainiosti ja oli hyvää, ei siinä mitään, mutta annos oli syöjien lukumäärään nähden liian iso. Biojäteastia tähteeksi jääneen puuron loppusijoituspaikkana ei edes käynyt mielessä. Siinäpä sitten miettimään, mitä jämäpuurosta voisi tuunata.
Ruokaideat.com-sivustolta löytyi kaikin puolin sopivalta vaikuttava kaurapuurorieskojen ohje. Nii-in, rieskojen, ei sämpylöiden...
Alkuperäisen ohjeen mukaan kaurapuurorieskoihin tarvitaan seuraavat ainesosat:
2 dl kaurapuuroa
3 dl vehnäjauhoja
1/2 tl suolaa
1 tl leivinjauhetta
1 - 2 rkl voita sulatettuna
1 - 1 1/2 dl täysmaitoa
1 kananmuna
Ohjeessa sanotaan, että puuron ei välttämättä tarvitse olla kaurapuuroa. Tuumin, että eiköhän se pihlajanmarja-ruispuurokin käy rieskoihin ihan yhtä hyvin.
Koska puuroa ei ollut jäänyt tähteeksi kuin desilitran verran, puolitin ohjeen annosmäärät.
Näin toimin:
1. Sekoitin kuivat aineet keskenään.
2. Sekoitin kananmunan maitoon. Koska täysmaitoa ei ollut saatavilla, käytin rasvatonta kevytmaitoa.
3. Sekoitin kananmunan ja maidon yhdistelmän jämäpuuron kanssa. Lisäsin joukkoon juoksevaa leivontamargariinia. (En siis sulattanut voita, kuten ohjeessa kehotettiin tekemään.)
4. Sekoitin tämän kaiken kuivien aineiden kanssa.
5. Yritin sekoittaa ainesosat tasaiseksi taikinaksi.
Tai no, tasaiseksi ja tasaiseksi... Taikinani oli ihan tautisen löysää. Puolitetun ohjeen mukaan vehnäjauhoja olisi pitänyt laittaa vain 1 1/2 dl, mutta kyllä niitä piti lisätä. Lopulta taikinaan tuli jauhoja noin 2 dl:n verran.
Myöhemmin tajusin, että olin sekoittanut maitoon kokonaisen kananmunan, vaikka tietysti sekin olisi pitänyt puolittaa. Tämäkin tunnustus selittänee taikinan vetelyyttä.
Jauhojen lisäämisestä huolimatta taikina oli edelleenkin niin löysää, että ei siitä todellakaan mitään rieskoja pystynyt leipomaan. Vaihdoin lennosta suunnitelmaa ja päätin tehdäkin rieskojen sijaan sämpylöitä. Niitäkään ei voinut leipoa, mutta nostelin taikinaa lusikalla pellille ja yritin vielä vähän muotoilla epämääräisiä taikinakasoja sämpylämäisiksi.
6. Laitoin sämpylät 250-asteiseen uuniin. Tässä vaiheessa en tullut ajatelleeksi, että ohje oli tarkoitettu nimenomaan rieskoille, jotka vaativat korkean lämpötilan.
7. Ohjeen mukaan rieskoja pidetään uunissa 15 minuuttia. Siinä 13 minuutin kohdalla nenäni haistoi lievän palaneen hajun. Silloin tajusin, että paistamisaikakin oli tietysti tarkoitettu rieskoille, ei sämpylöille. Otin sämpylät suosiolla pois uunista
Jämäpuurosämpyläni eivät pääsisi palkintosijoille sämpylöiden kauneuskilpailuissa - tokkopa niitä moiseen kilpailuun edes kutsuttaisiin.
Maku sen sijaan oli ihan mahtavan hyvä. Jos uskaltaisin, sanoisin, että jämäpuurosämpylät olivat parhaita sämpylöitä, mitä olen kuunaan syönyt. En kuitenkaan sano näin, koska jotkut sämpylöiden leipomiseen erikoistuneet lähimmäiseni saattaisivat pahoittaa mielensä. :)
Kommentit
Lähetä kommentti