Villi ja vihreä

Kirjoitin viime viikon postauksessani kodin varmuusvarastoista. Lieneekö kohtalon ivaa vai mitä, mutta kotivarat joutuivat testiin jo tänä viikonloppuna. Syynä ei kuitenkaan ollut myrskyn aiheuttama sähkökatkos, jota olin eniten pelännyt. Pohjustettakoon tilannetta sen verran, etten tämän reilun kahden vuoden aikana ole vielä onnistunut sairastamaan koronaa - ainakaan niin, että olisin ollut siitä tietoinen. Kun jälkikasvu sai viime keväänä positiivisen testituloksen, oma testauspisteessä tehty testini näytti negatiivista. Rokotuksia olen saanut kolme ja niistä viimeisen otin helmikuussa.  Muutenkaan en ole juuri sairastellut: edellisen nuhakuumeeni podin joulukuun alussa vuonna 2019. Se on jäänyt hyvin mieleen, sillä olimme silloin ystävien kanssa kauan odotetulla Viron-matkalla.  Tästä alustuksesta moni varmaan jo arvaakin, että nyt se korona sitten iski. Niin iski. Oireilu alkoi torstaina kurkun kutinalla ja lievällä kurkkukivulla. Muita oireita ei ollut, joten tuumin, että...

  Vajaa kolme viikkoa sitten tapahtui se, mitä ei missään nimessä pitänyt tapahtua: jälkikasvun koronatesti osoittautui positiiviseksi.  Yllättäväksi tilanteen teki se, että tytär oli ollut vapaaehtoisessa karanteenissa tulevien yo-kirjoitusten takia eikä ollut käynyt kodin ulkopuolella kuin pakollisissa menoissa. Mitään oireita hänellä ei ollut, ja testiinkin hän meni vain, koska koronavilkku hälytti mahdollisesta altistumisesta. Jälkikasvulle positiivisesta testituloksesta seurasi kahden viikon eristys, minulle kolmen viikon karanteeni. Koska tilanne tuli niin sanotusti puskista, en ollut osannut mitenkään varautua siihen esimerkiksi ruokatarvikkeita hankkimalla. Mikäs nyt eteen? Onneksi oli varmuusvarasto. Olen koko aikuisikäni säilyttänyt kotona jonkin verran ruokavaraa, mutta vasta vuosi sitten, koronakriisin kunnolla iskiessä, rupesin pitämään varmuusvarastoa. Olen nyt yli vuoden ajan pitänyt huolen, että kotona on jemmassa erilaisia pitkään säilyviä purkkiruokia: tomaat...