Kirjoitin viime viikon postauksessani kodin varmuusvarastoista. Lieneekö kohtalon ivaa vai mitä, mutta kotivarat joutuivat testiin jo tänä viikonloppuna. Syynä ei kuitenkaan ollut myrskyn aiheuttama sähkökatkos, jota olin eniten pelännyt.
Pohjustettakoon tilannetta sen verran, etten tämän reilun kahden vuoden aikana ole vielä onnistunut sairastamaan koronaa - ainakaan niin, että olisin ollut siitä tietoinen. Kun jälkikasvu sai viime keväänä positiivisen testituloksen, oma testauspisteessä tehty testini näytti negatiivista. Rokotuksia olen saanut kolme ja niistä viimeisen otin helmikuussa.
Muutenkaan en ole juuri sairastellut: edellisen nuhakuumeeni podin joulukuun alussa vuonna 2019. Se on jäänyt hyvin mieleen, sillä olimme silloin ystävien kanssa kauan odotetulla Viron-matkalla.
Tästä alustuksesta moni varmaan jo arvaakin, että nyt se korona sitten iski. Niin iski. Oireilu alkoi torstaina kurkun kutinalla ja lievällä kurkkukivulla. Muita oireita ei ollut, joten tuumin, että katupölyhän se vain kurkkua ärsyttää.
Lauantain vastaisena yönä kurkkukipu äityi niin kovaksi, että tuntui, kuin joku olisi pyörittänyt puukkoa suun takaosassa. Peruin päivälle sovitun haastattelun ja päätin pysyä visusti neljän seinän sisällä. Kotivaroja piti silmäillä uudesta näkökulmasta.
Tein ensimmäistä kertaa elämässäni covid-kotitestin. Se ei ollut niin hankalaa, kuin mitä olin luullut. Testin alempi viiva oli selvästi himmeämpi kuin ylempi, mutta positiivista tulosta se himmeäkin viiva valitettavasti tarkoittaa.
Eilisen päivän aikana mietin, että kotivaraan täytyy jatkossa muistaa lisätä myös lemmikkien ruoka ja muut tarvikkeet. Kissanruokaa minulla kyllä on koko ensi viikon tarpeiksi, mutta hiekka on lopussa. Siitä ei kissapappa kyllä tykkää ollenkaan.
WC-paperia näyttää olevan vain yksi rulla. Jatkossa pitänee katsoa, että sitä on varastossa pitemmän ajan tarpeisiin. Pyykinpesuaine alkaa olla lopuillaan. Sitäkin olisi hyvä olla olemassa. Tosin sähkökatkon aikana pesukone ei suostu pyykkiä pesemään, joten pikkupyykki pitäisi pestä käsin.
Lääkkeet mainitsin jo viime viikon postauksessa. Mikä onni, että täydensin lääkevarastoja viime viikolla! Joka päivä otettavia lääkkeitä on varastossa kolmelle kuukaudelle. Särkylääkkeitäkin on, ja nessuja.
Tuli mieleen vielä yksi tuote, josta on ollut viikonlopun aikana paljon iloa: mustaherukkamehutiiviste. Omat mustaherukat loppuivat pakastimesta muutama viikko takaperin, joten oli pakko ostaa kaupan mehutiivistettä. Nyt siitä saa kätevästi lämmintä juotavaa, eikä tarvitse keitellä pakastemarjoja kattilassa.
Ja vielä pari lisäystä kotivaraan: puurohiutaleet ja pussikeitot. Viime viikon päivityksessä kirjoitin vain säilykkeistä, mutta kyllähän hiutaleet ja pussikeitotkin säilyvät varastossa pitkään.
Kuin ihmeen kaupalla olin napannut - luultavasti kotivarasuunnittelun innoittamana - lähikaupasta mukaani herkkusienikeiton. Näinköhän sitä kohta pääsee kokeilemaan?
Kommentit
Lähetä kommentti