Villi ja vihreä

Nyt on taas aika villiyrttien! Olen jo keräillyt niitä ahkerasti: osan olen kuivattanut talven varalle, osasta olen tehnyt teetä. Voikukkamehuakin on tekeillä. Viime viikolla paistoin jokakeväiseen tapaan villiyrttilettusia. Pohjaksi tein ihan peruslettutaikinan, johon tuli 2 dl maitoa, 1 dl vehnäjauhoja, 1 kananmuna ja 1/2 tl suolaa.  Keräsin pihamaalta erilaisia villiyrttejä ja huuhtelin ne siivilässä kylmällä juoksevalla vedellä. Sitten tein huuhdelluista yrteistä mahdollisimman pientä silppua ja lisäsin lettutaikinaan. Mausteeksi ripautin hieman mustapippuria.  Kuvan villiyrttilettusissa on runsaasti vuohenputkea , josta kirjoitin tarkemmin tässä blogissa viime keväänä ( Vuohenputkesta piristystä arkiruokaan, 15.5.2021). Lisäksi lettusiin tuli aika paljon voikukan lehtiä . Niistä kannattaa valita syötäväksi nuoret, pienet ja tasalaitaiset yksilöt. Muutama pieni nokkosen lehti ja pari nuorta, vielä supussa olevaa poimulehteäkin lettuihin löytyi. Miltä villiyrttilettuset maistu

Kirjoitin Villi ja vihreä -blogissa pihlajan lehtisilmujen hyödyntämisestä noin kaksi vuotta sitten ( Vapuksi pihlajansilmuteetä? 1.5.2020). Pari viikkoa takaperin löysin Facebookin villiyrttiaiheisesta ryhmästä pihlajansilmusiirapin ohjeen, jota päätin tietysti kokeilla. Kaikki ei sujunut niin kuin unelmien Strömsössä, sillä siirappi onnistui vasta kolmannella keittokerralla.  Pihlajan lehtisilmujen hyödyntämisessä on nähdäkseni kaksi ongelmaa. Ensinnäkin lehtisilmujen kerääminen ei kuulu jokamiehen oikeuksiin, eli tällaiseen keruutoimintaan on aina kysyttävä maanomistajan lupa. Toisekseen pois napsittujen lehtisilmujen tilalle ei kasva uusia.  Itse olen ratkaissut ongelmat siten, että olen kerännyt pihlajan lehtisilmuja vain ja ainoastaan oman pihamaani puista. Poimin silmut vain sellaisista oksista, jotka pitäisi muutenkin karsia pois. Lisäksi napsin silmuja pienistä pihlajan aluista, jotka ovat kasvaneet väärään paikkaan (kuten vaikkapa maakellarin päälle). Leikkaan tai sahaan ne p

Mennyt viikko oli erittäin tapahtumarikas - niin hyvässä kuin pahassa. Niihin hyviin asioihin kuului se, että perjantaina sain painosta kirjoittamani Villin ja vihreän voikukkakirjasen .  Olin suunnitellut jo muutaman vuoden ajan, että kirjoittaisin helppotajuisia villiyrttioppaita vasta-alkajille. Viime keväänä tuntui, että etupihallani kasvoi voikukkia vielä tavallistakin enemmän. Siitä sitten sain idean, että voikukka voisi olla ensimmäisen opaskirjaseni pääroolissa. Olin jo aiempina vuosina tehnyt kaikenlaisia kokeiluja niin voikukan kukinnoista kuin nupuista ja lehdistäkin, joten kasvin hyötykäyttö oli minulle entuudestaan tuttua. Eipä sitten muuta kuin voikukkatuotteita valmistamaan. Tein voikukista syötävää, juotavaa ja kotikosmetiikka. Otin kuvan jokaisesta valmistamastani tuotteesta ja siirsin sen ja reseptin kirjatiedostooni. Rohtoja en tehnyt, sillä niiden valmistamisesta tai käytöstä minulla ei ole tarpeeksi asiantuntemusta.   En ole mitenkään kokenut valokuvaaja, mutta pää

Tein huhtikuun alkupuolella ruokakorivertailun oman asuinalueeni K-Citymarketin ja Prisman välillä. Tulokset kerroin Villi ja vihreä -blogissani otsikolla Ruokakorivertailu: K-Citymarketin ja Prisman koreissa noin kolmen euron ero (10.4.2022).  En ottanut Lidliä mukaan hintavertailuun, koska epäilin, että sieltä ei välttämättä löytyisi samoja kotimaisia tuotteita kuin kahdesta edellä mainitusta kauppaliikkeestä. Halusin myös tehdä sellaisen vertailun, jossa kauppaliikkeiden omat huokeat tuotemerkit (esim. Pirkka, Rainbow, X-tra ja K-Menu) eivät olisi mukana. Jos ne olisivat, hintavertailu menisi lähes kokonaan tuotemerkkien väliseksi.    Kun olin jakanut kyseisen päivityksen asuinalueeni Facebook-sivuille, sain kuitenkin kommentteja, joissa ihmeteltiin, miksi Lidl ei ollut vertailussa mukana. Minulle myös vakuutettiin, että Lidlistä löytyy runsaasti kotimaisiakin tuotteita. Lupasin miettiä asiaa. Perjantaina sitten tallustelin paikalliseen Lidliin. Täytyy myöntää, että löysin sieltä pa

Viime vuosina vappuaattoillat ovat yleensä kuluneet ihan kotosalla. Tämä vappuaatto oli kuitenkin poikkeus: ystäväpariskunta järjesti juhlapäivällisen, jonne kokoonnuimme pienellä porukalla nauttimaan ruoasta ja viinistä. Eikä tässä vielä kaikki! Illemmalla lähdettiin konserttiinkin elävää musiikkia kuuntelemaan. Koska viime vuosien vappukostyymi on lähinnä ollut tyyliä toppahousut ja kumpparit, perjantaina iski tyypillinen ongelma: mitä ihmettä laitan ylleni? Eipä sitten muuta kuin SPR:n kirppikselle vappumekkoja katsastamaan. Ensimmäisenä silmiini osui hihaton punakukallinen mekko. Hinta näytti olevan vain 3,20 euroa. Mekko oli kuitenkin sen verran ohut, että sopinee paremmin heinäkuun helteisiin kuin suomalaiseen vappusäähän. Merkkivaatteille SPR:n kirppiksillä on ihan omat rekkinsä. Nanson näyttävä isokukkainen mekko (ks. ylimmäinen kuva) olisi lähtenyt mukaan 7,40 eurolla. Marimekon ruudullinen mekko maksoi peräti 75 euroa. Se oli upea, mutta pelkkä musta ja valkoinen eivät oikein