Villi ja vihreä

  Asuinalueelleni tuli muovinkeräyspiste muutama vuosi takaperin. Sitä ennen täällä pystyi kierrättämään paperia, kartonkia, lasia ja metallia. Heti, kun rupesin viemään muoviroskia kierrätykseen, huomasin yhden ison muutoksen: sekajätepussi ei tuntunut täyttyvän enää millään. Se kertoo siitä, kuinka hirvittävät määrät muoviroskaa tulee, vaikka kuinka yrittäisi välttää ylipakattujen tuotteiden ostamista. Mahdollisuus kierrättää muovia sai minut tietysti miettimään, mitä kierrätykseen voi laittaa, mitä taas ei. Yksi iso yllätys minulle oli kahvijauhepakkaus: muovin keräyspisteeseen vain!   Myös makeisten kääreitä voi laittaa muovinkeräykseen.  Suklaalevyjen kääreissä näyttää olevan eroja. Esimerkiksi eräs vegaanisuklaamerkki kehottaa lajittelemaan kääreen paperinkeräykseen. Alla olevassa kääreessä oli puolestaan muovinkierrätysmerkki:  Yksi ihmetyksenaihe minulle on ollut jogurttipurkkien repäisykannet. Elin pitkään luulossa, että repäisykannet lajitellaan muovir...

  Minulle - ja varmasti monille muillekin - yksi luotettava kevään merkki on se, että pääsee kylvämään siemeniä kesän istutuksia varten. Olen kuitenkin jo monena talvena ottanut ikään kuin pienen varaslähdön ja istuttanut kaupan yrttejä ruukkuihin. Tuorein projekti on ruukkuminttu. Huomasin tuossa muutama viikko takaperin, että kuivatut teeyrtit alkavat olla vähissä. Mikä neuvoksi? No, mintunlehdistähän saa hyvää teetä - niin tuoreina kuin kuivattuinakin. Ostin mintun lähikaupasta.  Laitoin ruukun pohjalle kananmunan kuoria lannoitteeksi.  Multa oli tavallista sisäkukille tarkoitettua multaa. Siirsin mintun ruukkuun ja leikkasin sitä vähän lyhyemmäksi. Istutusruukun huuhtelin ja laitoin muovinkeräykseen.  Sain jo jonkin verran mintunlehtiä kuivumaan.   Tänään join ensimmäistä kertaa teetä, jossa oli villivadelman lehtien lisäksi kuivattuja mintunlehtiä. Oli kyllä hyvää!  Talvella 2019 istuttamani minttu on parhaillaan perunakellarissa talvehtimassa. Se kasv...

  Nyt kun valon määrä lisääntyy koko ajan, pitkän pimeän kauden kokeneet sisäkasvit alkavat vaatia piristystä.  En ole enää pariin vuoteen antanut kasveille kaupasta ostettuja lannoitteita. Sen sijaan olen tuunannut lannoitteen omin kätösin - kahvinpuruista ja kananmunan kuorista. Kirjoitin tästä lannoitteesta ensimmäisen kerran noin kaksi vuotta sitten Hortoilijan muistiinpanoja -blogissani. Sitä, mistä löysin alkuperäisen ohjeen, en millään muista. Olisikohan se ollut jollain uutissivustolla? Itse en kuitenkaan ole tätä keksinyt, siitä olen varma. Lannoite on hyvin helppo tehdä, eikä siihen tosiaankaan tarvita mitään muuta kuin käytettyjä kahvinpuruja ja kananmunan kuoria. Näin toimin: 1. Otin viikolla talteen käytettyjä kahvinpuruja ja kuivatin niitä parin vuorokauden ajan. Annoksessa oli kahvinpuruja noin kahdeksan mittalusikallisen verran.  2. Olin jo aiemmin kerännyt talteen kananmunan kuoria. Ennen säilytystä olin huuhtonut ja kuivattanut ne. Nyt rikoin kananmunan ...

  Olen viime aikoina kirjoittanut pelkästään siivousaiheisia postauksia, ja kaikki ovat varmaan jo enemmän tai vähemmän kyllästyneitä niihin. Minun on kuitenkin ihan pakko kirjoittaa vielä yhdestä siivousaiheesta, nimittäin puhdistuslastan käytöstä. Viimeviikkoinen operaatio uuninpuhdistus ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan, mistä kerroin edellisessä päivityksessäni (Ruokasooda + etikka + vesi = uuni puhtaaksi? 31.1.2021). Tahnaa ei riittänyt uunin luukun sisäpinnalle, joten se jäi (todella) likaiseksi.  Puhdistuslastan käyttämistä en ollut tullut edes ajatelleeksi (tokko olen tiennyt niitä olevan olemassakaan), ennen kuin Facebook-kaverini suositteli kokeilemaan sitä. No, minähän päätin kokeilla.  En todellakaan ole varma, kannattaako minun laittaa tähän ennen-kuvaa suorastaan surullisen likaisesta (joku voisi sanoa törkyisestä) uuninluukustani. Otan riskin ja laitan:  Puhdistuslastan ostin läheisestä marketista. Hinta oli jotain kolmen ja neljän euron väliltä....