Villi ja vihreä

  Vajaa kolme viikkoa sitten tapahtui se, mitä ei missään nimessä pitänyt tapahtua: jälkikasvun koronatesti osoittautui positiiviseksi.  Yllättäväksi tilanteen teki se, että tytär oli ollut vapaaehtoisessa karanteenissa tulevien yo-kirjoitusten takia eikä ollut käynyt kodin ulkopuolella kuin pakollisissa menoissa. Mitään oireita hänellä ei ollut, ja testiinkin hän meni vain, koska koronavilkku hälytti mahdollisesta altistumisesta. Jälkikasvulle positiivisesta testituloksesta seurasi kahden viikon eristys, minulle kolmen viikon karanteeni. Koska tilanne tuli niin sanotusti puskista, en ollut osannut mitenkään varautua siihen esimerkiksi ruokatarvikkeita hankkimalla. Mikäs nyt eteen? Onneksi oli varmuusvarasto. Olen koko aikuisikäni säilyttänyt kotona jonkin verran ruokavaraa, mutta vasta vuosi sitten, koronakriisin kunnolla iskiessä, rupesin pitämään varmuusvarastoa. Olen nyt yli vuoden ajan pitänyt huolen, että kotona on jemmassa erilaisia pitkään säilyviä purkkiruokia: tomaattimurskaa

  Voisiko kuusenneulasia hyödyntää leivonnassa? En ollut tullut edes ajatelleeksi asiaa, kunnes löysin havunneulaskeksien ohjeen Facebookista erään villiyrttiryhmän sivuilta. Alkuperäisen ohjeen mukaan havunneulaskekseihin tarvitaan seuraavat ainesosat: 1 pieni kuusenhavu 250 g jauhoja 50 g raastettua parmesaania 0,5 tl suolaa 0,5 tl pippuria 100 g voita. Muutin ohjeen vegaaneille sopivaksi, joten parmesaani vaihtui Porlammin vegejuustovalmisteeksi ja voi juoksevaksi rapsiöljyksi. Vaihdoin ohjeen mittayksiköksi desilitran, mutta säilytin kuitenkin samat suhteet ainesosien välillä - rapsiöljyä lukuun ottamatta. Lisäsin taikinaan myös hieman kuivattua nokkosta.   Oma vegaaninen reseptini on seuraavanlainen: kuusenneulasia oman maun mukaan 2,5 dl vehnäjauhoja 0,5 dl raastettua vegejuustovalmistetta 0,5 tl suolaa 0,5 tl pippuria 1 tl kuivattua nokkosta 1,5 dl juoksevaa rapsiöljyvalmistetta  Näin toimin: 1. Huuhtelin lyhkäiset kuusenhavut kylmällä juoksevalla vedellä. Irrotin neulaset ja sa

  Innostuin kokeilemaan maton lumipesua, kun Facebook-kaveri kertoi käyttäneensä kaikki mattonsa ulkona ja puhdistaneensa ne lumella. Lisäintoa sain lukiessani IS:n juttua, jossa käytiin läpi Marttojen ohjeet lumipesuun. Ohjeiden mukaan lumipesua kannattaa kokeilla, kun pakkasta on kymmenen astetta tai enemmän. Viime viikolla pakkaspäiviä oli useampikin, joten ei muuta kuin tuumasta toimeen. Tein maton lumipesun seuraavalla tavalla: 1. Kopistelin matosta roskat pois mattopiiskalla. (Marttojen ohjeessa kehotettiin imuroimaan matto.) 2. Jätin maton pakkaseen viilenemään 45 minuutin ajaksi (Marttojen ohje: 30-60 min).   3. Asettelin maton lumihankeen ja heittelin sen päälle pakkaslunta.   4. Pesin maton molemmilta puolilta juuriharjalla. Tässä vaiheessa ei kuulemma saa käyttää liikaa voimaa. 5. Ravistelin matosta irtolumet pois mattopiiskaa apuna käyttäen. (Lumet voi myös harjata pois.)   6. Vein maton kylpyhuoneeseen kuivumaan.  Maton kuivuminen vei enemmän aikaa, kuin olin odottanut. To

  Yksi jos toinenkin lienee joskus miettinyt, millaista olisi pitää omaa kirpputoria. Onko kirpparin perustaminen vaikeaa? Kuinka pitkiä työpäiviä pitäisi olla valmis tekemään? Voiko kirpparin pitämisellä ansaita elantonsa?  Koska en tiennyt vastauksia edellä mainittuihin kysymyksiin, haastattelin tätä postausta varten Arja Minkkistä, joka on pitänyt Jyväskylässä kirpputoria jo 12 vuoden ajan. Annetaanpa Arjan kertoa. Arja muistaa tarkalleen  Löytölähde-nimisen kirppiksensä perustamispäivän: se oli 1.3.2009. Hän oli vähän aiemmin jäänyt työttömäksi eikä enää nähnyt paluuta  vanhaan ammattiinsa. Kun tuttava ehdotti oman kirpputorin perustamista, Arja tarttui ideaan. Hän halusi tehdä työtä, jossa olisi tekemisissä ihmisten kanssa. Kirpparin kaunis nimi, Löytölähde, oli alkujaan ystävän ehdotus. Ennen oman yrityksen perustamista Arjalla ei ollut juurikaan kokemusta kirpputoreista, mutta myyntityö oli hänelle enemmän kuin tuttua. Sopiva liiketila löytyi aiemman työn kautta.  Tuoreen yrity