Siirry pääsisältöön

Millaista työtä on kirpparin pitäminen? Arja kertoo kokemuksistaan

 


Yksi jos toinenkin lienee joskus miettinyt, millaista olisi pitää omaa kirpputoria. Onko kirpparin perustaminen vaikeaa? Kuinka pitkiä työpäiviä pitäisi olla valmis tekemään? Voiko kirpparin pitämisellä ansaita elantonsa? 

Koska en tiennyt vastauksia edellä mainittuihin kysymyksiin, haastattelin tätä postausta varten Arja Minkkistä, joka on pitänyt Jyväskylässä kirpputoria jo 12 vuoden ajan. Annetaanpa Arjan kertoa.

Arja muistaa tarkalleen  Löytölähde-nimisen kirppiksensä perustamispäivän: se oli 1.3.2009. Hän oli vähän aiemmin jäänyt työttömäksi eikä enää nähnyt paluuta  vanhaan ammattiinsa. Kun tuttava ehdotti oman kirpputorin perustamista, Arja tarttui ideaan. Hän halusi tehdä työtä, jossa olisi tekemisissä ihmisten kanssa. Kirpparin kaunis nimi, Löytölähde, oli alkujaan ystävän ehdotus.

Ennen oman yrityksen perustamista Arjalla ei ollut juurikaan kokemusta kirpputoreista, mutta myyntityö oli hänelle enemmän kuin tuttua. Sopiva liiketila löytyi aiemman työn kautta.


 Tuoreen yrityksen perustamisvaiheessa hankalinta oli Arjan mukaan sopivien liikekalusteiden etsiminen. Piti miettiä tarkkaan, millaiset kalusteet sopisivat nimenomaan kirpputoritoimintaan. Löytölähteen alkutaipaleella Arja koki hankalaksi erityisesti markkinoinnin. Miten saada ihmiset kiinnostumaan uudesta kirpparista ja sen tuotteista?


 Tätä nykyä Löytölähteen toiminta on vakiintunut. Pöydän vuokraus viikoksi maksaa 25 euroa, kuukaudeksi 89 euroa.  Arja kertoo, että pystyy elättämään itsensä yrityksen tuotolla. Rahankäytön suhteen pitää kuitenkin olla tarkkana. 


 Itsensä elättäminen kirppiksen pitämisellä vaatii myös pitkää päivää. Kirppari on auki maanantaista perjantaihin kymmenestä kuuteen ja lauantaisin kymmenestä kolmeen. Ennen liikkeen avaamista paikat on laitettava kuntoon uutta päivää varten. Sulkemisajan jälkeen pitää vielä laskea kassa ja siivota. 

Kirpparin pitämisen hyviksi puoliksi Arja mainitsee ensimmäiseksi erilaisten ihmisten tapaamisen. Parasta on, jos asiakas löytää kirpparilta kauan etsimänsä tavaran. Arja kokee ihmisten ilon erittäin palkitsevaksi. Myös se tuntuu mukavalta, jos liikkeeseen astuu asiakas, joka on vieläkin tyytyväinen vaikkapa viisi vuotta sitten ostamaansa tuotteeseen. 


 Arja kertoo myös oppivansa koko ajan uutta, esimerkiksi erilaisista tuotteista ja niiden käyttötavoista. Asioiden oppimisen kautta mieleen tulee myös uusia ideoita.

Huonoja puolia työstään Arjan onkin vaikeampi keksiä. Tietysti kirpputorin - niin kuin minkä tahansa muunkin yrityksen - pyörittäminen sitoo paljon. Sunnuntain Arja onkin halunnut pitää vapaapäivänä, jolloin Löytölähde ei ole avoinna. Silloin on mahdollisuus rauhoittua ja kerätä voimia seuraavaa työviikkoa varten. 

Niille, jotka harkitsevat oman kirpputorin perustamista, Arja antaa muutaman ohjeen. Hänen mukaansa kannattaa miettiä jo etukäteen seuraavaa kysymystä: oletko valmis tekemään työtä ja kohtaamaan erilaisia asiakkaita? Kannattaa myös muistaa, että välillä voi tulla ongelmia, joiden ratkaiseminen vaatii aikaa ja kärsivällisyyttä. 

Arja kehottaa myös miettimään, kannattaisiko kirpputoriin liittää jonkinlaista oheistoimintaa. Voisiko se olla vaikkapa kahvio? Kannattaisiko myyntiin ottaa myös elintarvikkeita? Jos keskittyy esimerkiksi pelkästään vaatteisiin, kirpparitoiminta tuskin on kannattavaa.


 Lopetan postauksen Arjan sanoihin: "Kirpparin pitäminen on elämäntapa!"


 


Kommentit

  1. Kiitos mielenkiintoisesta kirjoituksesta. En olekaan tullut ajatelleeksi aiemmin mitä kaikkea kirppiksen pyörittäminen pitää sisällään. Puolisoni on myös haaveilllut yrityksen perustamisesta ja hänellä on jo alustavasti ollut liiketilat hakusessa täällä Tampereella.

    VastaaPoista
  2. Kiitos! 💚 Oonea puolisosi yrityshankkeelle!

    VastaaPoista
  3. Siis onnea piti toivottamani, ei oonea 😁

    VastaaPoista
  4. Ihanaa, että kirpputoreja on vielä useampi Suomessa. Kirpputorin pitäjä kyllä varmasti tapaa uusia ihmisiä paljon sekä oppii myös samalla myytävistä tavaroista. Voisin kuvitella, että kirpputori liiketilana vaatii paljon siivoamista? Hoitaako teillä liiketilan siivouksen joku ammattilainen? Täällä Imatralla tietääkseni ammattilaiset käyvät siivoamassa paikallisen kirpputorin tilat. Olisi kyllä todella työlästä vielä työpäivän päätteeksi itse siivota tilat.

    VastaaPoista
  5. Hei Maija! Arjan haastattelusta ymmärsin, että hän siivoa liiketilan itse työpäivän päätteeksi. Kyllä siinä päivälle mittaa kertyy, huh...

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Metsäinen löylytuoksu valmistuu vaivattomasti

  Olen aina silloin tällöin tehnyt löylytuoksuja saunaillan piristykseksi. Kokeilussa ovat olleet ainakin koivunlehdet, ruusun terälehdet ja kuusenkerkät tai kuusen oksan palaset. Näistä mielestäni parhaimman tuoksun on antanut kuusi. Jos olen tehnyt metsäisen löylytuoksun kesällä, olen käyttänyt siihen kuusenkerkkiä. Talvi-aikaan olen pilkkonut kuusen oksista pieniä palasia. Koska oman pihani nurkassa sattuu kasvamaan muutama kuusi, minun ei ole tarvinnut kysyä puuhiini maanomistajan lupaa. Metsäisen löylytuoksun voi tehdä sekä kuivatuista että tuoreista kuusenkerkistä tai oksan palasista. Näin toimin: 1. Kuivatan kuusenkerkkiä tai oksan palasia tarjottimella muutaman päivän ajan.   2. Sujautan kuivat kerkät/oksan palaset suodatinpussiin. Jos olen käyttänyt niitä tuoreina, olen täyttänyt kaksi suodatinpussia. 3. Suljen pussit paperiliittimillä. Jos haluaa antaa löylytuoksuja vaikkapa joululahjaksi, kannattanee käyttää nitojaa; näin pussukka saa siistimmän ulkoasun.  4. Asettelen täyt

Luonnollinen kasvovesi poimulehdistä

Kesäisestä luonnosta löytyy paljon kotikosmetiikkaan sopivia yrttejä. Jos et ole aiemmin valmistanut kosmetiikkaa villiyrteistä mutta haluaisit kokeilla, suosittelen ensimmäiseksi kokeiluksi omatekoista yrttikasvovettä. On helppoa! Itse olen tehnyt kavovesiä muun muassa poimulehdestä, kanervasta ja siankärsämöstä. Viljellyistä yrteistä olen kokeillut timjamia. Poimulehti sopii mainiosti kasvoveteen, koska se pehmentää ihoa. Väittävätpä jotkut, että sillä olisi jopa nuorentava vaikutus!  Perusohjetta varten tarvitaan   1 dl sadevettä/sterilisoitua vettä poimulehtiä      mieto kasvovesi - 2 rkl tuoreita poimulehtiä      normaali kasvovesi - 3 rkl tuoreita poimulehtiä      vahva kasvovesi - 4 rkl tuoreita poimulehtiä Näin tein kasvoveden poimulehdistä: 1. Keräsin sadevettä desilitran verran. 2. Poimin poimulehtiä noin neljä ruokalusikallista. 3. Huuhtelin poimulehdet kylmällä juoksevalla vedellä. 4. Kiehautin veden. 5. Kaadoin kuuman veden poimulehtien pää

Tein sipsejä ihan itse - mausteena vuohenputkisilppua

Olen joskus yrittänyt tehdä sipsejä uunissa, ja jos oikein muistan, ne eivät onnistuneet kovinkaan hyvin. Vähän aikaa sitten löysin Anna -lehden verkkosivuilta ohjeen sipsien valmistamiseksi mikroaaltouunissa. Siitä sain ajatuksen kokeilla, onnistuisivatko perunaherkut paremmin mikrossa.  Koska ensimmäiset villiyrtit ovat nousseet maasta täällä Keski-Suomessakin, päätin maustaa sipsit suolan lisäksi tuoreella vuohenputkisilpulla. Keräsin nuoret vuohenputket hieman ennen sipsien valmistamista. Huuhtelin villiyrtit siivilässä kylmällä juoksevalla vedellä, minkä jälkeen saksin ne silpuksi.  Näin toimin: 1. Viipaloin mullattoman, ohutkuorisen perunan juustohöylällä. 2.  Upotin viipaleet kylmään veteen. 3. Kuivasin ne pyyhkeellä. 4. Kaadoin lautaselle oliiviöljyä ja kierittelin perunaviipaleita siinä.  5.  Asettelin viipaleet lautaselle leivinpaperin päälle. Maustoin ne merisuolalla ja vuohenputkisilpulla.  6. Laitoin sipsit mikroon neljäksi minuutiksi.  Miten mikrosipsit onnistuivat? Hyvin