Villi ja vihreä

Kirjoitin viime viikon postauksessani kodin varmuusvarastoista. Lieneekö kohtalon ivaa vai mitä, mutta kotivarat joutuivat testiin jo tänä viikonloppuna. Syynä ei kuitenkaan ollut myrskyn aiheuttama sähkökatkos, jota olin eniten pelännyt. Pohjustettakoon tilannetta sen verran, etten tämän reilun kahden vuoden aikana ole vielä onnistunut sairastamaan koronaa - ainakaan niin, että olisin ollut siitä tietoinen. Kun jälkikasvu sai viime keväänä positiivisen testituloksen, oma testauspisteessä tehty testini näytti negatiivista. Rokotuksia olen saanut kolme ja niistä viimeisen otin helmikuussa.  Muutenkaan en ole juuri sairastellut: edellisen nuhakuumeeni podin joulukuun alussa vuonna 2019. Se on jäänyt hyvin mieleen, sillä olimme silloin ystävien kanssa kauan odotetulla Viron-matkalla.  Tästä alustuksesta moni varmaan jo arvaakin, että nyt se korona sitten iski. Niin iski. Oireilu alkoi torstaina kurkun kutinalla ja lievällä kurkkukivulla. Muita oireita ei ollut, joten tuumin, että katupöly

Viime aikoina on keskusteltu paljon kotien varmuusvarastojen tärkeydestä. Sivusin aihetta Villi ja vihreä -blogissa noin vuosi sitten jouduttuani koronakaranteeniin ( Kolme viikkoa karanteenissa, mistä muonaa? 27.3.2021).  Nyt en ole miettinyt varautumista niinkään mahdollisen karanteenin vaan pitkähköjen sähkökatkojen kannalta. Mitä minun kannattaisi hankkia kotivaraksi?  Säilyketölkkien hamstraaminen on helppoa, mutta sitä ei kuitenkaan suositella tekemään. Yleinen suositus taitaa olla sellainen, että kannattaa hankkia vain niitä säilykkeitä, joita oikeasti syö arkiruokanaan. Jos ostaa varastoon säilykepurkkeja, joita ei käytä, ennen pitkään ne vanhentuvat. Silloin käyttämättömät säilykkeet päätyvät biojätteisiin, mikä puolestaan lisää ruokahävikkiä.  Olen yrittänyt noudattaa tuota ohjetta. Käytän säilykkeitä aina silloin tällöin ja ruoanvalmistuksen jälkeen ostan uuden säilykepurkin tilalle. Yritän muistaa laittaa uusimmat purkit hyllyyn siten, että ne ovat aiemmin hankittujen takan

On taas se aika vuodesta, kun viherkasveja voi siirtää isompiin ruukkuihin.  Pikainen tarkistuskierros osoitti, että melkein kaikki kotini viherkasvit näyttivät olevan tyytyväisiä oloihinsa - paitsi kirjovehka. Häpeäkseni tunnustan, että se oli vieläkin samassa ruukussa, johon olin sen pari vuotta sitten lykännyt. Vehkan oli saatava uusi tilavampi koti! Varastosta löytyi isompi ruukku, ja uutta kukkamultaakin oli tullut hankittua, joten eipä sitten muuta kuin vehkaa uuteen kotiin muuttamaan. Ruukun pohjalle ripottelin kerroksen rikki rutisteltuja kananmunan kuoria. Kananmunan kuorien laittaminen ruukun pohjalle tai kukkamullan sekaan on vanha niksi, jonka moni on saattanut kuulla vaikkapa isoäidiltään. Muistelen kirjoittaneeni aiheesta muutama vuosi takaperin Hortoilijan muistiinpanoja -blogissanikin.  Mitä hyötyä kananmunan kuorista oikein on? Ensinnäkin niistä liukenee multaan kalsiumia, jonka kasvi voi näin kätevästi hyödyntää. Toisekseen kuorenpalaset ilmastoivat multaa.  Kananmuna

En ole koskaan ollut mitenkään innokas hyötykasvien esikasvattaja. Olen ajatellut, että en minä kuitenkaan osaa niitä kasvattaa; haaskuuseen menisivät hyvät siemenet taitamattomissa käpälissäni. Niinpä olenkin ostanut esimerkiksi tomaattia yksittäisinä taimina. Kukkia sen sijaan olen esikasvattanut jonkin verran.  Olen ollut muutenkin enemmän kiinnostunut kasveista, joiden siemenet voi kylvää suoraan maahan tai piharuukkuihin. Juurekset, sipulit, herneet ja salaatit onnistuivatkin sipulia lukuun ottamatta viime kesänä hyvin. Porkkanat viihtyivät mainiosti suurella työllä ja vaivalla tekemässäni kohopenkissä. Herneen laitoin vanhaan hiekkalaatikkoon, ja se teki satoa peräti kahteen kertaan.  Kukat, esimerkiksi samettikukat ja erilaiset köynnökset, olen yleensä esikasvattanut käytetyissä kananmunakennoissa. Eilen sitten kävi niin, että kaupan siemenpusseja tutkiessani katseeni osui... pienoiskasvihuoneeseen! Ostin sen. Ei se ihan halpa ollut, mutta ajattelin, että kyllähän raha voisi pal