Siirry pääsisältöön

Varmuusvarastossa vara parempi


Viime aikoina on keskusteltu paljon kotien varmuusvarastojen tärkeydestä. Sivusin aihetta Villi ja vihreä -blogissa noin vuosi sitten jouduttuani koronakaranteeniin (Kolme viikkoa karanteenissa, mistä muonaa? 27.3.2021). 

Nyt en ole miettinyt varautumista niinkään mahdollisen karanteenin vaan pitkähköjen sähkökatkojen kannalta. Mitä minun kannattaisi hankkia kotivaraksi? 

Säilyketölkkien hamstraaminen on helppoa, mutta sitä ei kuitenkaan suositella tekemään. Yleinen suositus taitaa olla sellainen, että kannattaa hankkia vain niitä säilykkeitä, joita oikeasti syö arkiruokanaan. Jos ostaa varastoon säilykepurkkeja, joita ei käytä, ennen pitkään ne vanhentuvat. Silloin käyttämättömät säilykkeet päätyvät biojätteisiin, mikä puolestaan lisää ruokahävikkiä. 

Olen yrittänyt noudattaa tuota ohjetta. Käytän säilykkeitä aina silloin tällöin ja ruoanvalmistuksen jälkeen ostan uuden säilykepurkin tilalle. Yritän muistaa laittaa uusimmat purkit hyllyyn siten, että ne ovat aiemmin hankittujen takana. Vanhimmat asettelen eteen. 

Tämä systeemi on toiminut aika hyvin. Varastossa on koko ajan ainakin tomaattimurskaa, papuja, hernekeittoa ja erilaisia kalasäilykkeitä. Vaikka aika ajoin tarkistan purkkien parasta ennen -päiväykset, talvella huomasin, että ananasrenkaiden päiväys olikin jo mennyt parilla viikolla ohi. Söin renkaat enkä  maistanut niissä mitään outoa. 

Kaupassa asioidessani olen huomannut, että muutama muukin on lähtenyt rakentamaan varmuusvarastoja. Viime viikolla en esimerkiksi löytänyt lähikaupasta yhtä ainoaa purkkia kaikista huokeinta hernekeittovalmistetta (jääköön nimi mainitsematta). Myös tietynmerkkiset ananasrenkaat ja -palat olivat lopussa, samoin säilykesardiinit. 


Säilykkeiden lisäksi olen päivittänyt jauho- ja hiivavarastot. Myös kananmunia kannattaa aina olla  jääkaapissa. Viime kesänä kasvattamani juurekset ovat loppuneet, joten niitä pitäisi hankkia lisää. Viimeiset pakastemarjat menivät parempiin suihin alkuviikosta, eli hedelmäostoksiakin olisi tehtävä. 

Mitäs muuta varmuusvarastossa olisi hyvä olla? Jos sähköt olisivat poissa pitkiä aikoja, marjojen, kasvisten ja villiyrttien pakastaminen ei enää onnistuisi. Sitä ajatellen kannattanee hankkia säilömiseen tarvittavia aineita: suolaa, etikkaa ja sokeria. Tulitikut ja kynttilätkään eivät liene huono idea. 

Radio minulla on, mutta jostain syystä en ole saanut sitä toimimaan pattereilla. Saattaa olla, että hankin pienen, helposti mukana kuljetettavan radion ja siihen sopivat paristot. 

Tärkein meinasi unohtua - eli vesi! Joskus olen myrskyjen edellä varannut vettä kannelliseen ämpäriin ja kannuun. Pitemmän sähkökatkon varalta pitäisi varmaan hankkia myös pullotettua juomavettä. Kuukauden verran ämpärissä seisonut vesi ei näet liene parasta mahdollista juotavaa. Luin jostain, että kannellinen ämpäri on hyvä omistaa siltä varalta, jos käyttövettä joutuu hakemaan pidemmän matkan päästä. 

Entäs lääkkeet? Jonkinlainen ensiapulaukku lienee hyvä hankinta. Ainakin särkylääkkeitä olisi hyvä  olla jemmassa. 

Viime aikoina on puhuttu myös joditablettien hankkimisesta. Se onkin helpommin sanottu kuin tehty. Menin toissaviikolla paikalliseen apteekkiin ja kyselin joditabletteja. Farmaseutti kertoi, että niitä oli kyllä tullut apteekkiin mutta ne olivat menneet hetkessä. 

Farmaseutti neuvoi minua tulemaan uudestaan seuraavan viikon tiistaina, jolloin uusi erä joditabletteja saapuisi. Tein työtä käskettyä. Sain kuulla, että niitä ei ollut tullutkaan; joditabletit olivat kuulemma loppuneet tukustakin. Toissapäivänä poikkesin ihan sattumalta apteekkiin, ja silloin tabletteja sattui tiskillä olemaan. Mielestäni joditablettien hankkiminen on tällä hetkellä vähän liian hankalaa. Eivätkös ne kuitenkin ole osa Suomen väestönsuojelua? 

Viimeisenä asiana mainittakoon eräs tuote, joka ei ole meille ihmisille välttämätön, mutta ah, niin tärkeä: kahvi. Kahvin hinnat huitelevat nyt pilvissä. Hyvä, etten pyörtynyt, kun tiirasin lähikaupassa tutun kahvipaketin hintaa. Sehän oli melkein kaksinkertaistunut sitten joulukuun!

Päätin, että noilla hinnoilla en kyllä lähde kahvia hamstraamaan. Olen nyt vähentänyt kahvin juomista niin, että suon itselleni vain ja ainoastaan aamukahvin. Olen huomannut, että olen ollut iltapäivisin vähän tavallista väsyneempi, mutta jospa se menisi ohi. 

Eikä hätä ole tämännäköinen: onhan viime syksynä keräämiäni voikukan juuria vielä vähän jäljellä. Ne ovat peräti paahdettujakin. Voikukkakahvin valmistamisesta kerroin tässä blogissa viime syksynä (Miltä maistuu voikukan juurista tehty kahvi? 26.9.2021). Näinköhän sitä tänään juodaan voikukan juurista keitetyt sunnuntaikaffet?   

Kommentit

  1. Meillä ei ole myöskään tähän saakka ollut kotona erillistä varmuusvarastoa, mutta ehkä sellainen olisi hyvä idea. Tällä hetkellä meillä on muutenkin varaston siivous meneillään ja uusien hyllyjen etsiminen. Olemme miettineet, mahtuisiko sinne mahdollisesti kuormalavahyllyt tai muut metalliset varastohyllyt. Hyvä idea hankkia vaan niitä säilykkeitä varastoon, joita syö muutenkin arkiruokana. https://www.kuormalavahylly.fi/kuormalavahyllyt

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Metsäinen löylytuoksu valmistuu vaivattomasti

  Olen aina silloin tällöin tehnyt löylytuoksuja saunaillan piristykseksi. Kokeilussa ovat olleet ainakin koivunlehdet, ruusun terälehdet ja kuusenkerkät tai kuusen oksan palaset. Näistä mielestäni parhaimman tuoksun on antanut kuusi. Jos olen tehnyt metsäisen löylytuoksun kesällä, olen käyttänyt siihen kuusenkerkkiä. Talvi-aikaan olen pilkkonut kuusen oksista pieniä palasia. Koska oman pihani nurkassa sattuu kasvamaan muutama kuusi, minun ei ole tarvinnut kysyä puuhiini maanomistajan lupaa. Metsäisen löylytuoksun voi tehdä sekä kuivatuista että tuoreista kuusenkerkistä tai oksan palasista. Näin toimin: 1. Kuivatan kuusenkerkkiä tai oksan palasia tarjottimella muutaman päivän ajan.   2. Sujautan kuivat kerkät/oksan palaset suodatinpussiin. Jos olen käyttänyt niitä tuoreina, olen täyttänyt kaksi suodatinpussia. 3. Suljen pussit paperiliittimillä. Jos haluaa antaa löylytuoksuja vaikkapa joululahjaksi, kannattanee käyttää nitojaa; näin pussukka saa siistimmän ulkoasun.  4. Asettelen täyt

Luonnollinen kasvovesi poimulehdistä

Kesäisestä luonnosta löytyy paljon kotikosmetiikkaan sopivia yrttejä. Jos et ole aiemmin valmistanut kosmetiikkaa villiyrteistä mutta haluaisit kokeilla, suosittelen ensimmäiseksi kokeiluksi omatekoista yrttikasvovettä. On helppoa! Itse olen tehnyt kavovesiä muun muassa poimulehdestä, kanervasta ja siankärsämöstä. Viljellyistä yrteistä olen kokeillut timjamia. Poimulehti sopii mainiosti kasvoveteen, koska se pehmentää ihoa. Väittävätpä jotkut, että sillä olisi jopa nuorentava vaikutus!  Perusohjetta varten tarvitaan   1 dl sadevettä/sterilisoitua vettä poimulehtiä      mieto kasvovesi - 2 rkl tuoreita poimulehtiä      normaali kasvovesi - 3 rkl tuoreita poimulehtiä      vahva kasvovesi - 4 rkl tuoreita poimulehtiä Näin tein kasvoveden poimulehdistä: 1. Keräsin sadevettä desilitran verran. 2. Poimin poimulehtiä noin neljä ruokalusikallista. 3. Huuhtelin poimulehdet kylmällä juoksevalla vedellä. 4. Kiehautin veden. 5. Kaadoin kuuman veden poimulehtien pää

Mikäs tässä ollessa, omenalikööriä pullotellessa

Kerroin elokuun lopussa omenaliköörin tekemisestä (Liiat omput likööriksi? 29.8.2021). Viime viikolla pääsin pullottamaan liköörin.  Koska oman pihan kaksi omenapuuta tuottivat tänä syksynä ennätysrunsaan sadon, niistä riitti omppuja kahteenkin liköörisatsiin. Itse asiassa olisi riittänyt enempäänkin, mutta keksin omenoille muutakin käyttöä. Yhteen annokseen laitoin 4,5 dl Leijona-viinaa, 4 dl sokeria, 1 sitruunan mehun,  7 dl kuutioiksi pilkottuja omenoita ja kanelitangon.   Ohjeessa sanottiin, että liköörin pitää antaa tekeytyä rauhassa 2-3 kuukautta. Viime viikolla tilanne oli se, että molemmat likööripurnukat olivat tekeytyneet vähän yli kaksi kuukautta. Heti kun otin purnukat esille, tajusin, minkä asian olin kokonaan unohtanut. Sekoittamisen! En ollut muistanut käydä sekoittelemassa likööriä, ja nyt sokeri oli jämähtänyt yhtenäiseksi klimpiksi kummankin lasipurkin pohjalle. Eipä siinä sitten muuta kuin klimppiä hajottamaan ja ahkerasti sekoittelemaan. Onneksi sokeri näytti liuken