Villi ja vihreä

  Kesä on tänä vuonna ollut selvästi etuajassa. Tavallisesti heinäkuinen nurmikkojen valtias valkoapila päätti aloittaa kukkimisen jo ennen juhannusta. Olen kuivannut valkoapilan kukintoja teeaineeksi jo useamman vuoden ajan. Viime kesänä kokeilin ensimmäistä kertaa apilankukkasämpylöitä. Kerroin niiden tekemisestä blogipäivityksessäni Kokeilussa apilankukkasämpylät (Villi ja vihreä 25.7.2020).  Löysin viime kesänä eräästä Facebookin villiyrttiryhmästä myös apilankukkamehun ohjeen. Kokeilin mehua ja pidin siitä.  Eilen, kun olin aikeissa ryhtyä tekemään mehua, en löytänytkään ohjetta mistään. Niinpä päätin hyödyntää maitohorsmamehun ohjetta (Kaunista mehua maitohorsman kukista, Villi ja vihreä 19.7.2020). Apilankukkamehuun tarvitaan 0,5 l apilankukkia, 1 l vettä, puolikas sitruuna mehuna, 0,5 tl sitruunahappoa ja 1 dl sokeria. Näin toimin: 1. Huuhtelin valkoapilan kukinnot kylmällä juoksevalla vedellä. 2. Sujautin kukinnot sukkahousun teräosaan, jotta välttäisin myöhemmin siivilöinnin.

  Voikukanlehdistä saa aikaiseksi hyvän ja terveellisen salaatin. Kokeilin juhannusaattona salaattia, johon tuli  voikukanlehtiä (sileäreunaisia), leipäjuustoa, kirsikka-/luumutomaatteja, mansikoita ja pari sitruunamelissan lehteä.   Salaattiin kannattaa poimia voikukanlehtiä, jotka ovat nuoria, pienehköjä ja ohuita. Sileäreunaiset lehdet eivät ole niin kitkeriä kuin sahalaitaiset. Huuhtelin voikukanlehdet kylmällä vedellä ja tarkistin vielä, että ne olivat hyväkuntoisia. Paloittelin leipäjuuston sekä puolitin miniluumutomaatit ja mansikat. Koristeeksi huuhtelin muutaman sitruunamelissan lehden. Jos voikukanlehtiä ei löydy tarpeeksi, mikäs estää lisäämästä mukaan salaatinlehtiä. Näin olen itsekin usein tehnyt. Jos taas voikukanlehti on kokonaan uusi tuttavuus ruokapöydässä, suosittelen leikkaamaan lehdet pienempiin osiin ja sekoittamaan salaatinlehtien sekaan. Mielestäni leipäjuustolla, miniluumutomaateilla ja mansikoilla höystetty voikukanlehtisalaatti oli erittäin hyvää ja sopi maini

  Voikukkien paras kukinta-aika alkaa olla lopuillaan ainakin täällä Keski-Suomessa. Monenlaista syötävää kerkesin voikukan kukinnoista tuusata, muun muassa marmeladia, hunajaa, leipää ja pikkuleipiä. Etupihan viimeiset kukinnot päätyivät likööriin. Valmistin voikukkalikööriä ensimmäisen kerran kolme vuotta sitten. Raportoin sen tekemisestä Hortoilijan muistiinpanoja -blogissani. Liköörin alulle laittaminen ei todellakaan ole vaikeaa. Tarvitset seuraavat ainesosat: 3 dl voikukan keltaisia kukintoja 4 dl kirkasta viinaa 2 dl sokeria 1 sitruuna (mehuna)   Näin toimin: 1. Keräsin voikukan keltaiset kukinnot niin, että vihreitä terälehtiä ei päässyt mukaan.  2. Huuhtelin kukinnot kylmällä juoksevalla vedellä. 3. Asettelin kukinnot sukkahousun teräosaan. 4. Laitoin sukkahousumytyn tilavan lasipurkin pohjalle. 5. Kaadoin purkkiin 4 dl kirkasta Leijona-viinaa. 6. Sekoitin viinaan 2 dl sokeria. 7. Puristin joukkoon mehut yhdestä sitruunasta. 8. Nostin purkin jääkaappiin tekeytymään.   Viime k

  Kokeilin pihlajanlehtidrinkkiä jo viikko sitten, mutta raportointi viivästyi viimeisten kouluviikkojen tuoksinassa. En ehkä olisi edes kokeillut moista juomaa, ellen olisi sattunut harventamaan pihamaan yli-innokkaasti leviävää pihlajakasvustoa. Osan lehdistä laitoin kuivamaan teetä varten, mutta siltikin niitä tuntui riittävän. Sääli heittää poiskaan... Useimmat löytämäni pihlajanlehtijuomien ohjeet edellyttivät sitruunahapon käyttöä. Koska sitä ei ollut saatavilla - enkä kauppaankaan jaksanut lähteä - päätin kokeilla Ilta-Sanomien verkkosivuilta löytämääni pihlajanlehtidrinkin ohjetta. IS:n ohjeen mukaan drinkkiin tarvitaan 3 l vettä, n. 1,5 l pihlajanlehtiä ja n. 3 rkl hunajaa. Koska pihlajanlehtiä ei ollut noin paljoa, pienensin ohjetta. Tällainen se oli paperilla: 1 l vettä 0,5 l pihlajanlehtiä 1 rkl hunajaa Näin toimin: 1. Huuhtelin pihlajanlehdet kylmällä juoksevalla vedellä.  2. Keitin veden ja lisäsin lehdet siihen. 3. Annoin niiden hautua puoli tuntia. 4. Siivilöin juomasta