Siirry pääsisältöön

Apilankukkamehu - yllättävän hyvää!

 


Kesä on tänä vuonna ollut selvästi etuajassa. Tavallisesti heinäkuinen nurmikkojen valtias valkoapila päätti aloittaa kukkimisen jo ennen juhannusta.

Olen kuivannut valkoapilan kukintoja teeaineeksi jo useamman vuoden ajan. Viime kesänä kokeilin ensimmäistä kertaa apilankukkasämpylöitä. Kerroin niiden tekemisestä blogipäivityksessäni Kokeilussa apilankukkasämpylät (Villi ja vihreä 25.7.2020). 

Löysin viime kesänä eräästä Facebookin villiyrttiryhmästä myös apilankukkamehun ohjeen. Kokeilin mehua ja pidin siitä. 

Eilen, kun olin aikeissa ryhtyä tekemään mehua, en löytänytkään ohjetta mistään. Niinpä päätin hyödyntää maitohorsmamehun ohjetta (Kaunista mehua maitohorsman kukista, Villi ja vihreä 19.7.2020).

Apilankukkamehuun tarvitaan

0,5 l apilankukkia,

1 l vettä,

puolikas sitruuna mehuna,

0,5 tl sitruunahappoa ja

1 dl sokeria.


Näin toimin:

1. Huuhtelin valkoapilan kukinnot kylmällä juoksevalla vedellä.

2. Sujautin kukinnot sukkahousun teräosaan, jotta välttäisin myöhemmin siivilöinnin.

3. Asettelin kukkia sisältävän mytyn kulhoon ja lisäsin sinne sitruunanpuolikkaasta puserretun mehun.

4. Kiehautin litran vettä ja kaadoin sen kukkamytyn päälle. (Sitruunahappo lisätään tässä vaiheessa, jos halutaan mehun säilyvän pidempään.)

5. Annoin apilankukkien hautua kulhossa yön yli. (Alkuperäisen ohjeen mukaan pari tuntiakin riittää.)

6. Nostin kukkamytyn kulhosta ja kaadoin nesteen kattilaan.

7. Lisäsin mehuun desilitran sokeria.

8. Kuumensin mehua samalla sitä sekoitellen.

Olin kuvitellut, että mehu olisi kirkasta, mutta siinä onkin selkeä vaaleanpunaisen vivahde. Maultaan mehu on mukavan pehmeää: ei liian imelää muttei myöskään yhtään kitkerää. Suosittelen kokeilemaan!  😊

 



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Metsäinen löylytuoksu valmistuu vaivattomasti

  Olen aina silloin tällöin tehnyt löylytuoksuja saunaillan piristykseksi. Kokeilussa ovat olleet ainakin koivunlehdet, ruusun terälehdet ja kuusenkerkät tai kuusen oksan palaset. Näistä mielestäni parhaimman tuoksun on antanut kuusi. Jos olen tehnyt metsäisen löylytuoksun kesällä, olen käyttänyt siihen kuusenkerkkiä. Talvi-aikaan olen pilkkonut kuusen oksista pieniä palasia. Koska oman pihani nurkassa sattuu kasvamaan muutama kuusi, minun ei ole tarvinnut kysyä puuhiini maanomistajan lupaa. Metsäisen löylytuoksun voi tehdä sekä kuivatuista että tuoreista kuusenkerkistä tai oksan palasista. Näin toimin: 1. Kuivatan kuusenkerkkiä tai oksan palasia tarjottimella muutaman päivän ajan.   2. Sujautan kuivat kerkät/oksan palaset suodatinpussiin. Jos olen käyttänyt niitä tuoreina, olen täyttänyt kaksi suodatinpussia. 3. Suljen pussit paperiliittimillä. Jos haluaa antaa löylytuoksuja vaikkapa joululahjaksi, kannattanee käyttää nitojaa; näin pussukka saa siistimmän ulkoasun.  4. Asettelen täyt

Luonnollinen kasvovesi poimulehdistä

Kesäisestä luonnosta löytyy paljon kotikosmetiikkaan sopivia yrttejä. Jos et ole aiemmin valmistanut kosmetiikkaa villiyrteistä mutta haluaisit kokeilla, suosittelen ensimmäiseksi kokeiluksi omatekoista yrttikasvovettä. On helppoa! Itse olen tehnyt kavovesiä muun muassa poimulehdestä, kanervasta ja siankärsämöstä. Viljellyistä yrteistä olen kokeillut timjamia. Poimulehti sopii mainiosti kasvoveteen, koska se pehmentää ihoa. Väittävätpä jotkut, että sillä olisi jopa nuorentava vaikutus!  Perusohjetta varten tarvitaan   1 dl sadevettä/sterilisoitua vettä poimulehtiä      mieto kasvovesi - 2 rkl tuoreita poimulehtiä      normaali kasvovesi - 3 rkl tuoreita poimulehtiä      vahva kasvovesi - 4 rkl tuoreita poimulehtiä Näin tein kasvoveden poimulehdistä: 1. Keräsin sadevettä desilitran verran. 2. Poimin poimulehtiä noin neljä ruokalusikallista. 3. Huuhtelin poimulehdet kylmällä juoksevalla vedellä. 4. Kiehautin veden. 5. Kaadoin kuuman veden poimulehtien pää

Mikäs tässä ollessa, omenalikööriä pullotellessa

Kerroin elokuun lopussa omenaliköörin tekemisestä (Liiat omput likööriksi? 29.8.2021). Viime viikolla pääsin pullottamaan liköörin.  Koska oman pihan kaksi omenapuuta tuottivat tänä syksynä ennätysrunsaan sadon, niistä riitti omppuja kahteenkin liköörisatsiin. Itse asiassa olisi riittänyt enempäänkin, mutta keksin omenoille muutakin käyttöä. Yhteen annokseen laitoin 4,5 dl Leijona-viinaa, 4 dl sokeria, 1 sitruunan mehun,  7 dl kuutioiksi pilkottuja omenoita ja kanelitangon.   Ohjeessa sanottiin, että liköörin pitää antaa tekeytyä rauhassa 2-3 kuukautta. Viime viikolla tilanne oli se, että molemmat likööripurnukat olivat tekeytyneet vähän yli kaksi kuukautta. Heti kun otin purnukat esille, tajusin, minkä asian olin kokonaan unohtanut. Sekoittamisen! En ollut muistanut käydä sekoittelemassa likööriä, ja nyt sokeri oli jämähtänyt yhtenäiseksi klimpiksi kummankin lasipurkin pohjalle. Eipä siinä sitten muuta kuin klimppiä hajottamaan ja ahkerasti sekoittelemaan. Onneksi sokeri näytti liuken