Millaista työtä on kirpparin pitäminen? Arja kertoo kokemuksistaan

 

Yksi jos toinenkin lienee joskus miettinyt, millaista olisi pitää omaa kirpputoria. Onko kirpparin perustaminen vaikeaa? Kuinka pitkiä työpäiviä pitäisi olla valmis tekemään? Voiko kirpparin pitämisellä ansaita elantonsa? 

Koska en tiennyt vastauksia edellä mainittuihin kysymyksiin, haastattelin tätä postausta varten Arja Minkkistä, joka on pitänyt Jyväskylässä kirpputoria jo 12 vuoden ajan. Annetaanpa Arjan kertoa.

Arja muistaa tarkalleen  Löytölähde-nimisen kirppiksensä perustamispäivän: se oli 1.3.2009. Hän oli vähän aiemmin jäänyt työttömäksi eikä enää nähnyt paluuta  vanhaan ammattiinsa. Kun tuttava ehdotti oman kirpputorin perustamista, Arja tarttui ideaan. Hän halusi tehdä työtä, jossa olisi tekemisissä ihmisten kanssa. Kirpparin kaunis nimi, Löytölähde, oli alkujaan ystävän ehdotus.

Ennen oman yrityksen perustamista Arjalla ei ollut juurikaan kokemusta kirpputoreista, mutta myyntityö oli hänelle enemmän kuin tuttua. Sopiva liiketila löytyi aiemman työn kautta.

 Tuoreen yrityksen perustamisvaiheessa hankalinta oli Arjan mukaan sopivien liikekalusteiden etsiminen. Piti miettiä tarkkaan, millaiset kalusteet sopisivat nimenomaan kirpputoritoimintaan. Löytölähteen alkutaipaleella Arja koki hankalaksi erityisesti markkinoinnin. Miten saada ihmiset kiinnostumaan uudesta kirpparista ja sen tuotteista?

 Tätä nykyä Löytölähteen toiminta on vakiintunut. Pöydän vuokraus viikoksi maksaa 25 euroa, kuukaudeksi 89 euroa.  Arja kertoo, että pystyy elättämään itsensä yrityksen tuotolla. Rahankäytön suhteen pitää kuitenkin olla tarkkana. 

 Itsensä elättäminen kirppiksen pitämisellä vaatii myös pitkää päivää. Kirppari on auki maanantaista perjantaihin kymmenestä kuuteen ja lauantaisin kymmenestä kolmeen. Ennen liikkeen avaamista paikat on laitettava kuntoon uutta päivää varten. Sulkemisajan jälkeen pitää vielä laskea kassa ja siivota. 

Kirpparin pitämisen hyviksi puoliksi Arja mainitsee ensimmäiseksi erilaisten ihmisten tapaamisen. Parasta on, jos asiakas löytää kirpparilta kauan etsimänsä tavaran. Arja kokee ihmisten ilon erittäin palkitsevaksi. Myös se tuntuu mukavalta, jos liikkeeseen astuu asiakas, joka on vieläkin tyytyväinen vaikkapa viisi vuotta sitten ostamaansa tuotteeseen. 

 Arja kertoo myös oppivansa koko ajan uutta, esimerkiksi erilaisista tuotteista ja niiden käyttötavoista. Asioiden oppimisen kautta mieleen tulee myös uusia ideoita.

Huonoja puolia työstään Arjan onkin vaikeampi keksiä. Tietysti kirpputorin - niin kuin minkä tahansa muunkin yrityksen - pyörittäminen sitoo paljon. Sunnuntain Arja onkin halunnut pitää vapaapäivänä, jolloin Löytölähde ei ole avoinna. Silloin on mahdollisuus rauhoittua ja kerätä voimia seuraavaa työviikkoa varten. 

Niille, jotka harkitsevat oman kirpputorin perustamista, Arja antaa muutaman ohjeen. Hänen mukaansa kannattaa miettiä jo etukäteen seuraavaa kysymystä: oletko valmis tekemään työtä ja kohtaamaan erilaisia asiakkaita? Kannattaa myös muistaa, että välillä voi tulla ongelmia, joiden ratkaiseminen vaatii aikaa ja kärsivällisyyttä. 

Arja kehottaa myös miettimään, kannattaisiko kirpputoriin liittää jonkinlaista oheistoimintaa. Voisiko se olla vaikkapa kahvio? Kannattaisiko myyntiin ottaa myös elintarvikkeita? Jos keskittyy esimerkiksi pelkästään vaatteisiin, kirpparitoiminta tuskin on kannattavaa.

 Lopetan postauksen Arjan sanoihin: "Kirpparin pitäminen on elämäntapa!"