Siirry pääsisältöön

Tee se itse -lannoite ruukkukukille

 


Nyt kun valon määrä lisääntyy koko ajan, pitkän pimeän kauden kokeneet sisäkasvit alkavat vaatia piristystä. 

En ole enää pariin vuoteen antanut kasveille kaupasta ostettuja lannoitteita. Sen sijaan olen tuunannut lannoitteen omin kätösin - kahvinpuruista ja kananmunan kuorista.

Kirjoitin tästä lannoitteesta ensimmäisen kerran noin kaksi vuotta sitten Hortoilijan muistiinpanoja -blogissani. Sitä, mistä löysin alkuperäisen ohjeen, en millään muista. Olisikohan se ollut jollain uutissivustolla? Itse en kuitenkaan ole tätä keksinyt, siitä olen varma.

Lannoite on hyvin helppo tehdä, eikä siihen tosiaankaan tarvita mitään muuta kuin käytettyjä kahvinpuruja ja kananmunan kuoria. Näin toimin:

1. Otin viikolla talteen käytettyjä kahvinpuruja ja kuivatin niitä parin vuorokauden ajan. Annoksessa oli kahvinpuruja noin kahdeksan mittalusikallisen verran.


 2. Olin jo aiemmin kerännyt talteen kananmunan kuoria. Ennen säilytystä olin huuhtonut ja kuivattanut ne. Nyt rikoin kananmunan kuoret niin pieniksi paloiksi kuin mahdollista. Kuorenpaloja oli silmämääräisesti yhtä paljon kuin kahvinpuruja.


 3. Sekoitin kuivat kahvinpurut ja rikotut kananmunankuoret keskenään.


 4. Askartelin lannoitteelle säilytysastian vanhasta maustepurkista.

Koska olen kuullut, että ruukkukukat eivät välttämättä siedä kahvinpuruja kovin suuria määriä, olen antanut niille omatekoista lannoitetta kahden viikon välein ja silloinkin vain teelusikallisen kerrallaan.

Olen ensin tehnyt mullan pintaan puutikulla pienen kuopan.


 Sitten olen sujauttanut lannoitteen kuoppaan ja peittänyt sen mullalla.


 Lopuksi olen kastellut kukan.

Omatekoisen lannoitteen yksi hyvä puoli - kemikaalittomuuden ja edullisuuden lisäksi - on se, että lannoite ei haise juuri miltään. Näin ollen sitä voi antaa myös makuuhuoneessa oleville ruukkukasveille.

Ainakin omat sisäkasvini (esim. rönsylilja, limoviikuna, kirjovehka) ovat lannoitteesta tykänneet ja kasvaneet hyvin. Toki en voi olla varma, sopiiko se kaikille kasveille. Uskallan kuitenkin kehottaa kokeilemaan.  😊




Kommentit

  1. Kiitos hyvästä vinkistä, pitääpä itsekin kokeilla tuollaista kahvinpuru kananmuna lannoitetta! Noissa kaupan lannoitteissa on varmasti jos jonkunmoista kemikaalia ja jopa vaarallista ainetta. Juuri tilasin yhden satsin multaa ja lannoitetta kevääksi ja odottelen lähetyspalvelua saapuvaksi, mutta sen jälkeen laitan tämän kokeiluun.

    VastaaPoista
  2. Kiitos! Kannattaa tosiaan kokeilla alkuun varovasti, sillä en ole ihan varma, sopiiko tämä omatekoinen lannoite kaikille ruukkukukille. Kaikki kasvit eivät kuulemma tykkää kahvinpuruista. Omista ruukkukukistani tätä lannoitetta ovat saaneet anopinkieli, limoviikuna, rönsylilja ja kirjovehka. Eivät ole suuttuneet, päinvastoin. 😊 Hyviä keväisiä multapuuhia sinulle!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Hyvästi, vuosi 2023!

  Vuoteen 2023 mahtui henkilökohtaisessa elämässäni monenmoista: luovuin vakituisesta työpaikastani, laitoin taloni myyntiin, muutin uudelle asuinalueelle kerrostaloon, aloitin työt uudessa koulussa, rakas kissaystäväni kuoli... Toivon, että vuosi 2024 olisi rauhallisempi :)  Tammikuussa 2023 aloitin jo tutuksi tulleen kuvausprojektini, jonka tarkoituksena on ottaa kuva samasta paikasta kerran kuukaudessa koko vuoden ajan. Kuvauspaikaksi valikoitui Jyväskylän Palokassa sijaitseva Kirrin uimaranta.  Muutin uuteen kotiin syyskuun alussa. Vanhan talon tyhjentäminen ja siivoaminen sekä uuden kodin järjestely veivät niin paljon aikaa ja energiaa, että kuvausprojektini tyssäsi ja viimeiseksi kuvaksi jäi elokuun otos. Tuossa kuvia järjestellessäni onnistuin vahingossa poistamaan heinäkuun kuvan, joten kuvasarjani jää tänä vuonna puoliväliin vuotta.  Tammikuun kuva on otettu aamulla auringonnousun jälkeen. Pakkastakin oli.    Helmikuussa lumet välillä sulivat, mutt...

Vegaaninen omppupiirakka vaivatta ja vatkaamatta

Löysin viime syksynä jostain lehdestä - en kuolemaksenikaan muista, mistä - helpon marjapiirakan ohjeen. Helpon kyseisestä piirakasta tekee se, että se onnistuu ilman sähkövatkainta.  Ohjeessa sanotaan, että marjoiksi sopivat niin mustikat, mansikat, puolukat, vadelmat kuin herukatkin. Kun viime syksynä kokeilin piirakkaa ensimmäisen kerran, laitoin sen päälle muistaakseni punaherukoita ja vadelmia. Koska tänä syksynä on taas vaihteen vuoksi hyvä omenavuosi, päätin testata, toimisiko ohje myös omppupiirakan pohjana. Samalla muutin ohjeen vegaaniseksi. Alkuperäisen helpon marjapiirakan ohjeen mukaan siihen tarvitaan seuraavat ainesosat:  4 munaa 3 dl sokeria  2 dl maitoa 2 dl sulatettua voita/margariinia/öljyä 6 dl vehnäjauhoja 4 tl leivinjauhetta 2 tl vanilliinisokeria  Koska annos näytti kovin isolta, puolitin ohjeen. Vegaanisen sain piirakasta siten, että korvasin kananmunat psylliumilla . Maidon tilalla käytin kaurajuomaa . Sulatetun voin asemesta käytin juokseva...

Parsakaalin varresta on kasvanut muhkea uusi kaali - mutta milloin sitä pääsee syömään?

Kerroin huhtikuussa kokeilustani kasvattaa parsakaalin varresta uusi kasvi (ks. Onnistuisiko parsan kasvattaminen vanhasta varresta? 15.4. 2023). Pidin vartta ensin jonkin aikaa vedessä, minkä jälkeen istutin sen ruukkuun (ks. Jännitystä elämään: kuinka käy ruukkuun istuttamalleni parsan varrelle? ) Mikä mahtaa olla parsakaalin varren kunto nyt, kun edellisestä aiheeseen liittyvästä postauksestani on kulunut tasan kolme kuukautta? Kaali voi pulskasti: se on kasvattanut ahkerasti sekä varttaan että lehtiään.  Alun perin minun oli tarkoitus siirtää parsakaalin varsi ulos joko isompaan ruukkuun tai kasvilavan reunaan heti sään lämmetessä. Tulin kuitenkin siihen tulokseen, että ulkoeteisessä kasvi saa olla rauhassa salaperäisiltä öttiäisiltä, jotka viime kesänä tuhosivat joka ikisen suippo- ja kukkakaalin taimen.  Parsakaali on viihtynyt ulkoeteisessä mainiosti. Nyt vain ihmettelen, milloin siihen mahtaa tulla niitä vihreitä sykeröitä, joita parsaksi nimitetään. Vai tuleeko niitä...