Siirry pääsisältöön

Villiyrttilettusilla vaihtelua arkiruokaan


Nyt on taas aika villiyrttien! Olen jo keräillyt niitä ahkerasti: osan olen kuivattanut talven varalle, osasta olen tehnyt teetä. Voikukkamehuakin on tekeillä.

Viime viikolla paistoin jokakeväiseen tapaan villiyrttilettusia. Pohjaksi tein ihan peruslettutaikinan, johon tuli

2 dl maitoa,

1 dl vehnäjauhoja,

1 kananmuna ja

1/2 tl suolaa. 

Keräsin pihamaalta erilaisia villiyrttejä ja huuhtelin ne siivilässä kylmällä juoksevalla vedellä. Sitten tein huuhdelluista yrteistä mahdollisimman pientä silppua ja lisäsin lettutaikinaan. Mausteeksi ripautin hieman mustapippuria. 

Kuvan villiyrttilettusissa on runsaasti vuohenputkea, josta kirjoitin tarkemmin tässä blogissa viime keväänä (Vuohenputkesta piristystä arkiruokaan, 15.5.2021). Lisäksi lettusiin tuli aika paljon voikukan lehtiä. Niistä kannattaa valita syötäväksi nuoret, pienet ja tasalaitaiset yksilöt. Muutama pieni nokkosen lehti ja pari nuorta, vielä supussa olevaa poimulehteäkin lettuihin löytyi.

Miltä villiyrttilettuset maistuivat? Jotain tästä kertonee se, etten muistanut kuvata lettusia tuoreeltaan vaan ryntäsin heti syömään niitä. Seuraavaksi päiväksi säästyi viisi jo vähän kärsineen näköistä yksilöä, jotka sentään maltoin kuvata.  

 


Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Metsäinen löylytuoksu valmistuu vaivattomasti

  Olen aina silloin tällöin tehnyt löylytuoksuja saunaillan piristykseksi. Kokeilussa ovat olleet ainakin koivunlehdet, ruusun terälehdet ja kuusenkerkät tai kuusen oksan palaset. Näistä mielestäni parhaimman tuoksun on antanut kuusi. Jos olen tehnyt metsäisen löylytuoksun kesällä, olen käyttänyt siihen kuusenkerkkiä. Talvi-aikaan olen pilkkonut kuusen oksista pieniä palasia. Koska oman pihani nurkassa sattuu kasvamaan muutama kuusi, minun ei ole tarvinnut kysyä puuhiini maanomistajan lupaa. Metsäisen löylytuoksun voi tehdä sekä kuivatuista että tuoreista kuusenkerkistä tai oksan palasista. Näin toimin: 1. Kuivatan kuusenkerkkiä tai oksan palasia tarjottimella muutaman päivän ajan.   2. Sujautan kuivat kerkät/oksan palaset suodatinpussiin. Jos olen käyttänyt niitä tuoreina, olen täyttänyt kaksi suodatinpussia. 3. Suljen pussit paperiliittimillä. Jos haluaa antaa löylytuoksuja vaikkapa joululahjaksi, kannattanee käyttää nitojaa; näin pussukka saa siistimmän ulkoasun.  4. Asettelen täyt
2 kommenttia
Lue lisää

Luonnollinen kasvovesi poimulehdistä

Kesäisestä luonnosta löytyy paljon kotikosmetiikkaan sopivia yrttejä. Jos et ole aiemmin valmistanut kosmetiikkaa villiyrteistä mutta haluaisit kokeilla, suosittelen ensimmäiseksi kokeiluksi omatekoista yrttikasvovettä. On helppoa! Itse olen tehnyt kavovesiä muun muassa poimulehdestä, kanervasta ja siankärsämöstä. Viljellyistä yrteistä olen kokeillut timjamia. Poimulehti sopii mainiosti kasvoveteen, koska se pehmentää ihoa. Väittävätpä jotkut, että sillä olisi jopa nuorentava vaikutus!  Perusohjetta varten tarvitaan   1 dl sadevettä/sterilisoitua vettä poimulehtiä      mieto kasvovesi - 2 rkl tuoreita poimulehtiä      normaali kasvovesi - 3 rkl tuoreita poimulehtiä      vahva kasvovesi - 4 rkl tuoreita poimulehtiä Näin tein kasvoveden poimulehdistä: 1. Keräsin sadevettä desilitran verran. 2. Poimin poimulehtiä noin neljä ruokalusikallista. 3. Huuhtelin poimulehdet kylmällä juoksevalla vedellä. 4. Kiehautin veden. 5. Kaadoin kuuman veden poimulehtien pää
Lähetä kommentti
Lue lisää

Mikäs tässä ollessa, omenalikööriä pullotellessa

Kerroin elokuun lopussa omenaliköörin tekemisestä (Liiat omput likööriksi? 29.8.2021). Viime viikolla pääsin pullottamaan liköörin.  Koska oman pihan kaksi omenapuuta tuottivat tänä syksynä ennätysrunsaan sadon, niistä riitti omppuja kahteenkin liköörisatsiin. Itse asiassa olisi riittänyt enempäänkin, mutta keksin omenoille muutakin käyttöä. Yhteen annokseen laitoin 4,5 dl Leijona-viinaa, 4 dl sokeria, 1 sitruunan mehun,  7 dl kuutioiksi pilkottuja omenoita ja kanelitangon.   Ohjeessa sanottiin, että liköörin pitää antaa tekeytyä rauhassa 2-3 kuukautta. Viime viikolla tilanne oli se, että molemmat likööripurnukat olivat tekeytyneet vähän yli kaksi kuukautta. Heti kun otin purnukat esille, tajusin, minkä asian olin kokonaan unohtanut. Sekoittamisen! En ollut muistanut käydä sekoittelemassa likööriä, ja nyt sokeri oli jämähtänyt yhtenäiseksi klimpiksi kummankin lasipurkin pohjalle. Eipä siinä sitten muuta kuin klimppiä hajottamaan ja ahkerasti sekoittelemaan. Onneksi sokeri näytti liuken
Lähetä kommentti
Lue lisää