Olen tänä syksynä kirjoitellut monta pihlajanmarja-aiheista päivitystä. On kokeiltu niin hyytelöä ja mehua kuin marmeladiakin. Saatoin jo mennä lupaamaan, etten kirjoita enää sanaakaan pihlajanmarjoista, mutta... pihlajanmarjakarkit onnistuivat sen verran hyvin, että on ihan pakko kertoa niiden tekemisestä vähän tarkemmin.
Erilaisia ohjeita pihlajanmarjakarkkien valmistamiseksi on paljon. Päädyin kokeilemaan reseptiä, jonka löysin eräältä villiyrtteihin keskittyvältä Facebook-sivustolta.
Ohjeen mukaan pihlajanmarjakarkkeihin tarvitaan seuraavat ainesosat:
5 dl pihlajanmarjoja
5 dl vettä
4-5 dl sokeria
1 pussi hyytelöimisainetta
Näin toimin:
1. Keräsin pihlajanmarjat ja poistin huonokuntoiset yksilöt. Näin marraskuussa joukossa oli jo aika paljon vetisiä ja littaantuneita marjoja.
2. Huuhtelin marjat huolellisesti kylmällä juoksevalla vedellä.
3. Keitin marjoja vedessä noin 15 minuuttia.
4. Siivilöin marjat pois siten, että litistin niitä vielä lusikalla siivilän reunaa vasten.
5. Kaadoin siivilöidyn mehun takaisin kattilaan ja lisäsin vajaat 5 dl sokeria. Sekoitin.
6. Ripottelin seoksen joukkoon pussillisen verran Blå Melatin -merkkistä hyytelöimisainetta.
7. Keitin vielä noin minuutin ajan.
8. Kaadoin seoksen uunipellille, jonka olin ensin vuorannut leivinpaperilla.
9. Annoin seoksen hyytyä yön yli.
10. Seuraavana päivänä erottelin muotilla hyytelöityneestä massasta ympyrän muotoisia paloja. Muottina toimi pieni lasi. Leikkasin ympyränmuotoiset palat terävällä veitsellä neljään yhtä suureen osaan.
11. Pyörittelin karkit sokerissa.
Tällä ohjeella pihlajanmarjakarkkeja tuli aika paljon. Kaksi lasilautasta (kuvassa) tuli ihan täyteen makeisia, samoin kaksi pienempää lautasta. Kuvien ottamisen jälkeen asettelin karkit kerroksittain vanhaan makeislaatikkoon.
Pihlajanmarjakarkit ovat tosi kauniin värisiä ja mielestäni ihan hyvänmakuisiakin. Pihlajanmarjojen happamuudesta ei kyllä näissä karkeissa ollut tietoakaan!
Omaan makuuni pihlajakarkit olivat jopa liian sokerisia, imeliä suorastaan. Jos innostut kokeilemaan karkkien tekemistä, suosittelen laittamaan sokeria vähemmän, kuin mitä minä laitoin.
Ohjeessa pihlajanmarjaseos kehotettiin kaatamaan pieneen neliönmalliseen vuokaan, jolloin hyytyneestä massasta on helppoa leikata sopivankokoisia paloja - vaikkapa sellaisia, joita kaupan pihlajanmarjakarkkien käärepapereiden alta löytyy.
Itse en kuitenkaan tuollaista vuokaa omista, joten seos oli pakko kaataa uunipellille. Tämä aiheutti sen, että seos levisi isommalle alueelle ja oli hyytelöityneenä aika ohutta, jolloin katsoin viisaimmaksi käyttää muottia.
Leikattujen karkkipalojen on hyvä antaa kuivua pari tuntia ja sokeroida ne vasta sitten. Miksi? Liian kosteissa paloissa sokeri sulaa pois. Itsehän en tietenkään tätä viimeistä ohjetta huomannut noudattaa vaan sokeroin palaset heti leikkaamisen jälkeen. Ja niinhän se sokeri lähti sulamaan... Osaanpa sitten seuraavalla toimia viisaammin.
Kommentit
Lähetä kommentti