Siirry pääsisältöön

Villiyrttipuistoon tutustumassa

Kävin eilen illalla tutustumassa Jyväskylän kaupungin villiyrttipuistoon. 

Villiyrttipuisto avattiin keväällä 2021, ja se sijaitsee Tuomiojärven rantareitin varrella, ravintola Priimuksen lähettyvillä. Puisto on kaikille avoin, joten kuka tahansa voi mennä sinne keräämään yrttejä omiin tarpeisiinsa. 

Jyväskylän kaupungin verkkosivujen mukaan villiyrttipuisto sopii vierailukohteeksi erityisesti aloitteleville hortoilijoille. Aidatulla puistoalueella kasvavat yrtit on nimetty ja merkitty kuvin. Näin ollen niiden tunnistaminen on helppoa ja käyttö turvallista. 

Villiyrttipuisto on aika pieni ja niin selkeästi aidattu, että erehtymisen mahdollisuutta ei ole. Portin vieressä on opastekyltti, jossa annetaan tarkempaa tietoa puistosta. Kyltistä selviää, että puisto on villiyrttien eli villivihannesten esittelyalue. 

Opasteessa annetaan hyvät toimintaohjeet ihmisille, jotka eivät ole keränneet villiyrttejä aiemmin. Puistossa on kasveja esitteleviä kylttejä, joista löytyy QR-koodit. Niiden avulla voi hakea lisätietoa kasveista puhelimeen ladattavan ilmaisen mobiilisovelluksen kautta. 

Villiyrttipuistoon on tehty valmiit polut, mikä helpottaa liikkumista. Kasveja esittelevistä kylteistä löysin ainakin voikukan, vuohenputken, maitohorsman, siankärsämön, poimulehden ja nokkosen.


En poiminut mukaan yhtäkään yrttiä, koska olin liikkeellä ilta-aikaan ja villiyrttien paras keruuaika on aamulla. Ajattelin myös, että koska tunnen villivihannekset jo hyvin, olisi vähän hassua, jos kahmisin mukaani enemmänkin vasta-alkajille tarkoitettuja kasveja. Opastekyltissäkin kehotetaan keräämään puiston yrttejä vain malliksi tai maistiaisiksi, jotta niitä riittäisi kaikille halukkaille.

Lemmikeille puisto on - ymmärrettävistä syistä - kiellettyä aluetta, mutta ne voi jättää puiston ulkopuolella sijaitsevaan koiraparkkiin. 

Jyväskylän villiyrttipuisto on mukava tutustumiskohde kaikille hortoilusta kiinnostuneille, eikä sinne  ole kaupungin keskustasta matkaakaan kuin muutama kilometri.    

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Metsäinen löylytuoksu valmistuu vaivattomasti

  Olen aina silloin tällöin tehnyt löylytuoksuja saunaillan piristykseksi. Kokeilussa ovat olleet ainakin koivunlehdet, ruusun terälehdet ja kuusenkerkät tai kuusen oksan palaset. Näistä mielestäni parhaimman tuoksun on antanut kuusi. Jos olen tehnyt metsäisen löylytuoksun kesällä, olen käyttänyt siihen kuusenkerkkiä. Talvi-aikaan olen pilkkonut kuusen oksista pieniä palasia. Koska oman pihani nurkassa sattuu kasvamaan muutama kuusi, minun ei ole tarvinnut kysyä puuhiini maanomistajan lupaa. Metsäisen löylytuoksun voi tehdä sekä kuivatuista että tuoreista kuusenkerkistä tai oksan palasista. Näin toimin: 1. Kuivatan kuusenkerkkiä tai oksan palasia tarjottimella muutaman päivän ajan.   2. Sujautan kuivat kerkät/oksan palaset suodatinpussiin. Jos olen käyttänyt niitä tuoreina, olen täyttänyt kaksi suodatinpussia. 3. Suljen pussit paperiliittimillä. Jos haluaa antaa löylytuoksuja vaikkapa joululahjaksi, kannattanee käyttää nitojaa; näin pussukka saa siistimmän ulkoasun.  4. ...

Luonnollinen kasvovesi poimulehdistä

Kesäisestä luonnosta löytyy paljon kotikosmetiikkaan sopivia yrttejä. Jos et ole aiemmin valmistanut kosmetiikkaa villiyrteistä mutta haluaisit kokeilla, suosittelen ensimmäiseksi kokeiluksi omatekoista yrttikasvovettä. On helppoa! Itse olen tehnyt kavovesiä muun muassa poimulehdestä, kanervasta ja siankärsämöstä. Viljellyistä yrteistä olen kokeillut timjamia. Poimulehti sopii mainiosti kasvoveteen, koska se pehmentää ihoa. Väittävätpä jotkut, että sillä olisi jopa nuorentava vaikutus!  Perusohjetta varten tarvitaan   1 dl sadevettä/sterilisoitua vettä poimulehtiä      mieto kasvovesi - 2 rkl tuoreita poimulehtiä      normaali kasvovesi - 3 rkl tuoreita poimulehtiä      vahva kasvovesi - 4 rkl tuoreita poimulehtiä Näin tein kasvoveden poimulehdistä: 1. Keräsin sadevettä desilitran verran. 2. Poimin poimulehtiä noin neljä ruokalusikallista. 3. Huuhtelin poimulehdet kylmällä juoksevalla ve...

Mikäs tässä ollessa, omenalikööriä pullotellessa

Kerroin elokuun lopussa omenaliköörin tekemisestä (Liiat omput likööriksi? 29.8.2021). Viime viikolla pääsin pullottamaan liköörin.  Koska oman pihan kaksi omenapuuta tuottivat tänä syksynä ennätysrunsaan sadon, niistä riitti omppuja kahteenkin liköörisatsiin. Itse asiassa olisi riittänyt enempäänkin, mutta keksin omenoille muutakin käyttöä. Yhteen annokseen laitoin 4,5 dl Leijona-viinaa, 4 dl sokeria, 1 sitruunan mehun,  7 dl kuutioiksi pilkottuja omenoita ja kanelitangon.   Ohjeessa sanottiin, että liköörin pitää antaa tekeytyä rauhassa 2-3 kuukautta. Viime viikolla tilanne oli se, että molemmat likööripurnukat olivat tekeytyneet vähän yli kaksi kuukautta. Heti kun otin purnukat esille, tajusin, minkä asian olin kokonaan unohtanut. Sekoittamisen! En ollut muistanut käydä sekoittelemassa likööriä, ja nyt sokeri oli jämähtänyt yhtenäiseksi klimpiksi kummankin lasipurkin pohjalle. Eipä siinä sitten muuta kuin klimppiä hajottamaan ja ahkerasti sekoittelemaan. Onneksi s...