Siirry pääsisältöön

Tomaatit punastuvat sisätiloissakin

 

Juonipaljastus: tämä blogipäivitys kertoo siemenistä kasvattamieni tomaattien tämänhetkisestä elämäntilanteesta. Jos olet jo saanut tomaateista tarpeeksesi, ei ehkä kannata jatkaa lukemista... :)

Elikäs maaliskuussa päätin kokeilla ensimmäistä kertaa elämässäni, miten minulta luonnistuisi kirsikkatomaattien kasvatus siemenistä. Operaation alkuvaiheista kerroin päivityksessä Kohti kesää: saisinko satoa pienoiskasvihuoneen avulla? (6.3. 2022). 

Huhtikuussa tomaatin siemenistä oli kasvanut ihan kelpo taimenalkuja (Hyvää pääsiäistä toivottavat tomaatti ja kurkku, 17.4. 2022). Elokuussa tomaatit kasvoivat ulkona isoissa ruukuissa ja voivat pulskasti (Mitä kuuluu, tomaatit ja kurkku? 7.8. 2022). Tomaateissa oli jo paljon hedelmiä. Otsikossa mainittu kurkku sen sijaan oli siirtynyt autuaammille kasvumaille jo kesäkuun alkupuolella. 

Elokuisen blogipäivityksen jälkeen tomaatit tekivät lisää hedelmiä. Ainut ihmetyksen aiheeni oli, miksi ne eivät muuttuneet punaisiksi. Sain kuitenkin kuulla, etten suinkaan ollut ainut kotipuutarhuri, joka ihmetteli ihan samaa asiaa. Jostain syystä tomaatin hedelmät pysyttelivät tänä syksynä sitkeästi vihreän eri sävyissä.

Kun sää alkoi syyskuun alkupuolella selvästi viiletä, poimin tomaatit ja siirsin ne keittiöön takan päälle. Takan lämpö ei ole välttämättömyys tomaattien punastumiselle; normaali sisälämpötila riittää siihen ihan hyvin. Ajattelin kuitenkin hyödyntää takan olemassaolon, kun nyt kerran polttopuitakin on.


Tomaattien punastuttamiselle on paljon erilaisia ohjeita, joista osassa hedelmät kehotetaan peittämään vaikkapa sanomalehtipaperilla. Itse en ole peittänyt niitä millään. Kaiken kaikkiaan noin 130 tomaatin kypsytysalustoina olen käyttänyt tarjotinta, neljää munakennoa ja emalikulhoja. 

On mukavaa seurata tomaattien värin muuttumista tummanvihreistä ensin vaaleanvihreiksi, sitten keltaisiksi, oransseiksi ja lopulta kauniin punaisiksi. Joku voi tietysti ajatella, että kylläpä on tylsää tuonkin ihmisen elämä, jos ei muuta seurattavaa ole... :)   

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Metsäinen löylytuoksu valmistuu vaivattomasti

  Olen aina silloin tällöin tehnyt löylytuoksuja saunaillan piristykseksi. Kokeilussa ovat olleet ainakin koivunlehdet, ruusun terälehdet ja kuusenkerkät tai kuusen oksan palaset. Näistä mielestäni parhaimman tuoksun on antanut kuusi. Jos olen tehnyt metsäisen löylytuoksun kesällä, olen käyttänyt siihen kuusenkerkkiä. Talvi-aikaan olen pilkkonut kuusen oksista pieniä palasia. Koska oman pihani nurkassa sattuu kasvamaan muutama kuusi, minun ei ole tarvinnut kysyä puuhiini maanomistajan lupaa. Metsäisen löylytuoksun voi tehdä sekä kuivatuista että tuoreista kuusenkerkistä tai oksan palasista. Näin toimin: 1. Kuivatan kuusenkerkkiä tai oksan palasia tarjottimella muutaman päivän ajan.   2. Sujautan kuivat kerkät/oksan palaset suodatinpussiin. Jos olen käyttänyt niitä tuoreina, olen täyttänyt kaksi suodatinpussia. 3. Suljen pussit paperiliittimillä. Jos haluaa antaa löylytuoksuja vaikkapa joululahjaksi, kannattanee käyttää nitojaa; näin pussukka saa siistimmän ulkoasun.  4. Asettelen täyt

Luonnollinen kasvovesi poimulehdistä

Kesäisestä luonnosta löytyy paljon kotikosmetiikkaan sopivia yrttejä. Jos et ole aiemmin valmistanut kosmetiikkaa villiyrteistä mutta haluaisit kokeilla, suosittelen ensimmäiseksi kokeiluksi omatekoista yrttikasvovettä. On helppoa! Itse olen tehnyt kavovesiä muun muassa poimulehdestä, kanervasta ja siankärsämöstä. Viljellyistä yrteistä olen kokeillut timjamia. Poimulehti sopii mainiosti kasvoveteen, koska se pehmentää ihoa. Väittävätpä jotkut, että sillä olisi jopa nuorentava vaikutus!  Perusohjetta varten tarvitaan   1 dl sadevettä/sterilisoitua vettä poimulehtiä      mieto kasvovesi - 2 rkl tuoreita poimulehtiä      normaali kasvovesi - 3 rkl tuoreita poimulehtiä      vahva kasvovesi - 4 rkl tuoreita poimulehtiä Näin tein kasvoveden poimulehdistä: 1. Keräsin sadevettä desilitran verran. 2. Poimin poimulehtiä noin neljä ruokalusikallista. 3. Huuhtelin poimulehdet kylmällä juoksevalla vedellä. 4. Kiehautin veden. 5. Kaadoin kuuman veden poimulehtien pää

Liiat omput likööriksi?

Kerroin postauksessani viikko sitten, miten pihan kaksi kääpiöomenapuuta vallan villiintyivät ja tekivät hurjan sadon. Omenoiden runsautta ihmetellessäni tuli mieleen tehdä taas omenalikööriä. Ensimmäisen kerran valmistin ompuista likööriä muistaakseni kaksi vuotta takaperin. Kerroin kokeilusta silloisessa Hortoilijan muistiinpanoja -blogissani. Valmistamani omenaliköörin alkuperäinen nimi on itse asiassa kaneli-omenalikööri. Löysin ohjeen sekä Kotiliedestä että Suklaapossu-blogista. Alkuperäisen ohjeen mukaan kaneli-omenaliköörin tekemiseen tarvitaan seuraavat ainesosat: 4-5 dl kirkasta viinaa 4-5 dl sokeria 1 sitruunan mehu 300 g (= 7 dl) omenalohkoja kanelitanko Näin toimin: 1. Kuorin omenat ja pilkoin ne niin pieniksi lohkoiksi, että pystyin mittaamaan niiden määrän desilitran mitalla. 2. Laitoin tilavaan lasipurkkiin kerroksittain 7 dl omenalohkoja, 4,5 dl Leijona-viinaa, 4 dl sokeria sekä sitruunasta puristamani mehun. Kanelitangon sujautin kaiken tämän keskelle. 3.