Siirry pääsisältöön

Puolukka säilyy ilman sokeria tai kuumennusta

Koska sää oli aamusta asti hyvä, välillä suorastaan aurinkoinen, päätimme toteuttaa ystävän kanssa kauan suunnittelemamme metsäretken. Haaveissa siintelivät sienet ja puolukat. Ystäväni oli varustautunut sievällä sienikorilla, minä raahasin mukanani ämpäriä. 

Melko pian saimme todeta, että olimme liikkeellä liian myöhään. Sienet olivat kerenneet mennä parempiin suihin. Oma saaliini oli neljä pikkuruista rouskua, joten päivälliseksi kaavailemani sienikastike jäi nyt toteutumatta. 

Puolukoita sen sijaan oli vielä jäljellä, ja niitä sain poimituksi jonkin verran. Yllätyksekseni metsästä löytyi myös mustikoita. Ajattelin, että tähän aikaan syksystä ne olisivat pehmeitä, vetisiä ja mauttomia, mutta sain todeta olleeni väärässä: ihan syömäkelpoisia olivat.

Vaikka metsäretki meni sienten osalta mynkään, oli kuitenkin kiva samoilla metsässä ja tietysti rupatella mukavia kaverin kanssa. Ja eikös metsässä liikkuessaan pidäkin puhua ja vieläpä kovaan ääneen, jotta tienoilla mahdollisesti käppäilevät karhut ymmärtävät luikkia pakosalle? Nyt kun tarkemmin ajattelee, niin eipä siellä metsässä kyllä muitakaan eläimiä näkynyt...

Mitenkäs tuo ylenpalttinen marjasaalis tuli hyödynnettyä? Mustikat laitoin pakastimeen. Puolukoitakin olen usein pakastanut, mutta nyt päätin tehdä niistä survosta.

Puolukka on siitä veikeä marja, että se säilyy ilman sokeria, kuumennusta tai säilöntäaineita. Riittää, kun ne saavat olla omassa nesteessään. Jossain lähteessä - en valitettavasti muista, missä - asia oli ilmaistu näin: "Puolukka vaatii säilymiseensä vain yhden asian, oman liemensä." Puolukoiden hyvä säilyvyys selittyy sillä, että ne sisältävät runsaasti bentsoehappoa. 

Kaadoin puolukat laakeaan muoviastiaan ja rikoin marjojen rakenteen survomalla niitä pullolla, jonka olin suojannut muovipussilla. Kun marjat olivat omassa nesteessään, lusikoin survoksen puhtaaseen lasipurkkiin. 

Jossain ohjeessa neuvottiin vielä laittamaan purkkiin puolukkasurvoksen päälle leivinpaperi ja paino. Päällimmäiset marjat eivät näet saa joutua kosketuksiin ilman kanssa, jotta ne eivät homehtuisi. 

Itseni tuntien homehtumisesta ei ole pelkoa. Tuollainen pieni purnukka on tuhottu alta aikayksikön :)


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Luonnollinen kasvovesi poimulehdistä

Kesäisestä luonnosta löytyy paljon kotikosmetiikkaan sopivia yrttejä. Jos et ole aiemmin valmistanut kosmetiikkaa villiyrteistä mutta haluaisit kokeilla, suosittelen ensimmäiseksi kokeiluksi omatekoista yrttikasvovettä. On helppoa! Itse olen tehnyt kavovesiä muun muassa poimulehdestä, kanervasta ja siankärsämöstä. Viljellyistä yrteistä olen kokeillut timjamia. Poimulehti sopii mainiosti kasvoveteen, koska se pehmentää ihoa. Väittävätpä jotkut, että sillä olisi jopa nuorentava vaikutus!  Perusohjetta varten tarvitaan   1 dl sadevettä/sterilisoitua vettä poimulehtiä      mieto kasvovesi - 2 rkl tuoreita poimulehtiä      normaali kasvovesi - 3 rkl tuoreita poimulehtiä      vahva kasvovesi - 4 rkl tuoreita poimulehtiä Näin tein kasvoveden poimulehdistä: 1. Keräsin sadevettä desilitran verran. 2. Poimin poimulehtiä noin neljä ruokalusikallista. 3. Huuhtelin poimulehdet kylmällä juoksevalla ve...

Metsäinen löylytuoksu valmistuu vaivattomasti

  Olen aina silloin tällöin tehnyt löylytuoksuja saunaillan piristykseksi. Kokeilussa ovat olleet ainakin koivunlehdet, ruusun terälehdet ja kuusenkerkät tai kuusen oksan palaset. Näistä mielestäni parhaimman tuoksun on antanut kuusi. Jos olen tehnyt metsäisen löylytuoksun kesällä, olen käyttänyt siihen kuusenkerkkiä. Talvi-aikaan olen pilkkonut kuusen oksista pieniä palasia. Koska oman pihani nurkassa sattuu kasvamaan muutama kuusi, minun ei ole tarvinnut kysyä puuhiini maanomistajan lupaa. Metsäisen löylytuoksun voi tehdä sekä kuivatuista että tuoreista kuusenkerkistä tai oksan palasista. Näin toimin: 1. Kuivatan kuusenkerkkiä tai oksan palasia tarjottimella muutaman päivän ajan.   2. Sujautan kuivat kerkät/oksan palaset suodatinpussiin. Jos olen käyttänyt niitä tuoreina, olen täyttänyt kaksi suodatinpussia. 3. Suljen pussit paperiliittimillä. Jos haluaa antaa löylytuoksuja vaikkapa joululahjaksi, kannattanee käyttää nitojaa; näin pussukka saa siistimmän ulkoasun.  4. ...

Hyvästi, vuosi 2023!

  Vuoteen 2023 mahtui henkilökohtaisessa elämässäni monenmoista: luovuin vakituisesta työpaikastani, laitoin taloni myyntiin, muutin uudelle asuinalueelle kerrostaloon, aloitin työt uudessa koulussa, rakas kissaystäväni kuoli... Toivon, että vuosi 2024 olisi rauhallisempi :)  Tammikuussa 2023 aloitin jo tutuksi tulleen kuvausprojektini, jonka tarkoituksena on ottaa kuva samasta paikasta kerran kuukaudessa koko vuoden ajan. Kuvauspaikaksi valikoitui Jyväskylän Palokassa sijaitseva Kirrin uimaranta.  Muutin uuteen kotiin syyskuun alussa. Vanhan talon tyhjentäminen ja siivoaminen sekä uuden kodin järjestely veivät niin paljon aikaa ja energiaa, että kuvausprojektini tyssäsi ja viimeiseksi kuvaksi jäi elokuun otos. Tuossa kuvia järjestellessäni onnistuin vahingossa poistamaan heinäkuun kuvan, joten kuvasarjani jää tänä vuonna puoliväliin vuotta.  Tammikuun kuva on otettu aamulla auringonnousun jälkeen. Pakkastakin oli.    Helmikuussa lumet välillä sulivat, mutt...