Siirry pääsisältöön

Nyt on voikukkamehun aika




Kokeilin ensimmäisen kerran voikukkamehun tekemistä toissakesänä. Kerroin tästä kokeilusta Hortoilijan muistiinpanoja -blogin päivityksessä Kolmas keittokerta toden sanoo (8.6.2017).

Ensimmäisestä voikukkamehusatsista tuli niin imelää, että sitä sai juoda sanan mukaisesti hampaat irvessä. Omaan makuuni sopiva sokerimäärä löytyi kolmannella kokeilukerralla.

Tänä kesänä olen tehnyt mehua jo neljä satsia, ja viides lähtee tekoon tänään, jahka ehdin poimia voikukat.

Jos haluat kokeilla mehun tekemistä voikukan kukinnoista, tarvitset seuraavat ainesosat:

1,5 dl voikukan keltaisia kukintoja
puolikas sitruuna viipaloituna
1 dl sokeria
1 l kiehutettua vettä

Näin teen mehun:

1. Kerään voikukan keltaisia kukintoja puolentoista desilitran verran. Poistan niistä vihreät osat. Koska haluan välttää sotkua keittiössä, teen erottelun jo ulkona.

2. Laitan kukinnot siivilään ja huuhtelen kylmällä juoksevalla vedellä.

3. Sujautan märät kukinnot sukkahousun teräosaan. Tämän teen, jotta minun ei tarvitse enää siivilöidä mehua.

4. Viipaloin sitruunan puolikkaan ohuiksi siivuiksi.

5. Laitan kulhoon voikukkamytyn ja sitruunan viipaleet.

6. Kiehautan litran vettä.

7. Kaadan kuuman veden voikukkien ja sitruunaviipaleiden päälle.

8. Annan seoksen hautua yön yli.

9. Seuraavana päivänä otan voikukkamytyn ja sitruunaviipaleet pois kulhosta ja kaadan nesteen kattilaan.

10. Lisään kattilaan desilitran sokeria, sekoitan lusikalla ja kiehautan nesteen.

Kun sokeri on imeytynyt nesteeseen, mehu on valmista. Ja hyvää!  😊

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Hyvästi, vuosi 2023!

  Vuoteen 2023 mahtui henkilökohtaisessa elämässäni monenmoista: luovuin vakituisesta työpaikastani, laitoin taloni myyntiin, muutin uudelle asuinalueelle kerrostaloon, aloitin työt uudessa koulussa, rakas kissaystäväni kuoli... Toivon, että vuosi 2024 olisi rauhallisempi :)  Tammikuussa 2023 aloitin jo tutuksi tulleen kuvausprojektini, jonka tarkoituksena on ottaa kuva samasta paikasta kerran kuukaudessa koko vuoden ajan. Kuvauspaikaksi valikoitui Jyväskylän Palokassa sijaitseva Kirrin uimaranta.  Muutin uuteen kotiin syyskuun alussa. Vanhan talon tyhjentäminen ja siivoaminen sekä uuden kodin järjestely veivät niin paljon aikaa ja energiaa, että kuvausprojektini tyssäsi ja viimeiseksi kuvaksi jäi elokuun otos. Tuossa kuvia järjestellessäni onnistuin vahingossa poistamaan heinäkuun kuvan, joten kuvasarjani jää tänä vuonna puoliväliin vuotta.  Tammikuun kuva on otettu aamulla auringonnousun jälkeen. Pakkastakin oli.    Helmikuussa lumet välillä sulivat, mutt...

Vegaaninen omppupiirakka vaivatta ja vatkaamatta

Löysin viime syksynä jostain lehdestä - en kuolemaksenikaan muista, mistä - helpon marjapiirakan ohjeen. Helpon kyseisestä piirakasta tekee se, että se onnistuu ilman sähkövatkainta.  Ohjeessa sanotaan, että marjoiksi sopivat niin mustikat, mansikat, puolukat, vadelmat kuin herukatkin. Kun viime syksynä kokeilin piirakkaa ensimmäisen kerran, laitoin sen päälle muistaakseni punaherukoita ja vadelmia. Koska tänä syksynä on taas vaihteen vuoksi hyvä omenavuosi, päätin testata, toimisiko ohje myös omppupiirakan pohjana. Samalla muutin ohjeen vegaaniseksi. Alkuperäisen helpon marjapiirakan ohjeen mukaan siihen tarvitaan seuraavat ainesosat:  4 munaa 3 dl sokeria  2 dl maitoa 2 dl sulatettua voita/margariinia/öljyä 6 dl vehnäjauhoja 4 tl leivinjauhetta 2 tl vanilliinisokeria  Koska annos näytti kovin isolta, puolitin ohjeen. Vegaanisen sain piirakasta siten, että korvasin kananmunat psylliumilla . Maidon tilalla käytin kaurajuomaa . Sulatetun voin asemesta käytin juokseva...

Parsakaalin varresta on kasvanut muhkea uusi kaali - mutta milloin sitä pääsee syömään?

Kerroin huhtikuussa kokeilustani kasvattaa parsakaalin varresta uusi kasvi (ks. Onnistuisiko parsan kasvattaminen vanhasta varresta? 15.4. 2023). Pidin vartta ensin jonkin aikaa vedessä, minkä jälkeen istutin sen ruukkuun (ks. Jännitystä elämään: kuinka käy ruukkuun istuttamalleni parsan varrelle? ) Mikä mahtaa olla parsakaalin varren kunto nyt, kun edellisestä aiheeseen liittyvästä postauksestani on kulunut tasan kolme kuukautta? Kaali voi pulskasti: se on kasvattanut ahkerasti sekä varttaan että lehtiään.  Alun perin minun oli tarkoitus siirtää parsakaalin varsi ulos joko isompaan ruukkuun tai kasvilavan reunaan heti sään lämmetessä. Tulin kuitenkin siihen tulokseen, että ulkoeteisessä kasvi saa olla rauhassa salaperäisiltä öttiäisiltä, jotka viime kesänä tuhosivat joka ikisen suippo- ja kukkakaalin taimen.  Parsakaali on viihtynyt ulkoeteisessä mainiosti. Nyt vain ihmettelen, milloin siihen mahtaa tulla niitä vihreitä sykeröitä, joita parsaksi nimitetään. Vai tuleeko niitä...