Siirry pääsisältöön

Voikukkaleipä - taivaallisen hyvää!


Oletko koskaan maistanut voikukkaleipää? Suosittelen lämpimästi kokeilemaan.

Tein ensimmäisen kerran leipää voikukan kukinnoista kaksi vuotta sitten. Pieniä ongelmia tuotti se, että ohje (dandelion bread) oli englanninkielinen. Haastavaa ei ollut niinkään ainesosien suomentaminen vaan se, että ohjeessa käytettiin minulle outoa kuppi-mittayksikköä (a cup).

Myönnän, että muutama tovi siinä vierähti, kun muunsin ainesosia desilitroiksi. Lisähaastetta aiheutti se, että halusin kaiken lisäksi vielä pienentääkin ilmeisesti suurperheelle tarkoitettua leipäohjetta. Näistä kommervenkeistä kerroin tarkemmin Hortoilijan muistiinpanoja -blogissa otsikolla Voikukkaleipä - yllättävän hyvää (10.6.2018).

Mitä voikukkaleipään sitten tarvitaan? Pienen leivän saat aikaan seuraavilla ainesosilla:

2 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
1/4 tl suolaa
1 dl voikukan kukkia
1/4 dl kasviöljyä
1/2 dl hunajaa
1/2 kananmunaa
3/4 dl maitoa

Koska jälkikasvuni on vegaani, tein ohjeeseen seuraavat muutokset:

- Korvasin maidon kaurajuomalla.
- Jätin kananmunan puolikkaan pois.
- Korvasin hunajan omatekoisella voikukkahunajalla.


Näin toimin:
1. Keräsin voikukan keltaisia kukintoja desilitran verran. Irrotin kukinnoista kaikki vihreät osat.


2. Huuhtelin kukinnot kylmällä juoksevalla vedellä.
3. Laitoin uunin kuumenemaan 205 Celsius-asteeseen.
4. Voitelin uuninkestävän kulhon.
5. Sekoitin kuivat ja nestemäiset aineet keskenään kahdessa eri kulhossa.
6. Yhdistin kuivat ja nestemäiset aineet toisiinsa.
8. Nostelin taikinan uuninkestävään kulhoon.
9. Paistoin leipää uunissa 20 minuutin ajan.
10. Alensin uunin lämpötilan 175 Celsius-asteeseen ja annoin leivän paistua toiset 20 minuuttia.


Ja se maku... Uskallanko käyttää sanaa taivaallinen? Uskallan! Voikukkaleipä on taivaallisen hyvää!

Ruokaisamman voikukkaleivästä saisi vaihtamalla vehnäjauhot vaikkapa kaurajauhoihin. Tuon kokeilun taidan kuiten jättää suosiolla ensi kesään. 😊














Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Hyvästi, vuosi 2023!

  Vuoteen 2023 mahtui henkilökohtaisessa elämässäni monenmoista: luovuin vakituisesta työpaikastani, laitoin taloni myyntiin, muutin uudelle asuinalueelle kerrostaloon, aloitin työt uudessa koulussa, rakas kissaystäväni kuoli... Toivon, että vuosi 2024 olisi rauhallisempi :)  Tammikuussa 2023 aloitin jo tutuksi tulleen kuvausprojektini, jonka tarkoituksena on ottaa kuva samasta paikasta kerran kuukaudessa koko vuoden ajan. Kuvauspaikaksi valikoitui Jyväskylän Palokassa sijaitseva Kirrin uimaranta.  Muutin uuteen kotiin syyskuun alussa. Vanhan talon tyhjentäminen ja siivoaminen sekä uuden kodin järjestely veivät niin paljon aikaa ja energiaa, että kuvausprojektini tyssäsi ja viimeiseksi kuvaksi jäi elokuun otos. Tuossa kuvia järjestellessäni onnistuin vahingossa poistamaan heinäkuun kuvan, joten kuvasarjani jää tänä vuonna puoliväliin vuotta.  Tammikuun kuva on otettu aamulla auringonnousun jälkeen. Pakkastakin oli.    Helmikuussa lumet välillä sulivat, mutt...

Vegaaninen omppupiirakka vaivatta ja vatkaamatta

Löysin viime syksynä jostain lehdestä - en kuolemaksenikaan muista, mistä - helpon marjapiirakan ohjeen. Helpon kyseisestä piirakasta tekee se, että se onnistuu ilman sähkövatkainta.  Ohjeessa sanotaan, että marjoiksi sopivat niin mustikat, mansikat, puolukat, vadelmat kuin herukatkin. Kun viime syksynä kokeilin piirakkaa ensimmäisen kerran, laitoin sen päälle muistaakseni punaherukoita ja vadelmia. Koska tänä syksynä on taas vaihteen vuoksi hyvä omenavuosi, päätin testata, toimisiko ohje myös omppupiirakan pohjana. Samalla muutin ohjeen vegaaniseksi. Alkuperäisen helpon marjapiirakan ohjeen mukaan siihen tarvitaan seuraavat ainesosat:  4 munaa 3 dl sokeria  2 dl maitoa 2 dl sulatettua voita/margariinia/öljyä 6 dl vehnäjauhoja 4 tl leivinjauhetta 2 tl vanilliinisokeria  Koska annos näytti kovin isolta, puolitin ohjeen. Vegaanisen sain piirakasta siten, että korvasin kananmunat psylliumilla . Maidon tilalla käytin kaurajuomaa . Sulatetun voin asemesta käytin juokseva...

Parsakaalin varresta on kasvanut muhkea uusi kaali - mutta milloin sitä pääsee syömään?

Kerroin huhtikuussa kokeilustani kasvattaa parsakaalin varresta uusi kasvi (ks. Onnistuisiko parsan kasvattaminen vanhasta varresta? 15.4. 2023). Pidin vartta ensin jonkin aikaa vedessä, minkä jälkeen istutin sen ruukkuun (ks. Jännitystä elämään: kuinka käy ruukkuun istuttamalleni parsan varrelle? ) Mikä mahtaa olla parsakaalin varren kunto nyt, kun edellisestä aiheeseen liittyvästä postauksestani on kulunut tasan kolme kuukautta? Kaali voi pulskasti: se on kasvattanut ahkerasti sekä varttaan että lehtiään.  Alun perin minun oli tarkoitus siirtää parsakaalin varsi ulos joko isompaan ruukkuun tai kasvilavan reunaan heti sään lämmetessä. Tulin kuitenkin siihen tulokseen, että ulkoeteisessä kasvi saa olla rauhassa salaperäisiltä öttiäisiltä, jotka viime kesänä tuhosivat joka ikisen suippo- ja kukkakaalin taimen.  Parsakaali on viihtynyt ulkoeteisessä mainiosti. Nyt vain ihmettelen, milloin siihen mahtaa tulla niitä vihreitä sykeröitä, joita parsaksi nimitetään. Vai tuleeko niitä...