Siirry pääsisältöön

Tein vartalovoiteen poimulehdistä - ihan itse!

 


Olen tässä syksyn mittaan kokeillut voiteiden tekemistä. Ensimmäinen kokeilu oli mesiangervovoide, jonka valmistuksesta raportoin 23.8.2020 päivityksessäni Kuinka onnistui yrttivoiteen tekeminen?

Mesiangervovoiteeseen tuli laitettua vähän liikaa mehiläisvahaa, joten siitä tuli varsin kiinteää. Se ei kuitenkaan ole haitannut, koska voidetta on tarkoituskin levittää vain kipeisiin kehonosiin eli näin ollen aika pienille ihoalueille. Itse olen laittanut mesiangervovoidetta silloin tällöin oikuttelevaan alaselkään. 

Samoin kuin mesiangervo-, myös poimulehtivoiteen pohjana toimii yrttiöljy. Poimulehtiöljyn tekemisestä kerroin 16.8.2020 päivityksessäni Omatekoinen poimulehtiöljy hellii ihoa.

Tavoitteenani oli, että poimulehtivoiteesta tulisi helposti levittyvä, koko vartalolle sopiva kosteusvoide. Ensin piti siis tehdä poimulehtiöljy.

Näin toimin:

1. Laitoin puhtaaseen lasipurkkiin kuivattuja poimulehtiä.


 2. Kaadoin kuivattujen yrttien päälle suodattamatonta oliiviöljyä.

3. Suljin purkin ja annoin sen tekeytyä ikkunalaudalla kuukauden ajan.


 4. Siivilöin poimulehdet pois.


 

 VOITEEN tein seuraavalla tavalla:

1. Kiehautin vettä kattilassa.

2. Asettelin kiehuvan veden päälle teräskulhon.

3. Kaadoin teräskulhoon poimulehtiöljyn. 

4. Irrotin mehiläisvahalaatasta noin ruokalusikallisen kokoisen palan (en siis punninnut sitä) ja lisäsin sen öljyyn.


 5. Sekoittelin varovasti.

6. Kun mehiläisvaha oli sulanut öljyyn, kaadoin seoksen lasipurkkiin.


 7. Kun seos oli jäähtynyt, suljin purkin.

Millaista poimulehtivoiteesta tuli? Kun mesiangervovoide oli valkoista, tämä on vihreää. Voiteen tuoksu on mieto, mutta poimulehti tulee esiin voimakkaammin kuin mehiläisvaha.


 Kokeilin poimulehtivoidetta eilen illalla suihkun jälkeen. Voide oli juuri sopivan paksuista ja levittyi mainiosti. Se ei myöskään valunut iholta pois, kuten poimulehtiöljy tuppasi tekemään.

Olen tosi tyytyväinen voiteeseen. Parasta on, että siinä ei ole mitään lisä- tai väriaineita. Poimulehdillä, oliiviöljyllä ja mehiläisvahalla saa näköjään ihmeitä aikaan.   😊




 



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Hyvästi, vuosi 2023!

  Vuoteen 2023 mahtui henkilökohtaisessa elämässäni monenmoista: luovuin vakituisesta työpaikastani, laitoin taloni myyntiin, muutin uudelle asuinalueelle kerrostaloon, aloitin työt uudessa koulussa, rakas kissaystäväni kuoli... Toivon, että vuosi 2024 olisi rauhallisempi :)  Tammikuussa 2023 aloitin jo tutuksi tulleen kuvausprojektini, jonka tarkoituksena on ottaa kuva samasta paikasta kerran kuukaudessa koko vuoden ajan. Kuvauspaikaksi valikoitui Jyväskylän Palokassa sijaitseva Kirrin uimaranta.  Muutin uuteen kotiin syyskuun alussa. Vanhan talon tyhjentäminen ja siivoaminen sekä uuden kodin järjestely veivät niin paljon aikaa ja energiaa, että kuvausprojektini tyssäsi ja viimeiseksi kuvaksi jäi elokuun otos. Tuossa kuvia järjestellessäni onnistuin vahingossa poistamaan heinäkuun kuvan, joten kuvasarjani jää tänä vuonna puoliväliin vuotta.  Tammikuun kuva on otettu aamulla auringonnousun jälkeen. Pakkastakin oli.    Helmikuussa lumet välillä sulivat, mutt...

Vegaaninen omppupiirakka vaivatta ja vatkaamatta

Löysin viime syksynä jostain lehdestä - en kuolemaksenikaan muista, mistä - helpon marjapiirakan ohjeen. Helpon kyseisestä piirakasta tekee se, että se onnistuu ilman sähkövatkainta.  Ohjeessa sanotaan, että marjoiksi sopivat niin mustikat, mansikat, puolukat, vadelmat kuin herukatkin. Kun viime syksynä kokeilin piirakkaa ensimmäisen kerran, laitoin sen päälle muistaakseni punaherukoita ja vadelmia. Koska tänä syksynä on taas vaihteen vuoksi hyvä omenavuosi, päätin testata, toimisiko ohje myös omppupiirakan pohjana. Samalla muutin ohjeen vegaaniseksi. Alkuperäisen helpon marjapiirakan ohjeen mukaan siihen tarvitaan seuraavat ainesosat:  4 munaa 3 dl sokeria  2 dl maitoa 2 dl sulatettua voita/margariinia/öljyä 6 dl vehnäjauhoja 4 tl leivinjauhetta 2 tl vanilliinisokeria  Koska annos näytti kovin isolta, puolitin ohjeen. Vegaanisen sain piirakasta siten, että korvasin kananmunat psylliumilla . Maidon tilalla käytin kaurajuomaa . Sulatetun voin asemesta käytin juokseva...

Parsakaalin varresta on kasvanut muhkea uusi kaali - mutta milloin sitä pääsee syömään?

Kerroin huhtikuussa kokeilustani kasvattaa parsakaalin varresta uusi kasvi (ks. Onnistuisiko parsan kasvattaminen vanhasta varresta? 15.4. 2023). Pidin vartta ensin jonkin aikaa vedessä, minkä jälkeen istutin sen ruukkuun (ks. Jännitystä elämään: kuinka käy ruukkuun istuttamalleni parsan varrelle? ) Mikä mahtaa olla parsakaalin varren kunto nyt, kun edellisestä aiheeseen liittyvästä postauksestani on kulunut tasan kolme kuukautta? Kaali voi pulskasti: se on kasvattanut ahkerasti sekä varttaan että lehtiään.  Alun perin minun oli tarkoitus siirtää parsakaalin varsi ulos joko isompaan ruukkuun tai kasvilavan reunaan heti sään lämmetessä. Tulin kuitenkin siihen tulokseen, että ulkoeteisessä kasvi saa olla rauhassa salaperäisiltä öttiäisiltä, jotka viime kesänä tuhosivat joka ikisen suippo- ja kukkakaalin taimen.  Parsakaali on viihtynyt ulkoeteisessä mainiosti. Nyt vain ihmettelen, milloin siihen mahtaa tulla niitä vihreitä sykeröitä, joita parsaksi nimitetään. Vai tuleeko niitä...