Siirry pääsisältöön

Pinaattikeiton tähteistä syntyi pinaatti-yrttilettusia




Tästä on jo jokunen aika, kun meillä oli ruoaksi pinaattikeittoa. Ei itse tehtyä, ehei; keitto oli peräisin ihan sellaisesta kaupan valmispakkauksesta.

Sitä jäi tähteeksi noin 1,5 dl. Olisihan tuon toki voinut lämmittää seuraavana päivänä, mutta kahdelle moisesta määrästä ei olisi riittänyt syötävää. Enpä tiedä, olisiko mikrossa lämmitetty eineskeitto ollut järin maittavaakaan.

Tein pinaattikeiton jämistä lettusia. Tarvitsin niihin

1,5 dl pinaattikeittoa
0,5 dl maitoa
1 (pienen) kananmunan
0,5 tl suolaa
1 dl vehnäjauhoja
sipulia
valkosipulia
yrttimausteita
(pakastettua vuohenputkea)



Lettuset olivat todella hyviä ja mielestäni jopa parempia kuin tavalliset peruspinaattiletut.

Maustamisen voi jokainen miettiä oman makunsa mukaan. Jos ei ole valkosipulin ystävä, niin tuskinpa sitä haluaa lettusissakaan maistaa.

Pakastetun vuohenputkisilpun laitoin ohjeessa sulkuihin, koska luultavasti kovinkaan monelta sitä ei pakastimesta löydy. Vuohenputki on oiva maustekasvi, jota voi käyttää persiljan tavoin.

Kirjoitin kyseisestä villiyrtistä aina silloin tällöin Me Naiset -lehden Hortoilijan muistiinpanoja -blogissani. Aiheesta löytyy juttua ainakin otsikoiden Vuohenputki - ystävästä viholliseksi (22.6.2017), Vuohenputki on herkullista syötävää (25.5.2019) ja Vuohenputkipesto valmistui varhaisperunoiden kiehuessa (15.6.2019) alta.

Vuohenputken tunnistat sen porkkanamaisesta tuoksusta. Kannattaa poimia vain nuoria yksilöitä, sellaisia, joiden lehdet ovat vielä supussa.

Sitten vain huuhtelet vuohenputket kylmällä juoksevalla vedellä ja silppuat saksilla. Jos kaikki silppu ei mene heti (vaikkapa pinaatti-yrttilettusiin), laita loput jääkaappiin. Siellä vuohenputki säilyy useita  päiviä.


Ehkäpä ensi talvena vuohenputkea löytyy jo pakastimestasikin?  😉






Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Metsäinen löylytuoksu valmistuu vaivattomasti

  Olen aina silloin tällöin tehnyt löylytuoksuja saunaillan piristykseksi. Kokeilussa ovat olleet ainakin koivunlehdet, ruusun terälehdet ja kuusenkerkät tai kuusen oksan palaset. Näistä mielestäni parhaimman tuoksun on antanut kuusi. Jos olen tehnyt metsäisen löylytuoksun kesällä, olen käyttänyt siihen kuusenkerkkiä. Talvi-aikaan olen pilkkonut kuusen oksista pieniä palasia. Koska oman pihani nurkassa sattuu kasvamaan muutama kuusi, minun ei ole tarvinnut kysyä puuhiini maanomistajan lupaa. Metsäisen löylytuoksun voi tehdä sekä kuivatuista että tuoreista kuusenkerkistä tai oksan palasista. Näin toimin: 1. Kuivatan kuusenkerkkiä tai oksan palasia tarjottimella muutaman päivän ajan.   2. Sujautan kuivat kerkät/oksan palaset suodatinpussiin. Jos olen käyttänyt niitä tuoreina, olen täyttänyt kaksi suodatinpussia. 3. Suljen pussit paperiliittimillä. Jos haluaa antaa löylytuoksuja vaikkapa joululahjaksi, kannattanee käyttää nitojaa; näin pussukka saa siistimmän ulkoasun.  4. ...
2 kommenttia
Lue lisää

Luonnollinen kasvovesi poimulehdistä

Kesäisestä luonnosta löytyy paljon kotikosmetiikkaan sopivia yrttejä. Jos et ole aiemmin valmistanut kosmetiikkaa villiyrteistä mutta haluaisit kokeilla, suosittelen ensimmäiseksi kokeiluksi omatekoista yrttikasvovettä. On helppoa! Itse olen tehnyt kavovesiä muun muassa poimulehdestä, kanervasta ja siankärsämöstä. Viljellyistä yrteistä olen kokeillut timjamia. Poimulehti sopii mainiosti kasvoveteen, koska se pehmentää ihoa. Väittävätpä jotkut, että sillä olisi jopa nuorentava vaikutus!  Perusohjetta varten tarvitaan   1 dl sadevettä/sterilisoitua vettä poimulehtiä      mieto kasvovesi - 2 rkl tuoreita poimulehtiä      normaali kasvovesi - 3 rkl tuoreita poimulehtiä      vahva kasvovesi - 4 rkl tuoreita poimulehtiä Näin tein kasvoveden poimulehdistä: 1. Keräsin sadevettä desilitran verran. 2. Poimin poimulehtiä noin neljä ruokalusikallista. 3. Huuhtelin poimulehdet kylmällä juoksevalla ve...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Mikäs tässä ollessa, omenalikööriä pullotellessa

Kerroin elokuun lopussa omenaliköörin tekemisestä (Liiat omput likööriksi? 29.8.2021). Viime viikolla pääsin pullottamaan liköörin.  Koska oman pihan kaksi omenapuuta tuottivat tänä syksynä ennätysrunsaan sadon, niistä riitti omppuja kahteenkin liköörisatsiin. Itse asiassa olisi riittänyt enempäänkin, mutta keksin omenoille muutakin käyttöä. Yhteen annokseen laitoin 4,5 dl Leijona-viinaa, 4 dl sokeria, 1 sitruunan mehun,  7 dl kuutioiksi pilkottuja omenoita ja kanelitangon.   Ohjeessa sanottiin, että liköörin pitää antaa tekeytyä rauhassa 2-3 kuukautta. Viime viikolla tilanne oli se, että molemmat likööripurnukat olivat tekeytyneet vähän yli kaksi kuukautta. Heti kun otin purnukat esille, tajusin, minkä asian olin kokonaan unohtanut. Sekoittamisen! En ollut muistanut käydä sekoittelemassa likööriä, ja nyt sokeri oli jämähtänyt yhtenäiseksi klimpiksi kummankin lasipurkin pohjalle. Eipä siinä sitten muuta kuin klimppiä hajottamaan ja ahkerasti sekoittelemaan. Onneksi s...
Lähetä kommentti
Lue lisää