Wapuksi pihlajansilmuteetä?

Tiesitkö, että pihlajan lehtisilmuista voi valmistaa teetä? Minä en.

Sain idean kokeilla pihlajansilmuteetä hortoilu.fi:n sivuja selatessani. Sieltä selvisi, että silmua kutsutaan "villiksi amaretoksi".

Hortoilu.fi:n mukaan pihlajansilmuista haudutetussa teessä maistuu karvasmanteli. Siinä vaiheessa, kun silmut aukeavat lehdiksi, karvasmantelin maku kuitenkin häviää.

Etsin vielä lisätietoa www.iloluontonen.fi-sivustolta. Sielläkin korostetaan, että pihlajansilmujen keruuaika ei kestä muutamaa päivää kauemmin. Ne kannattaa kerätä talteen siinä vaiheessa, kun vihreät pörröiset lehtiaiheet kurkkaavat silmusuonista ja ovat 1-1,5 senttimetrin pituisia.

Jos innostut keräämään pihlajansilmuja, muista kysyä maanomistajan lupa. Itse poimin silmut omalla pihalla kasvavasta puusta.

Ensimmäiseksi huuhtelin silmut siivilässä kylmällä vedellä ja siirsin ne teesihtiin.

Kaadoin kuppiin kiehuvaa vettä ja annoin silmujen hautua noin viiden minuutin ajan.

Miltä pihlajansilmutee maistui? Hyvin erikoiselta!

Olen juonut paljon erilaisia villiyrteistä tehtyjä teesekoituksia. Tutuiksi ovat tulleet niin nokkonen, mesiangervo, maitohorsma, poimulehti kuin villimansikan ja
-vadelman lehdetkin.
Pihlajansilmuteen maku on täysin erilainen kuin edellä mainittujen.

En ole tietääkseni ikinä juonut amarettoa, joten en ole varma, miltä se maistuu. On siis täysin mahdollista, että teen vahva ja erikoinen maku muistutti nimenomaan sitä. Jotain alkoholimaista silmuteessä kieltämättä oli. Jossain vaiheessa mausta tuli mieleen likööreillä täytetyt suklaakonvehdit.

Täällä keskisessä Suomessa pihlajan silmut muuttuvat lehdiksi varmaan jo ensi viikon aikana. Sitten ei enää silmuteetä keitellä.

Mutta eipä hätää mitään; löysin ohjeita myös pihlajanlehtijuoman valmistamiseksi. Sitä kokeillaan  kesällä! 😊