Siirry pääsisältöön

Ainekset kosteuttavaan kasvonaamioon löytyivät keittiön kaapeista

 


Markettien kosmetiikkaosastoilta löytyy kasvonaamioita moneen lähtöön. On yksittäispakattua ja muovituubista pursotettavaa. On rasvaista ihoa hoitavaa ja kaikille ihotyypeille sopivaa. On minuutissa tehonsa saavuttavaa ja pitempää käyttöaikaa vaativaa. On kallista ja on huokeampaa.

En ole naismuistiin ostanut näitä markettien kasvonaamioita vaan teen ne mieluummin itse. Miksi? 

Itse tekemällä tietää tasan tarkkaan, mitä ainesosia naamiossa on. Turhaa pakkausroskaa ja muovijätettä ei synny, ja säästäähän itse tekemällä rahaakin.

Kesäisin askartelen kasvonaamiot villiyrteistä, mutta talvella, kun kuivatutkin yrtit ovat jo loppuneet, teen naamiot keittiön hyllyiltä löytyvistä aineista.

Yksi suosikeistani on kosteuttava kasvonaamio, jonka ohjeen sain työkaveriltani joskus vuosia sitten. Tarvitset siihen seuraavat ainesosat:

1 kananmunan keltuainen

2 tl hunajaa

2 rkl oliiviöljyä

2 rkl sitruunan mehua


 Sitten vain sekoitat aineet kulhossa. 


Toisinaan olen lisännyt sekoitukseen ruokalusikallisen verran kuivattuja villiyrttejä. Eilen illalla naamioon pääsi mukaan kuivattua poimulehteä.


Naamio vaikuttaa äkkiseltään liian nestemäiseltä, ja mieleen saattaakin nousta epäilys, miten moinen litku ylipäätään pysyy kasvoilla. Myönnän, että naamion levittäminen vaatii hieman kärsivällisyyttä, mutta lopulta kananmunan keltuainen kiinnittää sen ihoon.

Naamion vaikutusaika on 10-20 minuuttia. Suosittelen suorittamaan operaation saunassa, koska odottelu on mukavampaa lämpimässä. Käsittääkseni lämpö myös tehostaa naamion vaikutusta.

Mielestäni kyseinen naamio ei ole ihan niin kosteuttava kuin jotkin villiyrttinaamiot. Toimenpiteen jälkeen kasvojen iho näyttää kuitenkin sileältä ja heleältä.

Eilen illalla naamani näytti suorastaan virkeältä. Joku ilkeämielinen tosin voisi väittää, että "virkeys" ei ollut muuta kuin saunan lämmön aiheuttamaa punakkuutta.  😁



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Hyvästi, vuosi 2023!

  Vuoteen 2023 mahtui henkilökohtaisessa elämässäni monenmoista: luovuin vakituisesta työpaikastani, laitoin taloni myyntiin, muutin uudelle asuinalueelle kerrostaloon, aloitin työt uudessa koulussa, rakas kissaystäväni kuoli... Toivon, että vuosi 2024 olisi rauhallisempi :)  Tammikuussa 2023 aloitin jo tutuksi tulleen kuvausprojektini, jonka tarkoituksena on ottaa kuva samasta paikasta kerran kuukaudessa koko vuoden ajan. Kuvauspaikaksi valikoitui Jyväskylän Palokassa sijaitseva Kirrin uimaranta.  Muutin uuteen kotiin syyskuun alussa. Vanhan talon tyhjentäminen ja siivoaminen sekä uuden kodin järjestely veivät niin paljon aikaa ja energiaa, että kuvausprojektini tyssäsi ja viimeiseksi kuvaksi jäi elokuun otos. Tuossa kuvia järjestellessäni onnistuin vahingossa poistamaan heinäkuun kuvan, joten kuvasarjani jää tänä vuonna puoliväliin vuotta.  Tammikuun kuva on otettu aamulla auringonnousun jälkeen. Pakkastakin oli.    Helmikuussa lumet välillä sulivat, mutt...

Vegaaninen omppupiirakka vaivatta ja vatkaamatta

Löysin viime syksynä jostain lehdestä - en kuolemaksenikaan muista, mistä - helpon marjapiirakan ohjeen. Helpon kyseisestä piirakasta tekee se, että se onnistuu ilman sähkövatkainta.  Ohjeessa sanotaan, että marjoiksi sopivat niin mustikat, mansikat, puolukat, vadelmat kuin herukatkin. Kun viime syksynä kokeilin piirakkaa ensimmäisen kerran, laitoin sen päälle muistaakseni punaherukoita ja vadelmia. Koska tänä syksynä on taas vaihteen vuoksi hyvä omenavuosi, päätin testata, toimisiko ohje myös omppupiirakan pohjana. Samalla muutin ohjeen vegaaniseksi. Alkuperäisen helpon marjapiirakan ohjeen mukaan siihen tarvitaan seuraavat ainesosat:  4 munaa 3 dl sokeria  2 dl maitoa 2 dl sulatettua voita/margariinia/öljyä 6 dl vehnäjauhoja 4 tl leivinjauhetta 2 tl vanilliinisokeria  Koska annos näytti kovin isolta, puolitin ohjeen. Vegaanisen sain piirakasta siten, että korvasin kananmunat psylliumilla . Maidon tilalla käytin kaurajuomaa . Sulatetun voin asemesta käytin juokseva...

Parsakaalin varresta on kasvanut muhkea uusi kaali - mutta milloin sitä pääsee syömään?

Kerroin huhtikuussa kokeilustani kasvattaa parsakaalin varresta uusi kasvi (ks. Onnistuisiko parsan kasvattaminen vanhasta varresta? 15.4. 2023). Pidin vartta ensin jonkin aikaa vedessä, minkä jälkeen istutin sen ruukkuun (ks. Jännitystä elämään: kuinka käy ruukkuun istuttamalleni parsan varrelle? ) Mikä mahtaa olla parsakaalin varren kunto nyt, kun edellisestä aiheeseen liittyvästä postauksestani on kulunut tasan kolme kuukautta? Kaali voi pulskasti: se on kasvattanut ahkerasti sekä varttaan että lehtiään.  Alun perin minun oli tarkoitus siirtää parsakaalin varsi ulos joko isompaan ruukkuun tai kasvilavan reunaan heti sään lämmetessä. Tulin kuitenkin siihen tulokseen, että ulkoeteisessä kasvi saa olla rauhassa salaperäisiltä öttiäisiltä, jotka viime kesänä tuhosivat joka ikisen suippo- ja kukkakaalin taimen.  Parsakaali on viihtynyt ulkoeteisessä mainiosti. Nyt vain ihmettelen, milloin siihen mahtaa tulla niitä vihreitä sykeröitä, joita parsaksi nimitetään. Vai tuleeko niitä...