Ankea kevät piristysruiske kirpparimyynnille?

 

Varasin heinäkuun lopussa -  jälleen kerran - myyntipöydän tutulta kirpparilta, Löytölähteeltä.

Takana oli ankea ja hiljainen kevät etätöineen, koronaeristyksineen ja kirjastojen ynnä muiden tärkeiden paikkojen sulkemisineen. Myös kirpputorit olivat kiinni osan keväästä, ja ne saatiin avata vasta kesäkuun alussa.

Kysyin myyntipöytää järjestellessäni  Löytölähteen omistajalta, miten viime kevään tilanne oli näkynyt kirpparimaailmassa.

Hänen mukaansa kauppa oli käynyt kesän aikaan hyvin ja kirppari oli saanut uutta asiakaskuntaa. Erityisesti nuoria oli ollut liikkeellä aiempaa enemmän.

Tuon sain todistaa itsekin monena päivänä, kun kävin järkkäilemässä myyntipöytääni. Nuoria pariskuntia näkyi selvästi enemmän kuin ennen. Onnistuinpa näkemään myös kolmen teinipojan porukan. 

Näkyikö kevään tilanne omassa myynnissäni? No näkyihän se. Ensinnäkin vaatteet tekivät kauppansa aiempaa paremmin. Jopa paksu villapusero meni kaupaksi, vaikka olin ihan varma, ettei kukaan osta sellaista keskellä kesää. 

Myös jotkin sellaiset tavarat, jotka olivat napottaneet koskemattomina myyntipöydässäni vuodesta toiseen, olivat nyt kohdanneet ostajansa. Uuden kodin saivat muun muassa vaaleanpunaiset sandaletit ja vaalea käsilaukku.

Yllätyksekseni kaikki tarjolle laittamani Aku Ankan taskukirjat ostettiin. Myös varastoista löytyneet lasten- ja nuortenkirjat tekivät kauppansa, mikä tietysti ilahdutti minua ihan jo ammattinikin puolesta.

Hinnat olivat toki alhaisia; vaatteiden hinnat vaihtelivat eurosta neljään euroon, kirjojen ja sarjiksien viidestäkymmenestä sentistä  kahteen euroon. Hyvä näin, sillä keskimääräistä korkeammalle hinnoitellut myyntiartikkelit jäivät tylysti pöydälle. 

Lieneekö korona-ajan vaikutusta sekin, että tyttären kerran käyttämä juhlamekko ei kohdannut ostajaansa? Yleensä vähän juhlavammat koltut ovat menneet kaupaksi nopeasti.

Juhlamekon helmassa oli kyllä kissan raapimajälkiä, mutta olin tehnyt asian tiettäväksi hintalapussa ja luultavasti jäljet saisi korjatuksi pienellä tuunauksella. Hintapyyntökään ei ollut kuin neljä euroa. 

Mietin, että ehkä ihmiset eivät innostuneet juhlavaatteista, koska  tulevasta ei ole varmuutta. Kun ei tiedä, saako juhlia järjestää vai ei, eipä niihin kannata kolttujakaan ostella.

Myyntipöydän tuotto oli noin 38 euroa. Kun siitä vähentää pöytävuokran, voitoksi jää 13 euroa. Minusta tuo on hyvä summa, kun ottaa huomioon, että vaatteiden ja tavaroiden hinnat olivat huokeita. Pääasiahan on kuitenkin kierrättäminen.  ❤

Ylin kuva on otettu SPR:n kirppikseltä, toiseksi ylin kirppari Löytölähteeltä.