Siirry pääsisältöön

Kuivista leipäsiivuista rapeita krutonkeja

 


Kuluvalla viikolla (7.-13.9.) Suomessa on vietetty valtakunnallista hävikkiviikkoa. Teemaviikon tarkoituksena on, että ihmiset kiinnittäisivät huomiota ruokahävikkiin ja miettisivät, mitä voisivat omalta osaltaan tehdä sen pienentämiseksi.

Ruokahävikillä tarkoitetaan roskiin päätynyttä ruokaa, joka on hankintahetkellä ollut syömäkelpoista. Hävikin synty olisi voitu välttää, jos ruoan kulutus olisi ennakoitu paremmin tai jos ruoka olisi valmistettu tai säilytetty toisin.

Eniten ruokahävikkiä syntyy kotitalouksissa, joihin ostetuista ruoista noin 6 % päätyy jätteeksi.  Suomalaiset kotitaloudet heittävät roskiin joka vuosi peräti 120-160 miljoonaa kiloa ruokaa. 

Hävikkiviikon viimeisen päivän kunniaksi laitan tänne yhden todella helpon ohjeen hyötykäyttää vanhentunut ruisleipä. 

Aiemmissa päivityksissä olen kirjoittanut, miten olisi mahdollista hyödyntää ylikypsät banaanit (Villi ja vihreä, 13.4.2020), kuivahtaneet paahtoleivät (18.4.2020) ja edelliseltä päivältä tähteeksi jäänyt pinaattikeitto (23.5.2020).

Krutonkien lähtökohtana minulla oli muutama ruisleipäsiivu, joiden parasta ennen -päiväys oli mennyt umpeen kolme päivää aiemmin. 

 


Pilkoin leipäsiivut pieniksi paloiksi.


 Laitoin pannulle rypsiöljyä ja lisäsin sinne leipäpalat. Maustoin palaset hyppysellisellä suolaa ja Välimeren yrttiseoksella (persilja, basilika, rakuuna, timjami, oregano ja minttu).


 Toki jokainen maustakoon leipäpalaset oman makunsa mukaan. Myös villiyrtit sopivat maustamiseen erinomaisesti (esim. vuohenputki ja kuivattu nokkonen).

Kuivuneet leivät muuttuivat krutongeiksi alle kymmenessä minuutissa. Olivatko ne hyviä? No olivat!  😊

 


Tiedot ruokahävikistä on otettu lähteestä havikkiviikko.fi.

X

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Hyvästi, vuosi 2023!

  Vuoteen 2023 mahtui henkilökohtaisessa elämässäni monenmoista: luovuin vakituisesta työpaikastani, laitoin taloni myyntiin, muutin uudelle asuinalueelle kerrostaloon, aloitin työt uudessa koulussa, rakas kissaystäväni kuoli... Toivon, että vuosi 2024 olisi rauhallisempi :)  Tammikuussa 2023 aloitin jo tutuksi tulleen kuvausprojektini, jonka tarkoituksena on ottaa kuva samasta paikasta kerran kuukaudessa koko vuoden ajan. Kuvauspaikaksi valikoitui Jyväskylän Palokassa sijaitseva Kirrin uimaranta.  Muutin uuteen kotiin syyskuun alussa. Vanhan talon tyhjentäminen ja siivoaminen sekä uuden kodin järjestely veivät niin paljon aikaa ja energiaa, että kuvausprojektini tyssäsi ja viimeiseksi kuvaksi jäi elokuun otos. Tuossa kuvia järjestellessäni onnistuin vahingossa poistamaan heinäkuun kuvan, joten kuvasarjani jää tänä vuonna puoliväliin vuotta.  Tammikuun kuva on otettu aamulla auringonnousun jälkeen. Pakkastakin oli.    Helmikuussa lumet välillä sulivat, mutt...

Vegaaninen omppupiirakka vaivatta ja vatkaamatta

Löysin viime syksynä jostain lehdestä - en kuolemaksenikaan muista, mistä - helpon marjapiirakan ohjeen. Helpon kyseisestä piirakasta tekee se, että se onnistuu ilman sähkövatkainta.  Ohjeessa sanotaan, että marjoiksi sopivat niin mustikat, mansikat, puolukat, vadelmat kuin herukatkin. Kun viime syksynä kokeilin piirakkaa ensimmäisen kerran, laitoin sen päälle muistaakseni punaherukoita ja vadelmia. Koska tänä syksynä on taas vaihteen vuoksi hyvä omenavuosi, päätin testata, toimisiko ohje myös omppupiirakan pohjana. Samalla muutin ohjeen vegaaniseksi. Alkuperäisen helpon marjapiirakan ohjeen mukaan siihen tarvitaan seuraavat ainesosat:  4 munaa 3 dl sokeria  2 dl maitoa 2 dl sulatettua voita/margariinia/öljyä 6 dl vehnäjauhoja 4 tl leivinjauhetta 2 tl vanilliinisokeria  Koska annos näytti kovin isolta, puolitin ohjeen. Vegaanisen sain piirakasta siten, että korvasin kananmunat psylliumilla . Maidon tilalla käytin kaurajuomaa . Sulatetun voin asemesta käytin juokseva...

Parsakaalin varresta on kasvanut muhkea uusi kaali - mutta milloin sitä pääsee syömään?

Kerroin huhtikuussa kokeilustani kasvattaa parsakaalin varresta uusi kasvi (ks. Onnistuisiko parsan kasvattaminen vanhasta varresta? 15.4. 2023). Pidin vartta ensin jonkin aikaa vedessä, minkä jälkeen istutin sen ruukkuun (ks. Jännitystä elämään: kuinka käy ruukkuun istuttamalleni parsan varrelle? ) Mikä mahtaa olla parsakaalin varren kunto nyt, kun edellisestä aiheeseen liittyvästä postauksestani on kulunut tasan kolme kuukautta? Kaali voi pulskasti: se on kasvattanut ahkerasti sekä varttaan että lehtiään.  Alun perin minun oli tarkoitus siirtää parsakaalin varsi ulos joko isompaan ruukkuun tai kasvilavan reunaan heti sään lämmetessä. Tulin kuitenkin siihen tulokseen, että ulkoeteisessä kasvi saa olla rauhassa salaperäisiltä öttiäisiltä, jotka viime kesänä tuhosivat joka ikisen suippo- ja kukkakaalin taimen.  Parsakaali on viihtynyt ulkoeteisessä mainiosti. Nyt vain ihmettelen, milloin siihen mahtaa tulla niitä vihreitä sykeröitä, joita parsaksi nimitetään. Vai tuleeko niitä...