Siirry pääsisältöön

Omatekoinen ilmanraikastin - ei kemikaaleja, ei lisäaineita

 


Innostuin kokeilemaan ilmanraikastimen valmistamista löydettyäni netistä helpolta vaikuttavan ohjeen. Helppouden lisäksi minua viehätti ajatus omatekoisen raikastimen kemikaalittomuudesta. Myös tarvittavien ainesosien edullisuus oli plussaa.

Ohje löytyy askelterveyteen.com-sivustolta otsikon Itse tehdyt ilmanraikastimet: neljä loistavaa vaihtoehtoa (22.12.2018) alta. 

Ilmanraikastimeen tarvitset seuraavat ainesosat:

3 rkl kuivattua rosmariinia

1 sitruuna kuorineen

2,5 dl vettä.

 


Minua houkutti ajatus käyttää rosmariinin sijasta itse kerättyjä yrttejä. Jouduin kuitenkin toteamaan, että tarkoitukseen mainiosti sopivat ruusun terälehdet oli jo käytetty tuoksupusseihin ja erinäisiin löylytuoksukokeiluihin. 

Kuivatut mesiangervonkukat tuoksuvat hyviltä,  mutta lääkinnällisten ominaisuuksiensa vuoksi päätin säästää ne tee- ja voideaineksiksi. Näin ollen tyydyin kaupan maustehyllyjen tarjoamaan rosmariiniin.

Sitruunaa olen käyttänyt aiemmin sekä puhdistus- että raikastusaineena. Olen todennut sen raikastavan huoneen tuoksua esimerkiksi silloin, kun kissat eivät ole saaneet (tai halunneet saada) virtsasuihkuaan osumaan hiekkalaatikon sisäpuolelle.

Näin tein ilmanraikastimen:

1. Laitoin rosmariinin ja veden kattilaan ja annoin niiden kiehahtaa.

2. Lisäsin sitruunaviipaleet kuorineen kiehuvaan veteen.

3. Keitin seosta kymmenisen minuuttia alhaisella lämmöllä.


 4. Annoin seoksen jäähtyä ja siivilöin sen kulhoon sukkahousuja apuna käyttäen.


 5. Kaadoin nesteen suihkepulloon.

Suihkuttelin raikastetta varovasti eteiseen, kylpyhuoneeseen ja WC-tilaan. Tuoksahdus on yllättävän mieto verrattuna siihen voimakkaaseen tuoksuun, joka levisi keittiöön seoksen keittämisvaiheessa. Hyvä niin. 

Vaikka raikastimen tuoksu on mieto, se on myös varsin miellyttävä. Saatanpa kokeilla muitakin omatekoisia ilmanraikasteita.   😊




Kommentit

  1. Onpas kiva idea! Olen pikkuhiljaa yrittänyt itsekin päästä eroon kaikista kodin kemikaaleista ja aineista jotka saattavat olla terveydelle jopa vaarallisia. Kaikki tällaiset ohjeet ovat hyödyllisiä ja täytyypä laittaa talteen. Tämän lisäksi mietin miten esimerkiksi litiumakut sun muut pitäisi käsitellä oikein, haluaisin nimittäin lähettää vanhan koneeni tuttavalle, mutta se pitää varmaankin hoitaa jonkunlaisena erityislähetyksenä.

    VastaaPoista
  2. Kiitos! 😊 Juu, yllättävän hyvin sitä tulee toimeen ilman turhia kemikaaleja. Tiedon etsimistä, suunnittelua ja tuusaamista se tosin vaatii. Litiumakkuja en ole tullut ajatelleeksi. 😬 Siinäpä taas yksi asia, josta pitäisi ottaa selvää...

    VastaaPoista
  3. Hei. Kiva ohje, olen etsinyt jotain tämänkaltaista. Pakko sanoa tuosta kemikaalittomuudesta, että vesikin on kemikaali. Kemikaalittomuus sanana aina vähän särähtää 'korvaan' näissä ekologisissa ohjeissa. 😊

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Hyvästi, vuosi 2023!

  Vuoteen 2023 mahtui henkilökohtaisessa elämässäni monenmoista: luovuin vakituisesta työpaikastani, laitoin taloni myyntiin, muutin uudelle asuinalueelle kerrostaloon, aloitin työt uudessa koulussa, rakas kissaystäväni kuoli... Toivon, että vuosi 2024 olisi rauhallisempi :)  Tammikuussa 2023 aloitin jo tutuksi tulleen kuvausprojektini, jonka tarkoituksena on ottaa kuva samasta paikasta kerran kuukaudessa koko vuoden ajan. Kuvauspaikaksi valikoitui Jyväskylän Palokassa sijaitseva Kirrin uimaranta.  Muutin uuteen kotiin syyskuun alussa. Vanhan talon tyhjentäminen ja siivoaminen sekä uuden kodin järjestely veivät niin paljon aikaa ja energiaa, että kuvausprojektini tyssäsi ja viimeiseksi kuvaksi jäi elokuun otos. Tuossa kuvia järjestellessäni onnistuin vahingossa poistamaan heinäkuun kuvan, joten kuvasarjani jää tänä vuonna puoliväliin vuotta.  Tammikuun kuva on otettu aamulla auringonnousun jälkeen. Pakkastakin oli.    Helmikuussa lumet välillä sulivat, mutt...

Vegaaninen omppupiirakka vaivatta ja vatkaamatta

Löysin viime syksynä jostain lehdestä - en kuolemaksenikaan muista, mistä - helpon marjapiirakan ohjeen. Helpon kyseisestä piirakasta tekee se, että se onnistuu ilman sähkövatkainta.  Ohjeessa sanotaan, että marjoiksi sopivat niin mustikat, mansikat, puolukat, vadelmat kuin herukatkin. Kun viime syksynä kokeilin piirakkaa ensimmäisen kerran, laitoin sen päälle muistaakseni punaherukoita ja vadelmia. Koska tänä syksynä on taas vaihteen vuoksi hyvä omenavuosi, päätin testata, toimisiko ohje myös omppupiirakan pohjana. Samalla muutin ohjeen vegaaniseksi. Alkuperäisen helpon marjapiirakan ohjeen mukaan siihen tarvitaan seuraavat ainesosat:  4 munaa 3 dl sokeria  2 dl maitoa 2 dl sulatettua voita/margariinia/öljyä 6 dl vehnäjauhoja 4 tl leivinjauhetta 2 tl vanilliinisokeria  Koska annos näytti kovin isolta, puolitin ohjeen. Vegaanisen sain piirakasta siten, että korvasin kananmunat psylliumilla . Maidon tilalla käytin kaurajuomaa . Sulatetun voin asemesta käytin juokseva...

Parsakaalin varresta on kasvanut muhkea uusi kaali - mutta milloin sitä pääsee syömään?

Kerroin huhtikuussa kokeilustani kasvattaa parsakaalin varresta uusi kasvi (ks. Onnistuisiko parsan kasvattaminen vanhasta varresta? 15.4. 2023). Pidin vartta ensin jonkin aikaa vedessä, minkä jälkeen istutin sen ruukkuun (ks. Jännitystä elämään: kuinka käy ruukkuun istuttamalleni parsan varrelle? ) Mikä mahtaa olla parsakaalin varren kunto nyt, kun edellisestä aiheeseen liittyvästä postauksestani on kulunut tasan kolme kuukautta? Kaali voi pulskasti: se on kasvattanut ahkerasti sekä varttaan että lehtiään.  Alun perin minun oli tarkoitus siirtää parsakaalin varsi ulos joko isompaan ruukkuun tai kasvilavan reunaan heti sään lämmetessä. Tulin kuitenkin siihen tulokseen, että ulkoeteisessä kasvi saa olla rauhassa salaperäisiltä öttiäisiltä, jotka viime kesänä tuhosivat joka ikisen suippo- ja kukkakaalin taimen.  Parsakaali on viihtynyt ulkoeteisessä mainiosti. Nyt vain ihmettelen, milloin siihen mahtaa tulla niitä vihreitä sykeröitä, joita parsaksi nimitetään. Vai tuleeko niitä...