Siirry pääsisältöön

Omatekoinen ilmanraikastin - ei kemikaaleja, ei lisäaineita

 


Innostuin kokeilemaan ilmanraikastimen valmistamista löydettyäni netistä helpolta vaikuttavan ohjeen. Helppouden lisäksi minua viehätti ajatus omatekoisen raikastimen kemikaalittomuudesta. Myös tarvittavien ainesosien edullisuus oli plussaa.

Ohje löytyy askelterveyteen.com-sivustolta otsikon Itse tehdyt ilmanraikastimet: neljä loistavaa vaihtoehtoa (22.12.2018) alta. 

Ilmanraikastimeen tarvitset seuraavat ainesosat:

3 rkl kuivattua rosmariinia

1 sitruuna kuorineen

2,5 dl vettä.

 


Minua houkutti ajatus käyttää rosmariinin sijasta itse kerättyjä yrttejä. Jouduin kuitenkin toteamaan, että tarkoitukseen mainiosti sopivat ruusun terälehdet oli jo käytetty tuoksupusseihin ja erinäisiin löylytuoksukokeiluihin. 

Kuivatut mesiangervonkukat tuoksuvat hyviltä,  mutta lääkinnällisten ominaisuuksiensa vuoksi päätin säästää ne tee- ja voideaineksiksi. Näin ollen tyydyin kaupan maustehyllyjen tarjoamaan rosmariiniin.

Sitruunaa olen käyttänyt aiemmin sekä puhdistus- että raikastusaineena. Olen todennut sen raikastavan huoneen tuoksua esimerkiksi silloin, kun kissat eivät ole saaneet (tai halunneet saada) virtsasuihkuaan osumaan hiekkalaatikon sisäpuolelle.

Näin tein ilmanraikastimen:

1. Laitoin rosmariinin ja veden kattilaan ja annoin niiden kiehahtaa.

2. Lisäsin sitruunaviipaleet kuorineen kiehuvaan veteen.

3. Keitin seosta kymmenisen minuuttia alhaisella lämmöllä.


 4. Annoin seoksen jäähtyä ja siivilöin sen kulhoon sukkahousuja apuna käyttäen.


 5. Kaadoin nesteen suihkepulloon.

Suihkuttelin raikastetta varovasti eteiseen, kylpyhuoneeseen ja WC-tilaan. Tuoksahdus on yllättävän mieto verrattuna siihen voimakkaaseen tuoksuun, joka levisi keittiöön seoksen keittämisvaiheessa. Hyvä niin. 

Vaikka raikastimen tuoksu on mieto, se on myös varsin miellyttävä. Saatanpa kokeilla muitakin omatekoisia ilmanraikasteita.   😊




Kommentit

  1. Onpas kiva idea! Olen pikkuhiljaa yrittänyt itsekin päästä eroon kaikista kodin kemikaaleista ja aineista jotka saattavat olla terveydelle jopa vaarallisia. Kaikki tällaiset ohjeet ovat hyödyllisiä ja täytyypä laittaa talteen. Tämän lisäksi mietin miten esimerkiksi litiumakut sun muut pitäisi käsitellä oikein, haluaisin nimittäin lähettää vanhan koneeni tuttavalle, mutta se pitää varmaankin hoitaa jonkunlaisena erityislähetyksenä.

    VastaaPoista
  2. Kiitos! 😊 Juu, yllättävän hyvin sitä tulee toimeen ilman turhia kemikaaleja. Tiedon etsimistä, suunnittelua ja tuusaamista se tosin vaatii. Litiumakkuja en ole tullut ajatelleeksi. 😬 Siinäpä taas yksi asia, josta pitäisi ottaa selvää...

    VastaaPoista
  3. Hei. Kiva ohje, olen etsinyt jotain tämänkaltaista. Pakko sanoa tuosta kemikaalittomuudesta, että vesikin on kemikaali. Kemikaalittomuus sanana aina vähän särähtää 'korvaan' näissä ekologisissa ohjeissa. 😊

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Metsäinen löylytuoksu valmistuu vaivattomasti

  Olen aina silloin tällöin tehnyt löylytuoksuja saunaillan piristykseksi. Kokeilussa ovat olleet ainakin koivunlehdet, ruusun terälehdet ja kuusenkerkät tai kuusen oksan palaset. Näistä mielestäni parhaimman tuoksun on antanut kuusi. Jos olen tehnyt metsäisen löylytuoksun kesällä, olen käyttänyt siihen kuusenkerkkiä. Talvi-aikaan olen pilkkonut kuusen oksista pieniä palasia. Koska oman pihani nurkassa sattuu kasvamaan muutama kuusi, minun ei ole tarvinnut kysyä puuhiini maanomistajan lupaa. Metsäisen löylytuoksun voi tehdä sekä kuivatuista että tuoreista kuusenkerkistä tai oksan palasista. Näin toimin: 1. Kuivatan kuusenkerkkiä tai oksan palasia tarjottimella muutaman päivän ajan.   2. Sujautan kuivat kerkät/oksan palaset suodatinpussiin. Jos olen käyttänyt niitä tuoreina, olen täyttänyt kaksi suodatinpussia. 3. Suljen pussit paperiliittimillä. Jos haluaa antaa löylytuoksuja vaikkapa joululahjaksi, kannattanee käyttää nitojaa; näin pussukka saa siistimmän ulkoasun.  4. Asettelen täyt

Luonnollinen kasvovesi poimulehdistä

Kesäisestä luonnosta löytyy paljon kotikosmetiikkaan sopivia yrttejä. Jos et ole aiemmin valmistanut kosmetiikkaa villiyrteistä mutta haluaisit kokeilla, suosittelen ensimmäiseksi kokeiluksi omatekoista yrttikasvovettä. On helppoa! Itse olen tehnyt kavovesiä muun muassa poimulehdestä, kanervasta ja siankärsämöstä. Viljellyistä yrteistä olen kokeillut timjamia. Poimulehti sopii mainiosti kasvoveteen, koska se pehmentää ihoa. Väittävätpä jotkut, että sillä olisi jopa nuorentava vaikutus!  Perusohjetta varten tarvitaan   1 dl sadevettä/sterilisoitua vettä poimulehtiä      mieto kasvovesi - 2 rkl tuoreita poimulehtiä      normaali kasvovesi - 3 rkl tuoreita poimulehtiä      vahva kasvovesi - 4 rkl tuoreita poimulehtiä Näin tein kasvoveden poimulehdistä: 1. Keräsin sadevettä desilitran verran. 2. Poimin poimulehtiä noin neljä ruokalusikallista. 3. Huuhtelin poimulehdet kylmällä juoksevalla vedellä. 4. Kiehautin veden. 5. Kaadoin kuuman veden poimulehtien pää

Tein sipsejä ihan itse - mausteena vuohenputkisilppua

Olen joskus yrittänyt tehdä sipsejä uunissa, ja jos oikein muistan, ne eivät onnistuneet kovinkaan hyvin. Vähän aikaa sitten löysin Anna -lehden verkkosivuilta ohjeen sipsien valmistamiseksi mikroaaltouunissa. Siitä sain ajatuksen kokeilla, onnistuisivatko perunaherkut paremmin mikrossa.  Koska ensimmäiset villiyrtit ovat nousseet maasta täällä Keski-Suomessakin, päätin maustaa sipsit suolan lisäksi tuoreella vuohenputkisilpulla. Keräsin nuoret vuohenputket hieman ennen sipsien valmistamista. Huuhtelin villiyrtit siivilässä kylmällä juoksevalla vedellä, minkä jälkeen saksin ne silpuksi.  Näin toimin: 1. Viipaloin mullattoman, ohutkuorisen perunan juustohöylällä. 2.  Upotin viipaleet kylmään veteen. 3. Kuivasin ne pyyhkeellä. 4. Kaadoin lautaselle oliiviöljyä ja kierittelin perunaviipaleita siinä.  5.  Asettelin viipaleet lautaselle leivinpaperin päälle. Maustoin ne merisuolalla ja vuohenputkisilpulla.  6. Laitoin sipsit mikroon neljäksi minuutiksi.  Miten mikrosipsit onnistuivat? Hyvin