Siirry pääsisältöön

Omatekoinen kahvikuorinta sopii joululahjaksikin

 


Olen tehnyt muutaman kerran vartalokuorintoja käytetyistä kahvinpuruista. Minua on viehättänyt erityisesti ajatus siitä, että näin purut ovat tulleet hyödynnetyksi vielä kahvin keittämisen jälkeenkin.

Itse kuorinta ei sitten välttämättä ole ollutkaan kovin viehättävä tapahtuma. Ensinnäkin käytetyt kahvinpurut ovat jättäneet aikamoisen sotkun kylpyhuoneeseen. 

Tähän sain sellaisen vinkin, että lattiakaivon päälle voisi laittaa tyhjän suodatinpussin, johon purut kerätään. Näin ne eivät myöskään tukkeuttaisi lattiakaivoa.

Toisekseen purujen tuoksu muistuttaa liikaa  biojäteastiaa. Olen lisännyt kuorintaan milloin ruokasoodaa, milloin hunajaa, mutta silti purujen tuoksu on mielestäni liian vahva.

Kahvikuorintaa pitäisi jotenkin kehittää, mutta miten?

Nettiä selaillessani löysin sellaisia kuorintaohjeita, jossa tärkein ainesosa olikin käyttämätön kahvinpuru eli kahvijauhe. Ei muuta kuin kokeilemaan!

Maailmalla-blogin päivityksestä (Tee se itse: kahvikuorinta, 2.3.2019) löytyi sopivalta vaikuttava ohje. Sen mukaan kahvikuorintaan tarvitaan seuraavat ainesosat:

2,5 dl kahvinpuruja (käyttämättömiä)

2,5 dl sokeria

1 dl kookosöljyä

(1 rkl kanelia)

Koska en ollut varma, millainen kuorinnasta tulisi ja sopisiko se minulle, pienensin annoksen  viidennekseen.

Näin toimin:

1. Sekoitin  0,5 dl tuoreita kahvinpuruja 0,5 dl:aan sokeria.



2. Lisäsin seokseen ripauksen kanelia.

3. Kaadoin sekaan 0,2 dl oliiviöljyä ja sekoitin.


4. Laitoin kuorinnan jääkaappiin käyttöä odottamaan.


Miltä kahvikuorinta vaikutti? Ensinnäkään sen tuoksu ei tuonut mieleen bioastiaa. Kuorinta toki tuoksahti kahvilta, mutta miedosti ja raikkaasti.

Kuorinta-ainetta oli helppo levittää vartalolle. Minulle tuli tunne, että se paitsi kuori ihoa, myös vilkastutti verenkiertoa. Iho tuntui kuorinnan jälkeen sekä aiempaa pehmeämmältä että virkeämmältä.

Kahvikuorinnan kokeilemisen jälkeen sanoisin, että se sopii mainiosti myös joululahjaksi. Kuorintaseoksen tekee tosi nopeasti.  Luulenkin, että lahjapakkauksen tai -purkin koristeluun voi mennä pitempi aika.   😊




Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Metsäinen löylytuoksu valmistuu vaivattomasti

  Olen aina silloin tällöin tehnyt löylytuoksuja saunaillan piristykseksi. Kokeilussa ovat olleet ainakin koivunlehdet, ruusun terälehdet ja kuusenkerkät tai kuusen oksan palaset. Näistä mielestäni parhaimman tuoksun on antanut kuusi. Jos olen tehnyt metsäisen löylytuoksun kesällä, olen käyttänyt siihen kuusenkerkkiä. Talvi-aikaan olen pilkkonut kuusen oksista pieniä palasia. Koska oman pihani nurkassa sattuu kasvamaan muutama kuusi, minun ei ole tarvinnut kysyä puuhiini maanomistajan lupaa. Metsäisen löylytuoksun voi tehdä sekä kuivatuista että tuoreista kuusenkerkistä tai oksan palasista. Näin toimin: 1. Kuivatan kuusenkerkkiä tai oksan palasia tarjottimella muutaman päivän ajan.   2. Sujautan kuivat kerkät/oksan palaset suodatinpussiin. Jos olen käyttänyt niitä tuoreina, olen täyttänyt kaksi suodatinpussia. 3. Suljen pussit paperiliittimillä. Jos haluaa antaa löylytuoksuja vaikkapa joululahjaksi, kannattanee käyttää nitojaa; näin pussukka saa siistimmän ulkoasun.  4. ...

Luonnollinen kasvovesi poimulehdistä

Kesäisestä luonnosta löytyy paljon kotikosmetiikkaan sopivia yrttejä. Jos et ole aiemmin valmistanut kosmetiikkaa villiyrteistä mutta haluaisit kokeilla, suosittelen ensimmäiseksi kokeiluksi omatekoista yrttikasvovettä. On helppoa! Itse olen tehnyt kavovesiä muun muassa poimulehdestä, kanervasta ja siankärsämöstä. Viljellyistä yrteistä olen kokeillut timjamia. Poimulehti sopii mainiosti kasvoveteen, koska se pehmentää ihoa. Väittävätpä jotkut, että sillä olisi jopa nuorentava vaikutus!  Perusohjetta varten tarvitaan   1 dl sadevettä/sterilisoitua vettä poimulehtiä      mieto kasvovesi - 2 rkl tuoreita poimulehtiä      normaali kasvovesi - 3 rkl tuoreita poimulehtiä      vahva kasvovesi - 4 rkl tuoreita poimulehtiä Näin tein kasvoveden poimulehdistä: 1. Keräsin sadevettä desilitran verran. 2. Poimin poimulehtiä noin neljä ruokalusikallista. 3. Huuhtelin poimulehdet kylmällä juoksevalla ve...

Mikäs tässä ollessa, omenalikööriä pullotellessa

Kerroin elokuun lopussa omenaliköörin tekemisestä (Liiat omput likööriksi? 29.8.2021). Viime viikolla pääsin pullottamaan liköörin.  Koska oman pihan kaksi omenapuuta tuottivat tänä syksynä ennätysrunsaan sadon, niistä riitti omppuja kahteenkin liköörisatsiin. Itse asiassa olisi riittänyt enempäänkin, mutta keksin omenoille muutakin käyttöä. Yhteen annokseen laitoin 4,5 dl Leijona-viinaa, 4 dl sokeria, 1 sitruunan mehun,  7 dl kuutioiksi pilkottuja omenoita ja kanelitangon.   Ohjeessa sanottiin, että liköörin pitää antaa tekeytyä rauhassa 2-3 kuukautta. Viime viikolla tilanne oli se, että molemmat likööripurnukat olivat tekeytyneet vähän yli kaksi kuukautta. Heti kun otin purnukat esille, tajusin, minkä asian olin kokonaan unohtanut. Sekoittamisen! En ollut muistanut käydä sekoittelemassa likööriä, ja nyt sokeri oli jämähtänyt yhtenäiseksi klimpiksi kummankin lasipurkin pohjalle. Eipä siinä sitten muuta kuin klimppiä hajottamaan ja ahkerasti sekoittelemaan. Onneksi s...