Siirry pääsisältöön

Omatekoinen kahvikuorinta sopii joululahjaksikin

 


Olen tehnyt muutaman kerran vartalokuorintoja käytetyistä kahvinpuruista. Minua on viehättänyt erityisesti ajatus siitä, että näin purut ovat tulleet hyödynnetyksi vielä kahvin keittämisen jälkeenkin.

Itse kuorinta ei sitten välttämättä ole ollutkaan kovin viehättävä tapahtuma. Ensinnäkin käytetyt kahvinpurut ovat jättäneet aikamoisen sotkun kylpyhuoneeseen. 

Tähän sain sellaisen vinkin, että lattiakaivon päälle voisi laittaa tyhjän suodatinpussin, johon purut kerätään. Näin ne eivät myöskään tukkeuttaisi lattiakaivoa.

Toisekseen purujen tuoksu muistuttaa liikaa  biojäteastiaa. Olen lisännyt kuorintaan milloin ruokasoodaa, milloin hunajaa, mutta silti purujen tuoksu on mielestäni liian vahva.

Kahvikuorintaa pitäisi jotenkin kehittää, mutta miten?

Nettiä selaillessani löysin sellaisia kuorintaohjeita, jossa tärkein ainesosa olikin käyttämätön kahvinpuru eli kahvijauhe. Ei muuta kuin kokeilemaan!

Maailmalla-blogin päivityksestä (Tee se itse: kahvikuorinta, 2.3.2019) löytyi sopivalta vaikuttava ohje. Sen mukaan kahvikuorintaan tarvitaan seuraavat ainesosat:

2,5 dl kahvinpuruja (käyttämättömiä)

2,5 dl sokeria

1 dl kookosöljyä

(1 rkl kanelia)

Koska en ollut varma, millainen kuorinnasta tulisi ja sopisiko se minulle, pienensin annoksen  viidennekseen.

Näin toimin:

1. Sekoitin  0,5 dl tuoreita kahvinpuruja 0,5 dl:aan sokeria.



2. Lisäsin seokseen ripauksen kanelia.

3. Kaadoin sekaan 0,2 dl oliiviöljyä ja sekoitin.


4. Laitoin kuorinnan jääkaappiin käyttöä odottamaan.


Miltä kahvikuorinta vaikutti? Ensinnäkään sen tuoksu ei tuonut mieleen bioastiaa. Kuorinta toki tuoksahti kahvilta, mutta miedosti ja raikkaasti.

Kuorinta-ainetta oli helppo levittää vartalolle. Minulle tuli tunne, että se paitsi kuori ihoa, myös vilkastutti verenkiertoa. Iho tuntui kuorinnan jälkeen sekä aiempaa pehmeämmältä että virkeämmältä.

Kahvikuorinnan kokeilemisen jälkeen sanoisin, että se sopii mainiosti myös joululahjaksi. Kuorintaseoksen tekee tosi nopeasti.  Luulenkin, että lahjapakkauksen tai -purkin koristeluun voi mennä pitempi aika.   😊




Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Hyvästi, vuosi 2023!

  Vuoteen 2023 mahtui henkilökohtaisessa elämässäni monenmoista: luovuin vakituisesta työpaikastani, laitoin taloni myyntiin, muutin uudelle asuinalueelle kerrostaloon, aloitin työt uudessa koulussa, rakas kissaystäväni kuoli... Toivon, että vuosi 2024 olisi rauhallisempi :)  Tammikuussa 2023 aloitin jo tutuksi tulleen kuvausprojektini, jonka tarkoituksena on ottaa kuva samasta paikasta kerran kuukaudessa koko vuoden ajan. Kuvauspaikaksi valikoitui Jyväskylän Palokassa sijaitseva Kirrin uimaranta.  Muutin uuteen kotiin syyskuun alussa. Vanhan talon tyhjentäminen ja siivoaminen sekä uuden kodin järjestely veivät niin paljon aikaa ja energiaa, että kuvausprojektini tyssäsi ja viimeiseksi kuvaksi jäi elokuun otos. Tuossa kuvia järjestellessäni onnistuin vahingossa poistamaan heinäkuun kuvan, joten kuvasarjani jää tänä vuonna puoliväliin vuotta.  Tammikuun kuva on otettu aamulla auringonnousun jälkeen. Pakkastakin oli.    Helmikuussa lumet välillä sulivat, mutt...

Vegaaninen omppupiirakka vaivatta ja vatkaamatta

Löysin viime syksynä jostain lehdestä - en kuolemaksenikaan muista, mistä - helpon marjapiirakan ohjeen. Helpon kyseisestä piirakasta tekee se, että se onnistuu ilman sähkövatkainta.  Ohjeessa sanotaan, että marjoiksi sopivat niin mustikat, mansikat, puolukat, vadelmat kuin herukatkin. Kun viime syksynä kokeilin piirakkaa ensimmäisen kerran, laitoin sen päälle muistaakseni punaherukoita ja vadelmia. Koska tänä syksynä on taas vaihteen vuoksi hyvä omenavuosi, päätin testata, toimisiko ohje myös omppupiirakan pohjana. Samalla muutin ohjeen vegaaniseksi. Alkuperäisen helpon marjapiirakan ohjeen mukaan siihen tarvitaan seuraavat ainesosat:  4 munaa 3 dl sokeria  2 dl maitoa 2 dl sulatettua voita/margariinia/öljyä 6 dl vehnäjauhoja 4 tl leivinjauhetta 2 tl vanilliinisokeria  Koska annos näytti kovin isolta, puolitin ohjeen. Vegaanisen sain piirakasta siten, että korvasin kananmunat psylliumilla . Maidon tilalla käytin kaurajuomaa . Sulatetun voin asemesta käytin juokseva...

Parsakaalin varresta on kasvanut muhkea uusi kaali - mutta milloin sitä pääsee syömään?

Kerroin huhtikuussa kokeilustani kasvattaa parsakaalin varresta uusi kasvi (ks. Onnistuisiko parsan kasvattaminen vanhasta varresta? 15.4. 2023). Pidin vartta ensin jonkin aikaa vedessä, minkä jälkeen istutin sen ruukkuun (ks. Jännitystä elämään: kuinka käy ruukkuun istuttamalleni parsan varrelle? ) Mikä mahtaa olla parsakaalin varren kunto nyt, kun edellisestä aiheeseen liittyvästä postauksestani on kulunut tasan kolme kuukautta? Kaali voi pulskasti: se on kasvattanut ahkerasti sekä varttaan että lehtiään.  Alun perin minun oli tarkoitus siirtää parsakaalin varsi ulos joko isompaan ruukkuun tai kasvilavan reunaan heti sään lämmetessä. Tulin kuitenkin siihen tulokseen, että ulkoeteisessä kasvi saa olla rauhassa salaperäisiltä öttiäisiltä, jotka viime kesänä tuhosivat joka ikisen suippo- ja kukkakaalin taimen.  Parsakaali on viihtynyt ulkoeteisessä mainiosti. Nyt vain ihmettelen, milloin siihen mahtaa tulla niitä vihreitä sykeröitä, joita parsaksi nimitetään. Vai tuleeko niitä...