Siirry pääsisältöön

Foliostako joululahjapaperin korvaaja?

 


Nyt alkaa olla aika ryhtyä miettimään joululahjojen hankkimista ja mahdollista paketoimista.

Itse pyrin antamaan aineettomia lahjoja, mutta toki muutama tavarakin on läheisten toivomuksissa mainittu. Miten ne voisi paketoida mahdollisimman ympäristöystävällisesti?

Perinteiset joululahjapaperit ovat toki kauniita mutta kierrättämisen kannalta ongelmallisia: niitä kun ei saa laittaa paperinkeräysastiaan, vaikka ne todistettavasti paperia ovatkin. Joululahjapaperien sisältämät painovärit ja muut epäpuhtaudet eivät näet sovi kiertokuidun raaka-aineeksi.

Ainut tapa päästä eroon käytetyistä  joululahjapapereista on sulloa ne sekajätteeseen. Sama kohtalo odottaa myös värikkäitä lahjanaruja. 

Joululahjapaperien korvaajiksi on ehdotettu muun muassa sanomalehtipaperia ja kankaita. Toki myös kierrätettyjen lahjapapereiden, -pakkausten ja -pussien käyttäminen on huomattavasti ekologisempaa kuin uusien ostaminen.

Itse olen käyttänyt joululahjojen kääreenä sanomalehteä, ja mielestäni se on toiminut ihan hyvin. Myös vanhoja lahjapakkauksia ja -pusseja olen käyttänyt uudelleen. 

Foliota joululahjojen kääreenä innostuin kokeilemaan ensimmäistä kertaa viime vuonna. Koska kokeilu oli onnistunut, jatkoin eilen samalla linjalla. Foliolla paketoitu kirja näyttää tältä:


Pyjama puolestaan sai tällaisen kääreen:


Huomasin jo viime vuonna, että folion himmeä kääntöpuoli on lahjapaketissa kauniimpi kuin kirkas puoli.(Tämä on tietysti makuasia.) Lahjanaruksi sitaisin viininpunaista villalankaa.

Ainakin kaltaiselleni poropeukalolle lahjan paketointi foliolla on helpompaa ja nopeampaa kuin  paperilla. Suurin hyöty on mielestäni kuitenkin folion helppo kierrätettävyys; sen kun voi laittaa metallinkeräysastiaan.

Jos folio on paketin avaamisen jälkeen ehjä, sen voisi myös huuhdella ja käyttää myöhemmin uudelleen. Hygieniasyistä en käärisi käytettyä foliota ruoan ympärille, mutta olen ihan varma, että sille tulisi keksittyä muitakin käyttötapoja.



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Metsäinen löylytuoksu valmistuu vaivattomasti

  Olen aina silloin tällöin tehnyt löylytuoksuja saunaillan piristykseksi. Kokeilussa ovat olleet ainakin koivunlehdet, ruusun terälehdet ja kuusenkerkät tai kuusen oksan palaset. Näistä mielestäni parhaimman tuoksun on antanut kuusi. Jos olen tehnyt metsäisen löylytuoksun kesällä, olen käyttänyt siihen kuusenkerkkiä. Talvi-aikaan olen pilkkonut kuusen oksista pieniä palasia. Koska oman pihani nurkassa sattuu kasvamaan muutama kuusi, minun ei ole tarvinnut kysyä puuhiini maanomistajan lupaa. Metsäisen löylytuoksun voi tehdä sekä kuivatuista että tuoreista kuusenkerkistä tai oksan palasista. Näin toimin: 1. Kuivatan kuusenkerkkiä tai oksan palasia tarjottimella muutaman päivän ajan.   2. Sujautan kuivat kerkät/oksan palaset suodatinpussiin. Jos olen käyttänyt niitä tuoreina, olen täyttänyt kaksi suodatinpussia. 3. Suljen pussit paperiliittimillä. Jos haluaa antaa löylytuoksuja vaikkapa joululahjaksi, kannattanee käyttää nitojaa; näin pussukka saa siistimmän ulkoasun.  4. ...

Luonnollinen kasvovesi poimulehdistä

Kesäisestä luonnosta löytyy paljon kotikosmetiikkaan sopivia yrttejä. Jos et ole aiemmin valmistanut kosmetiikkaa villiyrteistä mutta haluaisit kokeilla, suosittelen ensimmäiseksi kokeiluksi omatekoista yrttikasvovettä. On helppoa! Itse olen tehnyt kavovesiä muun muassa poimulehdestä, kanervasta ja siankärsämöstä. Viljellyistä yrteistä olen kokeillut timjamia. Poimulehti sopii mainiosti kasvoveteen, koska se pehmentää ihoa. Väittävätpä jotkut, että sillä olisi jopa nuorentava vaikutus!  Perusohjetta varten tarvitaan   1 dl sadevettä/sterilisoitua vettä poimulehtiä      mieto kasvovesi - 2 rkl tuoreita poimulehtiä      normaali kasvovesi - 3 rkl tuoreita poimulehtiä      vahva kasvovesi - 4 rkl tuoreita poimulehtiä Näin tein kasvoveden poimulehdistä: 1. Keräsin sadevettä desilitran verran. 2. Poimin poimulehtiä noin neljä ruokalusikallista. 3. Huuhtelin poimulehdet kylmällä juoksevalla ve...

Mikäs tässä ollessa, omenalikööriä pullotellessa

Kerroin elokuun lopussa omenaliköörin tekemisestä (Liiat omput likööriksi? 29.8.2021). Viime viikolla pääsin pullottamaan liköörin.  Koska oman pihan kaksi omenapuuta tuottivat tänä syksynä ennätysrunsaan sadon, niistä riitti omppuja kahteenkin liköörisatsiin. Itse asiassa olisi riittänyt enempäänkin, mutta keksin omenoille muutakin käyttöä. Yhteen annokseen laitoin 4,5 dl Leijona-viinaa, 4 dl sokeria, 1 sitruunan mehun,  7 dl kuutioiksi pilkottuja omenoita ja kanelitangon.   Ohjeessa sanottiin, että liköörin pitää antaa tekeytyä rauhassa 2-3 kuukautta. Viime viikolla tilanne oli se, että molemmat likööripurnukat olivat tekeytyneet vähän yli kaksi kuukautta. Heti kun otin purnukat esille, tajusin, minkä asian olin kokonaan unohtanut. Sekoittamisen! En ollut muistanut käydä sekoittelemassa likööriä, ja nyt sokeri oli jämähtänyt yhtenäiseksi klimpiksi kummankin lasipurkin pohjalle. Eipä siinä sitten muuta kuin klimppiä hajottamaan ja ahkerasti sekoittelemaan. Onneksi s...