Siirry pääsisältöön

Ruokasooda + etikka + vesi = uuni puhtaaksi?

 


Tammikuun postaukseni ovat olleet kovin siivouspainotteisia, myönnän, mutta en malta olla vielä kertomatta operaatiosta nimeltä uuninpuhdistus.

Heti aluksi tunnustettakoon, että olen hyvin laiska uuninpuhdistaja. Edellisestä kerrasta on aikaa... En tohdi edes paljastaa, kuinka kauan (nolottaa). 

Olen joskus puhdistanut uunin seoksella, jossa oli ruokasoodaa ja etikkaa. Muistan, että uunin piti olla päällä jonkin aikaa puhdistuksen aikana. En valitettavasti ollut kirjoittanut ohjetta muistiin.

Nopealla selauksella netistä löytyi runsaasti ruokasoodan ja etikan käyttöön perustuvia uuninpuhdistusohjeita.  Osassa mukana oli myös suolaa. Päädyin lopulta www.sato.fi/kotona-sivustolta löytämääni ohjeeseen.

Sen mukaan uuniin pinttyneitä tahroja voi poistaa seuraavanlaisella ohjeella:

1. Tee seos, jossa on

2 rkl ruokasoodaa

2 rkl etikkaa ja

2 rkl kuumaa vettä.

Kun seos alkaa tahmautua, se on valmista käytettäväksi.


 2. Ota pellit ja ritilät pois ja levitä tahnaa likaisiin kohtiin.

3. Anna tahnan vaikuttaa tunnin ajan. Jos lika on hyvin pinttynyttä, laita uuni lämpiämään 50 asteeseen ja anna seoksen vaikuttaa puoli tuntia.

4. Puunaa likaisia kohtia tiskirätillä tai pehmeällä liinalla.

5. Pyyhi uuni lopuksi kiiltäväksi puhtaalla kostealla liinalla. 

Ohje näyttää yksinkertaiselta ja helpolta, mutta onnistuin silti sähläämään...

Ohjeessa sanottiin myös, että halutessaan ainesosien määrän voi tuplata. Koska uunissani oli enemmän kuin pari tahraa (kröhm), päätin laittaa niin ruokasoodaa, etikkaa kuin kuumaa vettäkin puoli desiä kutakin. Olisipahan tahnaa ainakin riittävästi!

Ruokasoodan ja kuuman veden  yhdistäminen sujui hyvin. Sitten etikka... Kuului sähähdys, ja osa etikasta pomppasi kulhon reunojen yli pöydälle ja vähän lattiallekin. Sekoitusastia oli liian pieni! En ymmärrä, miten sorruin näin alkeelliseen mokaan; olenhan tehnyt tällaista seosta viemäreiden avaamiseenkin (Ks. Villi ja vihreä 25.4.2020).

Vaikka etikkaa oli nyt hieman ohjeen määräämää vähemmän, seos ei tahmautunut tasaisesti, vaikka kuinka sitä sekoittelin. Kulhon pohjassa oli kyllä kiinteää seosta, mutta päällä nestemäistä.


 Toimin siten, että levitin kiinteämmän tahnan uunin sivuseiniin ja nestemäisemmän pohjaan. Uunin takaseinään ja luukun sisäpintaan tahnaa ei riittänyt, joten ne pitää puhdistaa toisella kertaa.

Laitoin uunin päälle ja lähdin ulos tekemään lumitöitä. Ajattelin, että selviäisin urakasta puolessa tunnissa. En selvinnyt. Jo ulkorappusilla oli lunta pohkeisiin asti. Lapion löytäminenkin vaati kaivamista.

Kun vihdoin pääsin sisälle, uuni oli ollut päällä sellaiset 40 minuuttia. Johtuiko sitten tästä yliajasta vai tahnan laadusta, sitä en osaa sanoa, mutta seos oli juuttunut kiinni uunin seiniin. 

Siinäpä sitten hampaat irvessä jynssäsin kovettuneita, ruskeiksi värjäytyneitä tahnakokkareita irti uunista. Tiskirätti ei riittänyt, vaan avuksi tarvittiin myös vettä. 

Millainen oli hikisen jynssäämisen lopputulos? Hyvä. Uunin sivuseinät ja pohja suorastaan kiilltävät. Takaseinä, johon tahnaa ei riittänyt, näyttää surullisen suttuiselta. Se saa tahnapäällysteen jonain toisena päivänä. Ehkäpä silloin myös noudatan ohjetta hieman tarkemmin. 😊








Kommentit

  1. Kiitos hyvästä vinkistä, pitää kokeilla lähtisikö meidän pahasti pinttynyt uuni sillä. Ruokasoodaa ja etikkaa on kyllä muutenkin tullut käytettyä kodin siivouksessa. Tällä hetkellä kotimme on kyllä sellaisen kaaoksen vallassa täällä Lappeenrannassa, että tekisi mieli ulkoistaa hommat siivouspalvelun hoidettavaksi.

    VastaaPoista
  2. Voih, tiedän tunteen! Itselläkin on nyt niin väsynyt olo, että ei siivous pahemmin innosta. Jos nyt kuitenkin sen uunin luukun sisäpinnan vielä putsaisin, kun jäi homma kesken viikonloppuna 😁 Tsemppiä sinne Lappeenrantaan!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Metsäinen löylytuoksu valmistuu vaivattomasti

  Olen aina silloin tällöin tehnyt löylytuoksuja saunaillan piristykseksi. Kokeilussa ovat olleet ainakin koivunlehdet, ruusun terälehdet ja kuusenkerkät tai kuusen oksan palaset. Näistä mielestäni parhaimman tuoksun on antanut kuusi. Jos olen tehnyt metsäisen löylytuoksun kesällä, olen käyttänyt siihen kuusenkerkkiä. Talvi-aikaan olen pilkkonut kuusen oksista pieniä palasia. Koska oman pihani nurkassa sattuu kasvamaan muutama kuusi, minun ei ole tarvinnut kysyä puuhiini maanomistajan lupaa. Metsäisen löylytuoksun voi tehdä sekä kuivatuista että tuoreista kuusenkerkistä tai oksan palasista. Näin toimin: 1. Kuivatan kuusenkerkkiä tai oksan palasia tarjottimella muutaman päivän ajan.   2. Sujautan kuivat kerkät/oksan palaset suodatinpussiin. Jos olen käyttänyt niitä tuoreina, olen täyttänyt kaksi suodatinpussia. 3. Suljen pussit paperiliittimillä. Jos haluaa antaa löylytuoksuja vaikkapa joululahjaksi, kannattanee käyttää nitojaa; näin pussukka saa siistimmän ulkoasun.  4. ...

Luonnollinen kasvovesi poimulehdistä

Kesäisestä luonnosta löytyy paljon kotikosmetiikkaan sopivia yrttejä. Jos et ole aiemmin valmistanut kosmetiikkaa villiyrteistä mutta haluaisit kokeilla, suosittelen ensimmäiseksi kokeiluksi omatekoista yrttikasvovettä. On helppoa! Itse olen tehnyt kavovesiä muun muassa poimulehdestä, kanervasta ja siankärsämöstä. Viljellyistä yrteistä olen kokeillut timjamia. Poimulehti sopii mainiosti kasvoveteen, koska se pehmentää ihoa. Väittävätpä jotkut, että sillä olisi jopa nuorentava vaikutus!  Perusohjetta varten tarvitaan   1 dl sadevettä/sterilisoitua vettä poimulehtiä      mieto kasvovesi - 2 rkl tuoreita poimulehtiä      normaali kasvovesi - 3 rkl tuoreita poimulehtiä      vahva kasvovesi - 4 rkl tuoreita poimulehtiä Näin tein kasvoveden poimulehdistä: 1. Keräsin sadevettä desilitran verran. 2. Poimin poimulehtiä noin neljä ruokalusikallista. 3. Huuhtelin poimulehdet kylmällä juoksevalla ve...

Mikäs tässä ollessa, omenalikööriä pullotellessa

Kerroin elokuun lopussa omenaliköörin tekemisestä (Liiat omput likööriksi? 29.8.2021). Viime viikolla pääsin pullottamaan liköörin.  Koska oman pihan kaksi omenapuuta tuottivat tänä syksynä ennätysrunsaan sadon, niistä riitti omppuja kahteenkin liköörisatsiin. Itse asiassa olisi riittänyt enempäänkin, mutta keksin omenoille muutakin käyttöä. Yhteen annokseen laitoin 4,5 dl Leijona-viinaa, 4 dl sokeria, 1 sitruunan mehun,  7 dl kuutioiksi pilkottuja omenoita ja kanelitangon.   Ohjeessa sanottiin, että liköörin pitää antaa tekeytyä rauhassa 2-3 kuukautta. Viime viikolla tilanne oli se, että molemmat likööripurnukat olivat tekeytyneet vähän yli kaksi kuukautta. Heti kun otin purnukat esille, tajusin, minkä asian olin kokonaan unohtanut. Sekoittamisen! En ollut muistanut käydä sekoittelemassa likööriä, ja nyt sokeri oli jämähtänyt yhtenäiseksi klimpiksi kummankin lasipurkin pohjalle. Eipä siinä sitten muuta kuin klimppiä hajottamaan ja ahkerasti sekoittelemaan. Onneksi s...