Kuulin huhuja, että ensimmäiset ampiaishavainnot olisi jo tehty täällä Keski-Suomessakin. Itse en ole vielä onnistunut pörriäisiä näkemään, vaikka eilenkin vietin monta tuntia ulkosalla. Ehkä näköni on jo niin huono, etten enää huomaa niitä?
Kesällä 2018 kyllä näin ampiaisia, ja rehellisesti sanottuna ihan liikaa. Ne nimittäin olivat tehneet pesänsä puutaloni rakenteisiin, ja kun kuningatar jätti pesän elokuussa, työttömät, nälkäiset ja kiukkua kihisevät pörriäiset alkoivat tunkea seinän rakosista sisälle taloon. Ei ollut kivaa kenelläkään, ei talon asukkailla eikä amppareilla.
Seuraavana keväänä innostuin vahingosta viisastuneena askartelemaan valeampiaispesiä. Materiaalina käytin ohuita valkoisia polvisukkia.
Ripustin niitä talon joka seinustalle, ja sen jälkeen ampiaiset eivät ole rakentaneet pesiään talon rakenteisiin tai edes pihapiiriin. Tosin osuutta asiaan on varmasti myös sillä, että ulkoseinän isoimpia rakosia tukittiin.
Nyt neljästä valeampiaispesästä enää vain yksi on sievästi paikoillaan. Kaksi on tippunut, ja yhdestä on jäljellä vain osa sisuksesta.
Tein kolme uutta ampiaispesää vanhoista rikkinäisistä nilkkasukista, joita olen säästänyt tämäntyyppistä askartelua varten. Pesien täytteenä käytin vanhoja sukkahousuja ja sanomalehtipaperia. Pussinsulkijatkin (joita ei voi laittaa muovinkierrätykseen) pääsivät hyötykäyttöön.
Näin toimin:
1. Leikkasin sukista varret pois.
2. Revin sanomalehtipaperia suikaleiksi.
3. Leikkasin sukkahousuista haaraosan, sujautin sanomalehtisuikaleet sen sisälle ja litistin koko "komeuden" pallomaiseksi.
4. Tungin sukkahousu-paperimytyn sukan teräosaan.
5. Suljin ampparipesän pussinsulkijalla.
Vielä pitää kehitellä pesiin jonkinlainen narusysteemi ja ripustaa ne paikoilleen.
Kommentit
Lähetä kommentti