Siirry pääsisältöön

Lempeä löylytuoksu katajasta

 


Kirjoitin viime syksynä blogipäivityksessäni Metsäinen löylytuoksu valmistuu vaivattomasti (27.9.2020) siitä, miten kuusenkerkistä tai kuusen oksapaloista saa varsin miellyttävän löylytuoksun.

Tuon postauksen jälkeen olen tehnyt löylytuoksukokeiluja myös katajan oksapaloilla. Joulusaunaan sain mukavaa katajan tuoksua seuraavalla tavalla:

1. Keräsin oksapaloja pihakatajasta (niin, mitäpä pihallani ei kasvaisi...) joulunalusviikolla. Kuten kuvasta näkyy, lunta ei vielä tuossa vaiheessa ollut laisinkaan. 


 2. Asettelin ne tarjottimelle kuivumaan pariksi päiväksi.


 3. Saunailtana laitoin kuivatetut oksapalat suodatinpussiin, jonka suljin parilla isolla paperiliittimellä.

4. Asetin pulskan suodatinpussin saunakiulun pohjalle ja kaadoin päälle kiehuvaa vettä. Kiehutin veden keittimessä, mutta netistä löytämieni ohjeiden mukaan veden voi ottaa myös hanasta, kunhan se vain on mahdollisimman  kuumaa.

5. Vein kiulun saunan lauteille, missä se sai olla saunan lämpiämisen ajan. 

Katajainen löylytuoksu oli todella miellyttävä, ehkä jopa parempi kuin kuusen oksapaloista tehty, mutta aika mieto. 

Eilen illalla vedin mutkat suoriksi ja kokeilin seuraavaa: keräsin pihakatajasta oksia ennen saunan lämpiämistä, huuhtelin ne ja asettelin kiulun pohjalle. Muutoin toimin samoin kuin aiemminkin eli kaadoin oksien päälle kuumaa vettä ja vein kiulun lauteille saunan lämpiämisen ajaksi.

Lieneekö ollut nenä tukossa vai mikä, mutta en haistanut saunassa minkäänlaista katajan tuoksua, vaikka kuinka heittelin katajalla höystettyä löylyvettä kiukaaseen. Itse asiassa en haistanut yhtään mitään. Mikähän meni pieleen? No, tästäkin huolimatta kokeilut jatkuvat...  💚



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Hyvästi, vuosi 2023!

  Vuoteen 2023 mahtui henkilökohtaisessa elämässäni monenmoista: luovuin vakituisesta työpaikastani, laitoin taloni myyntiin, muutin uudelle asuinalueelle kerrostaloon, aloitin työt uudessa koulussa, rakas kissaystäväni kuoli... Toivon, että vuosi 2024 olisi rauhallisempi :)  Tammikuussa 2023 aloitin jo tutuksi tulleen kuvausprojektini, jonka tarkoituksena on ottaa kuva samasta paikasta kerran kuukaudessa koko vuoden ajan. Kuvauspaikaksi valikoitui Jyväskylän Palokassa sijaitseva Kirrin uimaranta.  Muutin uuteen kotiin syyskuun alussa. Vanhan talon tyhjentäminen ja siivoaminen sekä uuden kodin järjestely veivät niin paljon aikaa ja energiaa, että kuvausprojektini tyssäsi ja viimeiseksi kuvaksi jäi elokuun otos. Tuossa kuvia järjestellessäni onnistuin vahingossa poistamaan heinäkuun kuvan, joten kuvasarjani jää tänä vuonna puoliväliin vuotta.  Tammikuun kuva on otettu aamulla auringonnousun jälkeen. Pakkastakin oli.    Helmikuussa lumet välillä sulivat, mutt...

Vegaaninen omppupiirakka vaivatta ja vatkaamatta

Löysin viime syksynä jostain lehdestä - en kuolemaksenikaan muista, mistä - helpon marjapiirakan ohjeen. Helpon kyseisestä piirakasta tekee se, että se onnistuu ilman sähkövatkainta.  Ohjeessa sanotaan, että marjoiksi sopivat niin mustikat, mansikat, puolukat, vadelmat kuin herukatkin. Kun viime syksynä kokeilin piirakkaa ensimmäisen kerran, laitoin sen päälle muistaakseni punaherukoita ja vadelmia. Koska tänä syksynä on taas vaihteen vuoksi hyvä omenavuosi, päätin testata, toimisiko ohje myös omppupiirakan pohjana. Samalla muutin ohjeen vegaaniseksi. Alkuperäisen helpon marjapiirakan ohjeen mukaan siihen tarvitaan seuraavat ainesosat:  4 munaa 3 dl sokeria  2 dl maitoa 2 dl sulatettua voita/margariinia/öljyä 6 dl vehnäjauhoja 4 tl leivinjauhetta 2 tl vanilliinisokeria  Koska annos näytti kovin isolta, puolitin ohjeen. Vegaanisen sain piirakasta siten, että korvasin kananmunat psylliumilla . Maidon tilalla käytin kaurajuomaa . Sulatetun voin asemesta käytin juokseva...

Parsakaalin varresta on kasvanut muhkea uusi kaali - mutta milloin sitä pääsee syömään?

Kerroin huhtikuussa kokeilustani kasvattaa parsakaalin varresta uusi kasvi (ks. Onnistuisiko parsan kasvattaminen vanhasta varresta? 15.4. 2023). Pidin vartta ensin jonkin aikaa vedessä, minkä jälkeen istutin sen ruukkuun (ks. Jännitystä elämään: kuinka käy ruukkuun istuttamalleni parsan varrelle? ) Mikä mahtaa olla parsakaalin varren kunto nyt, kun edellisestä aiheeseen liittyvästä postauksestani on kulunut tasan kolme kuukautta? Kaali voi pulskasti: se on kasvattanut ahkerasti sekä varttaan että lehtiään.  Alun perin minun oli tarkoitus siirtää parsakaalin varsi ulos joko isompaan ruukkuun tai kasvilavan reunaan heti sään lämmetessä. Tulin kuitenkin siihen tulokseen, että ulkoeteisessä kasvi saa olla rauhassa salaperäisiltä öttiäisiltä, jotka viime kesänä tuhosivat joka ikisen suippo- ja kukkakaalin taimen.  Parsakaali on viihtynyt ulkoeteisessä mainiosti. Nyt vain ihmettelen, milloin siihen mahtaa tulla niitä vihreitä sykeröitä, joita parsaksi nimitetään. Vai tuleeko niitä...