Siirry pääsisältöön

Pikkuleipiä apilankukista?

 


Kirjoitin muutama viikko takaperin apilankukkamehun tekemisestä (Apilankukkamehu - yllättävän hyvää, 30.6.2021). Apilankukkasämpylöitä kokeilin ensimmäistä kertaa viime kesänä (Kokeilussa apilankukkasämpylät, 25.7.2020). 

Taipuisivatko valkoapilankukat myös pikkuleipien ainesosaksi? Miksikäs ei? En etsinyt valmista ohjetta vaan lähdin mukailemaan voikukkapikkuleipien reseptiä. 

Käytin apilankukkapikkuleipiin seuraavia ainesosia:

1 dl valkoapilan kukintoja

2 dl vehnäjauhoja

0,5 dl perunajauhoja

1 tl leivinjauhetta

2 tl vanilliinisokeria

2 rkl sokeria

2 rkl hunajaa

100 g leivontamargariinia

 

Näin toimin:

1. Huuhtelin valkoapilan kukinnot kylmällä juoksevalla vedellä.

2. Sekoitin kuivat aineet keskenään.

3. Lisäsin valkoapilat.

4. Puristelin margariinin kuiviin aineisiin.

5. Lisäsin taikinaan 2 rkl hunajaa.

6. Pyöritin taikinasta palloja ja litistin niitä hieman.

7. Paistoin pikkuleipiä 200-asteisessa uunissa 15 minuuttia.

Koska leivon harvoin, en ollut ihan varma paistoajasta. Luulisin, että 12 minuuttiakin olisi riittänyt siihen, että valkoapilapikkuleivät olisivat olleet kypsiä. Nyt pikkuleipien pohjat olivat aika tummia.

Jos haluaa välttää liikaa sokeria, tuon 2 rkl sokeria voi varmaan jättää poiskin. Luulen, että hunaja makeuttaa pikkuleipiä kyllin. Vegaanit eivät voi hunajaa käyttää, mutta siirappi tai voikukkahunaja ajanevat saman asian. 

Margariinin voi halutessaan korvata yhdellä desilitralla öljyä. Tätä kokeilin, kun tein voikukkapikkuleipiä. Öljyn kanssa pikkuleipien koostumus vain jäi vähän liian haperoksi: kun leivonnaista puraisi, puolet siitä putoili pöydälle.

Miltäs nämä apilankukkapikkuleivät maistuivat? Mielestäni kerrassaan hyviltä. Voisin tehdä toistekin.

Olisi kiinnostavaa kokeilla myös, miltä maistuisivat puna-apilan kukinnoista tehdyt pikkuleivät. Huomaisinko makueroa?



 


 


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Metsäinen löylytuoksu valmistuu vaivattomasti

  Olen aina silloin tällöin tehnyt löylytuoksuja saunaillan piristykseksi. Kokeilussa ovat olleet ainakin koivunlehdet, ruusun terälehdet ja kuusenkerkät tai kuusen oksan palaset. Näistä mielestäni parhaimman tuoksun on antanut kuusi. Jos olen tehnyt metsäisen löylytuoksun kesällä, olen käyttänyt siihen kuusenkerkkiä. Talvi-aikaan olen pilkkonut kuusen oksista pieniä palasia. Koska oman pihani nurkassa sattuu kasvamaan muutama kuusi, minun ei ole tarvinnut kysyä puuhiini maanomistajan lupaa. Metsäisen löylytuoksun voi tehdä sekä kuivatuista että tuoreista kuusenkerkistä tai oksan palasista. Näin toimin: 1. Kuivatan kuusenkerkkiä tai oksan palasia tarjottimella muutaman päivän ajan.   2. Sujautan kuivat kerkät/oksan palaset suodatinpussiin. Jos olen käyttänyt niitä tuoreina, olen täyttänyt kaksi suodatinpussia. 3. Suljen pussit paperiliittimillä. Jos haluaa antaa löylytuoksuja vaikkapa joululahjaksi, kannattanee käyttää nitojaa; näin pussukka saa siistimmän ulkoasun.  4. Asettelen täyt

Luonnollinen kasvovesi poimulehdistä

Kesäisestä luonnosta löytyy paljon kotikosmetiikkaan sopivia yrttejä. Jos et ole aiemmin valmistanut kosmetiikkaa villiyrteistä mutta haluaisit kokeilla, suosittelen ensimmäiseksi kokeiluksi omatekoista yrttikasvovettä. On helppoa! Itse olen tehnyt kavovesiä muun muassa poimulehdestä, kanervasta ja siankärsämöstä. Viljellyistä yrteistä olen kokeillut timjamia. Poimulehti sopii mainiosti kasvoveteen, koska se pehmentää ihoa. Väittävätpä jotkut, että sillä olisi jopa nuorentava vaikutus!  Perusohjetta varten tarvitaan   1 dl sadevettä/sterilisoitua vettä poimulehtiä      mieto kasvovesi - 2 rkl tuoreita poimulehtiä      normaali kasvovesi - 3 rkl tuoreita poimulehtiä      vahva kasvovesi - 4 rkl tuoreita poimulehtiä Näin tein kasvoveden poimulehdistä: 1. Keräsin sadevettä desilitran verran. 2. Poimin poimulehtiä noin neljä ruokalusikallista. 3. Huuhtelin poimulehdet kylmällä juoksevalla vedellä. 4. Kiehautin veden. 5. Kaadoin kuuman veden poimulehtien pää

Mikäs tässä ollessa, omenalikööriä pullotellessa

Kerroin elokuun lopussa omenaliköörin tekemisestä (Liiat omput likööriksi? 29.8.2021). Viime viikolla pääsin pullottamaan liköörin.  Koska oman pihan kaksi omenapuuta tuottivat tänä syksynä ennätysrunsaan sadon, niistä riitti omppuja kahteenkin liköörisatsiin. Itse asiassa olisi riittänyt enempäänkin, mutta keksin omenoille muutakin käyttöä. Yhteen annokseen laitoin 4,5 dl Leijona-viinaa, 4 dl sokeria, 1 sitruunan mehun,  7 dl kuutioiksi pilkottuja omenoita ja kanelitangon.   Ohjeessa sanottiin, että liköörin pitää antaa tekeytyä rauhassa 2-3 kuukautta. Viime viikolla tilanne oli se, että molemmat likööripurnukat olivat tekeytyneet vähän yli kaksi kuukautta. Heti kun otin purnukat esille, tajusin, minkä asian olin kokonaan unohtanut. Sekoittamisen! En ollut muistanut käydä sekoittelemassa likööriä, ja nyt sokeri oli jämähtänyt yhtenäiseksi klimpiksi kummankin lasipurkin pohjalle. Eipä siinä sitten muuta kuin klimppiä hajottamaan ja ahkerasti sekoittelemaan. Onneksi sokeri näytti liuken