Olen viime vuosien aikana valmistanut voikukista ruokaa, juomaa ja kotikosmetiikkaa. Olen käyttänyt voikukista sekä kukintoja ja nuppuja että lehtiä. Voikukan juuria en kuitenkaan ole uskaltautunut maasta kaivamaan - ennen kuin eilen.
Kaikki voikukan osat sisältävät ihmisen terveydelle hyödyllisiä aineita, mutta sen juurissa on runsaasti inuliini-nimistä tärkkelystä. Sitä samaa ainetta on muun muassa sipulissa, parsassa, valkosipulissa ja ohrassa.
Keräsin voikukan juuria omalta takapihaltani kasvimaan lähettyviltä. Jos nyt ihan rehellisiä ollaan, juurien esiin kaivaminen oli paljon raskaampaa hommaa, kuin olin kuvitellut. Useimmat juuret olivat kapeita ja todella pitkiä. Olisihan minun pitänyt se muistaa! Nimenomaan voikukan juurien pituuden takia kasvia on niin vaikea hävittää; jos maahan jää pienikin palanen juurta, voikukka selviää hengissä.
Pitkän ja hankalan kaivuurupeaman jälkeen minulla oli voikukan juuria paljon odottamaani vähemmän. Illalla huomasin, että palkaksi hikisestä äherryksestä olin saanut oikeaan käteeni ison rakon.
Sisätiloissa harjasin ja huuhtelin juuret puhtaiksi. Huomasin, että puuhassa on hyvä käyttää siivilää, jotteivat ohuimmat siimamaiset juuret päätyisi lavuaarin viemäriin.
Harjaamisen jälkeenkään juuret eivät näyttäneet puhtailta.
Olin ajatellut, että kuorisin juuret, mutta totesin, että silloin liian iso osa saaliistani menisi hukkaan. Niinpä tyydyin ryöppäämään juuret nopeasti.
Ryöppäämisen jälkeen ravistelin juurista varovasti liiat vedet pois ja kuivattelin niitä. Sitten halkaisin isoimmat juuret kahtia, paloittelin ne ja asettelin ne kuivuriin. Koska palaset olivat pieniä ja ohuita, kuivuri oli tehnyt hommansa neljässä tunnissa. Vertailun vuoksi todettakoon, että ohkaisten omenasiivujen kuivaaminen vie kuivurilta aikaa kuutisen tuntia.
Kuivaamisen jälkeen pilkoin juuria vielä pienempiin osiin ja laitoin ne tölkkiin. Miten tölkin vaivalla aikaan saadun sisällön voisi käyttää? Löytämieni lähteiden mukaan juurista on mahdollista tehdä vaikkapa kahvinkorviketta tai yrttijuomaa. Kuivattua juurta voi myös lisätä leipomuksiin ja puuroihin. Saas nähdä, mihin raaskin juuriaarteeni käyttää. Palaan asiaan...
Käytetyt lähteet:
Martat.fi
Yrttitarha.fi
Kerroin elokuun lopussa omenaliköörin tekemisestä (Liiat omput likööriksi? 29.8.2021). Viime viikolla pääsin pullottamaan liköörin. Koska oman pihan kaksi omenapuuta tuottivat tänä syksynä ennätysrunsaan sadon, niistä riitti omppuja kahteenkin liköörisatsiin. Itse asiassa olisi riittänyt enempäänkin, mutta keksin omenoille muutakin käyttöä. Yhteen annokseen laitoin 4,5 dl Leijona-viinaa, 4 dl sokeria, 1 sitruunan mehun, 7 dl kuutioiksi pilkottuja omenoita ja kanelitangon. Ohjeessa sanottiin, että liköörin pitää antaa tekeytyä rauhassa 2-3 kuukautta. Viime viikolla tilanne oli se, että molemmat likööripurnukat olivat tekeytyneet vähän yli kaksi kuukautta. Heti kun otin purnukat esille, tajusin, minkä asian olin kokonaan unohtanut. Sekoittamisen! En ollut muistanut käydä sekoittelemassa likööriä, ja nyt sokeri oli jämähtänyt yhtenäiseksi klimpiksi kummankin lasipurkin pohjalle. Eipä siinä sitten muuta kuin klimppiä hajottamaan ja ahkerasti sekoittelemaan. Onneksi s...
Kommentit
Lähetä kommentti