Olen viime vuosien aikana valmistanut voikukista ruokaa, juomaa ja kotikosmetiikkaa. Olen käyttänyt voikukista sekä kukintoja ja nuppuja että lehtiä. Voikukan juuria en kuitenkaan ole uskaltautunut maasta kaivamaan - ennen kuin eilen.
Kaikki voikukan osat sisältävät ihmisen terveydelle hyödyllisiä aineita, mutta sen juurissa on runsaasti inuliini-nimistä tärkkelystä. Sitä samaa ainetta on muun muassa sipulissa, parsassa, valkosipulissa ja ohrassa.
Keräsin voikukan juuria omalta takapihaltani kasvimaan lähettyviltä. Jos nyt ihan rehellisiä ollaan, juurien esiin kaivaminen oli paljon raskaampaa hommaa, kuin olin kuvitellut. Useimmat juuret olivat kapeita ja todella pitkiä. Olisihan minun pitänyt se muistaa! Nimenomaan voikukan juurien pituuden takia kasvia on niin vaikea hävittää; jos maahan jää pienikin palanen juurta, voikukka selviää hengissä.
Pitkän ja hankalan kaivuurupeaman jälkeen minulla oli voikukan juuria paljon odottamaani vähemmän. Illalla huomasin, että palkaksi hikisestä äherryksestä olin saanut oikeaan käteeni ison rakon.
Sisätiloissa harjasin ja huuhtelin juuret puhtaiksi. Huomasin, että puuhassa on hyvä käyttää siivilää, jotteivat ohuimmat siimamaiset juuret päätyisi lavuaarin viemäriin.
Harjaamisen jälkeenkään juuret eivät näyttäneet puhtailta.
Olin ajatellut, että kuorisin juuret, mutta totesin, että silloin liian iso osa saaliistani menisi hukkaan. Niinpä tyydyin ryöppäämään juuret nopeasti.
Ryöppäämisen jälkeen ravistelin juurista varovasti liiat vedet pois ja kuivattelin niitä. Sitten halkaisin isoimmat juuret kahtia, paloittelin ne ja asettelin ne kuivuriin. Koska palaset olivat pieniä ja ohuita, kuivuri oli tehnyt hommansa neljässä tunnissa. Vertailun vuoksi todettakoon, että ohkaisten omenasiivujen kuivaaminen vie kuivurilta aikaa kuutisen tuntia.
Kuivaamisen jälkeen pilkoin juuria vielä pienempiin osiin ja laitoin ne tölkkiin. Miten tölkin vaivalla aikaan saadun sisällön voisi käyttää? Löytämieni lähteiden mukaan juurista on mahdollista tehdä vaikkapa kahvinkorviketta tai yrttijuomaa. Kuivattua juurta voi myös lisätä leipomuksiin ja puuroihin. Saas nähdä, mihin raaskin juuriaarteeni käyttää. Palaan asiaan...
Käytetyt lähteet:
Martat.fi
Yrttitarha.fi
Olen aina silloin tällöin tehnyt löylytuoksuja saunaillan piristykseksi. Kokeilussa ovat olleet ainakin koivunlehdet, ruusun terälehdet ja kuusenkerkät tai kuusen oksan palaset. Näistä mielestäni parhaimman tuoksun on antanut kuusi. Jos olen tehnyt metsäisen löylytuoksun kesällä, olen käyttänyt siihen kuusenkerkkiä. Talvi-aikaan olen pilkkonut kuusen oksista pieniä palasia. Koska oman pihani nurkassa sattuu kasvamaan muutama kuusi, minun ei ole tarvinnut kysyä puuhiini maanomistajan lupaa. Metsäisen löylytuoksun voi tehdä sekä kuivatuista että tuoreista kuusenkerkistä tai oksan palasista. Näin toimin: 1. Kuivatan kuusenkerkkiä tai oksan palasia tarjottimella muutaman päivän ajan. 2. Sujautan kuivat kerkät/oksan palaset suodatinpussiin. Jos olen käyttänyt niitä tuoreina, olen täyttänyt kaksi suodatinpussia. 3. Suljen pussit paperiliittimillä. Jos haluaa antaa löylytuoksuja vaikkapa joululahjaksi, kannattanee käyttää nitojaa; näin pussukka saa siistimmän ulkoasun. 4. ...
Kommentit
Lähetä kommentti