Siirry pääsisältöön

Kokeilin voikukanjuuririeskaa

Kirjoitin edellisessä päivityksessäni (Kaivoin maasta voikukan juuria ja... 12.9.2021) voikukan juurien kuivaamisesta. Eilen olikin sitten aikaa miettiä, mitä noista kallisarvoisista kuivatuista juuripaloista voisi tehdä.
Päätin kokeilla rieskaa, johon lisäisin voikukan juuria. Saadakseni taikinaan vieläkin enemmän voikukan tuntua ripottelisin joukkoon myös kuivattuja voikukan lehtiä. Tarvitsin voikukanjuuririeskaan seuraavat ainesosat: 1 dl kylmää vettä reilu 2 dl ohrajauhoja 1/2 dl kuivattuja voikukan juuria rouheena 1/2 tl suolaa 2 tl kuivattuja voikukan lehtiä jauheena Näin toimin: 1. Laitoin uunin kuumenemaan 250 asteeseen. 2. Pilkoin kuivatut juuripalat leikkuulaudan päällä niin pieniksi kuin mahdollista. 3. Musersin kuivatut voikukan lehdet jauhemaiseksi. 4. Sekoitin keskenään kylmän veden, voikukanlehtijauheen, suolan, voikukanjuurirouheen ja ohrajauhot. 5. Leivoin taikinasta suoraan pellille litteän rieskan ja pistelin sitä haarukalla. 5. Paistoin uunissa keskitasolla 15 minuutin ajan.
Millainen rieskasta tuli? Voikukanjuurirouhe erottui leipomuksen pinnasta, samoin voikukanlehtijauhe. Muuta eroa tavalliseen rieskaan en huomannut. Voikukan juuret kyllä maistuivat rieskassa mutta eivät mitenkään voimakkaasti. En tiedä, kuvittelinko vain, mutta ihan kuin juuret olisivat tuoneen leipomukseen makeahkon sivumaun, tosin hyvin lievän.
Sen huomion tein, että voikukanjuurirouhe ei korvannut osaa ohrajauhoista (kuten olin kuvitellut) vaan toimi lisukkeena ja lisämaun antajana. Jos kuivattua voikukan juurta haluaisi käyttää jauhonkorvikkeena, juuripalaset pitäisi saada murskattua jauhomaiseksi. Minulta tämä ei onnistunut, vaikka parhaani yritin. :)
Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Metsäinen löylytuoksu valmistuu vaivattomasti

  Olen aina silloin tällöin tehnyt löylytuoksuja saunaillan piristykseksi. Kokeilussa ovat olleet ainakin koivunlehdet, ruusun terälehdet ja kuusenkerkät tai kuusen oksan palaset. Näistä mielestäni parhaimman tuoksun on antanut kuusi. Jos olen tehnyt metsäisen löylytuoksun kesällä, olen käyttänyt siihen kuusenkerkkiä. Talvi-aikaan olen pilkkonut kuusen oksista pieniä palasia. Koska oman pihani nurkassa sattuu kasvamaan muutama kuusi, minun ei ole tarvinnut kysyä puuhiini maanomistajan lupaa. Metsäisen löylytuoksun voi tehdä sekä kuivatuista että tuoreista kuusenkerkistä tai oksan palasista. Näin toimin: 1. Kuivatan kuusenkerkkiä tai oksan palasia tarjottimella muutaman päivän ajan.   2. Sujautan kuivat kerkät/oksan palaset suodatinpussiin. Jos olen käyttänyt niitä tuoreina, olen täyttänyt kaksi suodatinpussia. 3. Suljen pussit paperiliittimillä. Jos haluaa antaa löylytuoksuja vaikkapa joululahjaksi, kannattanee käyttää nitojaa; näin pussukka saa siistimmän ulkoasun.  4. ...
2 kommenttia
Lue lisää

Luonnollinen kasvovesi poimulehdistä

Kesäisestä luonnosta löytyy paljon kotikosmetiikkaan sopivia yrttejä. Jos et ole aiemmin valmistanut kosmetiikkaa villiyrteistä mutta haluaisit kokeilla, suosittelen ensimmäiseksi kokeiluksi omatekoista yrttikasvovettä. On helppoa! Itse olen tehnyt kavovesiä muun muassa poimulehdestä, kanervasta ja siankärsämöstä. Viljellyistä yrteistä olen kokeillut timjamia. Poimulehti sopii mainiosti kasvoveteen, koska se pehmentää ihoa. Väittävätpä jotkut, että sillä olisi jopa nuorentava vaikutus!  Perusohjetta varten tarvitaan   1 dl sadevettä/sterilisoitua vettä poimulehtiä      mieto kasvovesi - 2 rkl tuoreita poimulehtiä      normaali kasvovesi - 3 rkl tuoreita poimulehtiä      vahva kasvovesi - 4 rkl tuoreita poimulehtiä Näin tein kasvoveden poimulehdistä: 1. Keräsin sadevettä desilitran verran. 2. Poimin poimulehtiä noin neljä ruokalusikallista. 3. Huuhtelin poimulehdet kylmällä juoksevalla ve...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Mikäs tässä ollessa, omenalikööriä pullotellessa

Kerroin elokuun lopussa omenaliköörin tekemisestä (Liiat omput likööriksi? 29.8.2021). Viime viikolla pääsin pullottamaan liköörin.  Koska oman pihan kaksi omenapuuta tuottivat tänä syksynä ennätysrunsaan sadon, niistä riitti omppuja kahteenkin liköörisatsiin. Itse asiassa olisi riittänyt enempäänkin, mutta keksin omenoille muutakin käyttöä. Yhteen annokseen laitoin 4,5 dl Leijona-viinaa, 4 dl sokeria, 1 sitruunan mehun,  7 dl kuutioiksi pilkottuja omenoita ja kanelitangon.   Ohjeessa sanottiin, että liköörin pitää antaa tekeytyä rauhassa 2-3 kuukautta. Viime viikolla tilanne oli se, että molemmat likööripurnukat olivat tekeytyneet vähän yli kaksi kuukautta. Heti kun otin purnukat esille, tajusin, minkä asian olin kokonaan unohtanut. Sekoittamisen! En ollut muistanut käydä sekoittelemassa likööriä, ja nyt sokeri oli jämähtänyt yhtenäiseksi klimpiksi kummankin lasipurkin pohjalle. Eipä siinä sitten muuta kuin klimppiä hajottamaan ja ahkerasti sekoittelemaan. Onneksi s...
Lähetä kommentti
Lue lisää