Kirjoitin edellisessä päivityksessäni (Kaivoin maasta voikukan juuria ja... 12.9.2021) voikukan juurien kuivaamisesta. Eilen olikin sitten aikaa miettiä, mitä noista kallisarvoisista kuivatuista juuripaloista voisi tehdä.
Päätin kokeilla rieskaa, johon lisäisin voikukan juuria. Saadakseni taikinaan vieläkin enemmän voikukan tuntua ripottelisin joukkoon myös kuivattuja voikukan lehtiä.
Tarvitsin voikukanjuuririeskaan seuraavat ainesosat:
1 dl kylmää vettä
reilu 2 dl ohrajauhoja
1/2 dl kuivattuja voikukan juuria rouheena
1/2 tl suolaa
2 tl kuivattuja voikukan lehtiä jauheena
Näin toimin:
1. Laitoin uunin kuumenemaan 250 asteeseen.
2. Pilkoin kuivatut juuripalat leikkuulaudan päällä niin pieniksi kuin mahdollista.
3. Musersin kuivatut voikukan lehdet jauhemaiseksi.
4. Sekoitin keskenään kylmän veden, voikukanlehtijauheen, suolan, voikukanjuurirouheen ja ohrajauhot.
5. Leivoin taikinasta suoraan pellille litteän rieskan ja pistelin sitä haarukalla.
5. Paistoin uunissa keskitasolla 15 minuutin ajan.
Millainen rieskasta tuli? Voikukanjuurirouhe erottui leipomuksen pinnasta, samoin voikukanlehtijauhe. Muuta eroa tavalliseen rieskaan en huomannut. Voikukan juuret kyllä maistuivat rieskassa mutta eivät mitenkään voimakkaasti. En tiedä, kuvittelinko vain, mutta ihan kuin juuret olisivat tuoneen leipomukseen makeahkon sivumaun, tosin hyvin lievän.
Sen huomion tein, että voikukanjuurirouhe ei korvannut osaa ohrajauhoista (kuten olin kuvitellut) vaan toimi lisukkeena ja lisämaun antajana. Jos kuivattua voikukan juurta haluaisi käyttää jauhonkorvikkeena, juuripalaset pitäisi saada murskattua jauhomaiseksi. Minulta tämä ei onnistunut, vaikka parhaani yritin. :)
Vuoteen 2023 mahtui henkilökohtaisessa elämässäni monenmoista: luovuin vakituisesta työpaikastani, laitoin taloni myyntiin, muutin uudelle asuinalueelle kerrostaloon, aloitin työt uudessa koulussa, rakas kissaystäväni kuoli... Toivon, että vuosi 2024 olisi rauhallisempi :) Tammikuussa 2023 aloitin jo tutuksi tulleen kuvausprojektini, jonka tarkoituksena on ottaa kuva samasta paikasta kerran kuukaudessa koko vuoden ajan. Kuvauspaikaksi valikoitui Jyväskylän Palokassa sijaitseva Kirrin uimaranta. Muutin uuteen kotiin syyskuun alussa. Vanhan talon tyhjentäminen ja siivoaminen sekä uuden kodin järjestely veivät niin paljon aikaa ja energiaa, että kuvausprojektini tyssäsi ja viimeiseksi kuvaksi jäi elokuun otos. Tuossa kuvia järjestellessäni onnistuin vahingossa poistamaan heinäkuun kuvan, joten kuvasarjani jää tänä vuonna puoliväliin vuotta. Tammikuun kuva on otettu aamulla auringonnousun jälkeen. Pakkastakin oli. Helmikuussa lumet välillä sulivat, mutt...




Kommentit
Lähetä kommentti