Siirry pääsisältöön

Kirpparipöytä on varattu!


Varasin taas myyntipöydän tutulta kirpparilta, Löytölähteeltä. Kerroin kyseisestä kirpparista ja sen pitäjästä viimekeväisessä postauksessani (Millaista työtä on kirpparin pitäminen? Arja kertoo kokemuksistaan, 6.3.2021). 

Myyntipöydän vuokra-aika alkaa huomenna, joten tänään olisi vielä aikaa valita myyntiin meneviä tavaroita ja vaatteita sekä hinnoitella niitä. Minulla oli syksyllä suuria suunnitelmia: ajattelin, että nyt kun olen virkavapaalla, ehtisin askarrella myyntiin kaikenlaista kivaa. 

Ehdinkö tehdä joulukortteja? En. Askartelinko kuivatuista yrteistä tuoksupusseja? En. Ompelinko  jalkakylpypusseja? En. Sitä paitsi jalkakylpyyn sopivia kuivattuja villiyrttejä ei ollut riittävästi. 

No, omatekoisia pihlajanmarjakarkkeja on varmaankin vielä jäljellä? (Ks. päivitys Suut makeiksi pihlajanmarjakarkeilla, 7.11.2021.) Hah, in your dreams... Kirpparipöydän myyntivalteiksi aiotut kauniin vaaleanpunaiset makeiset ovat menneet parempiin suihin jo aikoja sitten (enkä nyt tarkoita omaa suutani). Uusia en ole kerennyt tehdä. 

Onneksi taloudesta kuitenkin löytyy talvisia tavaroita ja vaatteita. Kirpparin pitäjä vihjaisi, että erityisesti liukurit ovat olleet viime viikkoina kysyttyjä. Minulla on selkeä mielikuva jälkikasvun vanhasta sinisestä liukurista, mutta nyt en löydä sitä mistään. Olisiko jälkikasvu hukannut sen jonnekin? Vai olisinko käyttänyt sitä jossain salaisessa puutarhaprojektissani? Niin salaisessa, etten muista sitä enää itsekään? 

Mutta onhan meillä mäenlaskuun tarkoitettu oranssi ufo, joka löytyi siivouksen yhteydessä kellarista. Se tekisi varmaan hyvin kauppansa? Jälkikasvun vastaus oli jyrkkä ei. Hän kuulemma saattaa vielä joku kaunis päivä tarvita ufoaan (jota ei siis ole käyttänyt ainakaan seitsemään vuoteen). Milloin tuo kaunis päivä koittaa, sitä hän ei osannut tarkemmin määritellä. Siihen asti on minun suoranainen  kunniatehtäväni säilyttää ja varjella tuota rom... anteeksi, siis ufoa. Huoh!


Samaisen kellarisiivouksen yhteydessä löytyi myös pieni sievä lumikola. Sen nyt ainakin voisin viedä kirpparille. Jälkikasvu yritti rutista jotain, mutta en ottanut sitä kuuleviin korviini. Jos hän joskus auttaa minua lumitöissä, hän luultavasti tekee sen oikealla kolalla, ei lasten leikkeihin suunnitellulla muovikolalla. Näin ainakin toivon. Ei muuta kuin myyntiin!

Eteisen kaappia järjestellessäni (järjestän sen kunnolla ehkä kerran kymmenessä vuodessa) löysin jälkikasvun hiihtomonot ja laskettelulasit. Hiihtäminen ei kuulu jälkikasvun harrastuksiin, joten monot saavat kuulemma mennä myyntiin. 

Hiihtojalkineet ovat hyvässä kunnossa, joten hinta pitääkin nyt miettiä tarkkaan. Paljonko ihmiset olisivat halukkaita maksamaan käytetyistä mutta hyväkuntoisista monoista? Siitä minulla ei ole aavistustakaan. En missään nimessä haluaisi laittaa monojen hintaa liian korkeaksi, mutta toisaalta en tahdo sitäkään, että joku myy ne jossain muualla paljon kalliimmalla.


Ja entäpä laskettelulasit? Ne ovat vielä alkuperäisessä pakkauksessaan, joten hintakin on helppo tarkistaa: 35,90 euroa. Laseja on käytetty kerran tai pari, ja ne ovat erittäin hyvässä kunnossa. Toisaalta käytetty tuote on aina käytetty eikä alkuperäistä ostohintaa kannata miettiä liikaa. Tässäpä onkin nyt miettimistä. 

Yhdestä komerosta löytyivät jälkikasvun luistimet. Niitä ei kuulemma saa viedä kirpparille. Jälkikasvu aikoo näet vielä luistella. Ehdotin, että tässä tapauksessa hän veisi luistimet omaan asuntoonsa. Ei, se ei kerta kaikkiaan käy. Huoh toisenkin kerran! 

Samassa komerossa oli myös jälkikasvun toppatakkeja. Ne kuulemma saa myydä. Vielä kun hinnoittelen talvisia sisävaatteita, mattoja, kirjoja ja pientä tilpehööriä, niin eiköhän tässä jo ala olla myytävää yhden kirpparipöydän täytteeksi. 


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Metsäinen löylytuoksu valmistuu vaivattomasti

  Olen aina silloin tällöin tehnyt löylytuoksuja saunaillan piristykseksi. Kokeilussa ovat olleet ainakin koivunlehdet, ruusun terälehdet ja kuusenkerkät tai kuusen oksan palaset. Näistä mielestäni parhaimman tuoksun on antanut kuusi. Jos olen tehnyt metsäisen löylytuoksun kesällä, olen käyttänyt siihen kuusenkerkkiä. Talvi-aikaan olen pilkkonut kuusen oksista pieniä palasia. Koska oman pihani nurkassa sattuu kasvamaan muutama kuusi, minun ei ole tarvinnut kysyä puuhiini maanomistajan lupaa. Metsäisen löylytuoksun voi tehdä sekä kuivatuista että tuoreista kuusenkerkistä tai oksan palasista. Näin toimin: 1. Kuivatan kuusenkerkkiä tai oksan palasia tarjottimella muutaman päivän ajan.   2. Sujautan kuivat kerkät/oksan palaset suodatinpussiin. Jos olen käyttänyt niitä tuoreina, olen täyttänyt kaksi suodatinpussia. 3. Suljen pussit paperiliittimillä. Jos haluaa antaa löylytuoksuja vaikkapa joululahjaksi, kannattanee käyttää nitojaa; näin pussukka saa siistimmän ulkoasun.  4. Asettelen täyt

Luonnollinen kasvovesi poimulehdistä

Kesäisestä luonnosta löytyy paljon kotikosmetiikkaan sopivia yrttejä. Jos et ole aiemmin valmistanut kosmetiikkaa villiyrteistä mutta haluaisit kokeilla, suosittelen ensimmäiseksi kokeiluksi omatekoista yrttikasvovettä. On helppoa! Itse olen tehnyt kavovesiä muun muassa poimulehdestä, kanervasta ja siankärsämöstä. Viljellyistä yrteistä olen kokeillut timjamia. Poimulehti sopii mainiosti kasvoveteen, koska se pehmentää ihoa. Väittävätpä jotkut, että sillä olisi jopa nuorentava vaikutus!  Perusohjetta varten tarvitaan   1 dl sadevettä/sterilisoitua vettä poimulehtiä      mieto kasvovesi - 2 rkl tuoreita poimulehtiä      normaali kasvovesi - 3 rkl tuoreita poimulehtiä      vahva kasvovesi - 4 rkl tuoreita poimulehtiä Näin tein kasvoveden poimulehdistä: 1. Keräsin sadevettä desilitran verran. 2. Poimin poimulehtiä noin neljä ruokalusikallista. 3. Huuhtelin poimulehdet kylmällä juoksevalla vedellä. 4. Kiehautin veden. 5. Kaadoin kuuman veden poimulehtien pää

Tein sipsejä ihan itse - mausteena vuohenputkisilppua

Olen joskus yrittänyt tehdä sipsejä uunissa, ja jos oikein muistan, ne eivät onnistuneet kovinkaan hyvin. Vähän aikaa sitten löysin Anna -lehden verkkosivuilta ohjeen sipsien valmistamiseksi mikroaaltouunissa. Siitä sain ajatuksen kokeilla, onnistuisivatko perunaherkut paremmin mikrossa.  Koska ensimmäiset villiyrtit ovat nousseet maasta täällä Keski-Suomessakin, päätin maustaa sipsit suolan lisäksi tuoreella vuohenputkisilpulla. Keräsin nuoret vuohenputket hieman ennen sipsien valmistamista. Huuhtelin villiyrtit siivilässä kylmällä juoksevalla vedellä, minkä jälkeen saksin ne silpuksi.  Näin toimin: 1. Viipaloin mullattoman, ohutkuorisen perunan juustohöylällä. 2.  Upotin viipaleet kylmään veteen. 3. Kuivasin ne pyyhkeellä. 4. Kaadoin lautaselle oliiviöljyä ja kierittelin perunaviipaleita siinä.  5.  Asettelin viipaleet lautaselle leivinpaperin päälle. Maustoin ne merisuolalla ja vuohenputkisilpulla.  6. Laitoin sipsit mikroon neljäksi minuutiksi.  Miten mikrosipsit onnistuivat? Hyvin