Varasin taas myyntipöydän tutulta kirpparilta, Löytölähteeltä. Kerroin kyseisestä kirpparista ja sen pitäjästä viimekeväisessä postauksessani (Millaista työtä on kirpparin pitäminen? Arja kertoo kokemuksistaan, 6.3.2021).
Myyntipöydän vuokra-aika alkaa huomenna, joten tänään olisi vielä aikaa valita myyntiin meneviä tavaroita ja vaatteita sekä hinnoitella niitä. Minulla oli syksyllä suuria suunnitelmia: ajattelin, että nyt kun olen virkavapaalla, ehtisin askarrella myyntiin kaikenlaista kivaa.
Ehdinkö tehdä joulukortteja? En. Askartelinko kuivatuista yrteistä tuoksupusseja? En. Ompelinko jalkakylpypusseja? En. Sitä paitsi jalkakylpyyn sopivia kuivattuja villiyrttejä ei ollut riittävästi.
No, omatekoisia pihlajanmarjakarkkeja on varmaankin vielä jäljellä? (Ks. päivitys Suut makeiksi pihlajanmarjakarkeilla, 7.11.2021.) Hah, in your dreams... Kirpparipöydän myyntivalteiksi aiotut kauniin vaaleanpunaiset makeiset ovat menneet parempiin suihin jo aikoja sitten (enkä nyt tarkoita omaa suutani). Uusia en ole kerennyt tehdä.
Onneksi taloudesta kuitenkin löytyy talvisia tavaroita ja vaatteita. Kirpparin pitäjä vihjaisi, että erityisesti liukurit ovat olleet viime viikkoina kysyttyjä. Minulla on selkeä mielikuva jälkikasvun vanhasta sinisestä liukurista, mutta nyt en löydä sitä mistään. Olisiko jälkikasvu hukannut sen jonnekin? Vai olisinko käyttänyt sitä jossain salaisessa puutarhaprojektissani? Niin salaisessa, etten muista sitä enää itsekään?
Mutta onhan meillä mäenlaskuun tarkoitettu oranssi ufo, joka löytyi siivouksen yhteydessä kellarista. Se tekisi varmaan hyvin kauppansa? Jälkikasvun vastaus oli jyrkkä ei. Hän kuulemma saattaa vielä joku kaunis päivä tarvita ufoaan (jota ei siis ole käyttänyt ainakaan seitsemään vuoteen). Milloin tuo kaunis päivä koittaa, sitä hän ei osannut tarkemmin määritellä. Siihen asti on minun suoranainen kunniatehtäväni säilyttää ja varjella tuota rom... anteeksi, siis ufoa. Huoh!
Samaisen kellarisiivouksen yhteydessä löytyi myös pieni sievä lumikola. Sen nyt ainakin voisin viedä kirpparille. Jälkikasvu yritti rutista jotain, mutta en ottanut sitä kuuleviin korviini. Jos hän joskus auttaa minua lumitöissä, hän luultavasti tekee sen oikealla kolalla, ei lasten leikkeihin suunnitellulla muovikolalla. Näin ainakin toivon. Ei muuta kuin myyntiin!
Eteisen kaappia järjestellessäni (järjestän sen kunnolla ehkä kerran kymmenessä vuodessa) löysin jälkikasvun hiihtomonot ja laskettelulasit. Hiihtäminen ei kuulu jälkikasvun harrastuksiin, joten monot saavat kuulemma mennä myyntiin.
Hiihtojalkineet ovat hyvässä kunnossa, joten hinta pitääkin nyt miettiä tarkkaan. Paljonko ihmiset olisivat halukkaita maksamaan käytetyistä mutta hyväkuntoisista monoista? Siitä minulla ei ole aavistustakaan. En missään nimessä haluaisi laittaa monojen hintaa liian korkeaksi, mutta toisaalta en tahdo sitäkään, että joku myy ne jossain muualla paljon kalliimmalla.
Ja entäpä laskettelulasit? Ne ovat vielä alkuperäisessä pakkauksessaan, joten hintakin on helppo tarkistaa: 35,90 euroa. Laseja on käytetty kerran tai pari, ja ne ovat erittäin hyvässä kunnossa. Toisaalta käytetty tuote on aina käytetty eikä alkuperäistä ostohintaa kannata miettiä liikaa. Tässäpä onkin nyt miettimistä.
Yhdestä komerosta löytyivät jälkikasvun luistimet. Niitä ei kuulemma saa viedä kirpparille. Jälkikasvu aikoo näet vielä luistella. Ehdotin, että tässä tapauksessa hän veisi luistimet omaan asuntoonsa. Ei, se ei kerta kaikkiaan käy. Huoh toisenkin kerran!
Samassa komerossa oli myös jälkikasvun toppatakkeja. Ne kuulemma saa myydä. Vielä kun hinnoittelen talvisia sisävaatteita, mattoja, kirjoja ja pientä tilpehööriä, niin eiköhän tässä jo ala olla myytävää yhden kirpparipöydän täytteeksi.
Kommentit
Lähetä kommentti