Siirry pääsisältöön

Hyvästi vuosi 2021!


Minulla on ollut jo useamman vuoden ajan tapana ottaa kerran kuukaudessa kuva täsmälleen samasta paikasta ja koota kuvat vuoden lopussa yhteen. Tällaisen kuvakokoelman tein myös vuodesta 2021.

Otin tammikuun kuvan tasan tarkkaan vuosi sitten, 1.1.2021. Valitsin kuvauspaikan sillä perusteella, että olin jo edellisenä syksynä ottanut paikalta mielestäni ihan onnistuneen otoksen. Muistan, että vuosi sitten oli mukava pikku pakkanen ja että puissa oli kaunis ohut lumikerros. 


Kun myöhemmin kotona tutkin otosta, huomasin heti, että koivun oksa oli tunkenut itsensä mukaan kuvan yläreunaan. En kuitenkaan ryhtynyt rajaamaan oksaa pois. Ajattelin, että eikös se ole hyväkin, jos kuva on mahdollisimman todenmukainen. 

Helmikuussa huomasin, että kuvauspaikka ei ollutkaan paras mahdollinen. Ai miksikö? No, tammikuun alussa lunta oli ollut niin niukasti, että olin päässyt järven rantaan vaivatta. Helmikuussa en enää päässytkään, sillä kävelytien ja rannan väliin oli kertynyt valtavia lumikinoksia. Yritin kyllä tarpoa rantaan kinosten läpi, mutta luovuttaa piti siinä vaiheessa, kun upposin lumeen suurin piirtein vyötäröäni myöten. 

Eipä auttanut muu kuin odotella hankikelejä. Hanget kannattelivat ainakin jollain tavalla helmikuun lopussa, jolloin vihdoin pääsin nappaamaan helmikuun kuvan. Laskeskelin, että sen ja tammikuun kuvan ottamisen väliin jäi aikaa melkein kaksi kuukautta.


 Kesäkuun kuvasta pidän veden pintaan heijastuvan pilven takia. Kesäkuussa 2021 oli todella lämmintä, ja muistelen, että niin oli kuvauspäivänäkin.


Syyskuun kuvassa silmiäni viehättää kaunis ruska. 


 Joulukuun kuva paljastaa, että jo kuun alkupuolella oli kovia pakkasia. 


Tämän vuoden kuukaudenkuvan ottamispaikka on vielä päättämättä. Vahingosta viisastuneena varmistan, että kyseiseen paikkaan pääsee myös runsaslumisena talvena.

Onnellista vuotta 2022 meille kaikille :)



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Metsäinen löylytuoksu valmistuu vaivattomasti

  Olen aina silloin tällöin tehnyt löylytuoksuja saunaillan piristykseksi. Kokeilussa ovat olleet ainakin koivunlehdet, ruusun terälehdet ja kuusenkerkät tai kuusen oksan palaset. Näistä mielestäni parhaimman tuoksun on antanut kuusi. Jos olen tehnyt metsäisen löylytuoksun kesällä, olen käyttänyt siihen kuusenkerkkiä. Talvi-aikaan olen pilkkonut kuusen oksista pieniä palasia. Koska oman pihani nurkassa sattuu kasvamaan muutama kuusi, minun ei ole tarvinnut kysyä puuhiini maanomistajan lupaa. Metsäisen löylytuoksun voi tehdä sekä kuivatuista että tuoreista kuusenkerkistä tai oksan palasista. Näin toimin: 1. Kuivatan kuusenkerkkiä tai oksan palasia tarjottimella muutaman päivän ajan.   2. Sujautan kuivat kerkät/oksan palaset suodatinpussiin. Jos olen käyttänyt niitä tuoreina, olen täyttänyt kaksi suodatinpussia. 3. Suljen pussit paperiliittimillä. Jos haluaa antaa löylytuoksuja vaikkapa joululahjaksi, kannattanee käyttää nitojaa; näin pussukka saa siistimmän ulkoasun.  4. Asettelen täyt

Luonnollinen kasvovesi poimulehdistä

Kesäisestä luonnosta löytyy paljon kotikosmetiikkaan sopivia yrttejä. Jos et ole aiemmin valmistanut kosmetiikkaa villiyrteistä mutta haluaisit kokeilla, suosittelen ensimmäiseksi kokeiluksi omatekoista yrttikasvovettä. On helppoa! Itse olen tehnyt kavovesiä muun muassa poimulehdestä, kanervasta ja siankärsämöstä. Viljellyistä yrteistä olen kokeillut timjamia. Poimulehti sopii mainiosti kasvoveteen, koska se pehmentää ihoa. Väittävätpä jotkut, että sillä olisi jopa nuorentava vaikutus!  Perusohjetta varten tarvitaan   1 dl sadevettä/sterilisoitua vettä poimulehtiä      mieto kasvovesi - 2 rkl tuoreita poimulehtiä      normaali kasvovesi - 3 rkl tuoreita poimulehtiä      vahva kasvovesi - 4 rkl tuoreita poimulehtiä Näin tein kasvoveden poimulehdistä: 1. Keräsin sadevettä desilitran verran. 2. Poimin poimulehtiä noin neljä ruokalusikallista. 3. Huuhtelin poimulehdet kylmällä juoksevalla vedellä. 4. Kiehautin veden. 5. Kaadoin kuuman veden poimulehtien pää

Tein sipsejä ihan itse - mausteena vuohenputkisilppua

Olen joskus yrittänyt tehdä sipsejä uunissa, ja jos oikein muistan, ne eivät onnistuneet kovinkaan hyvin. Vähän aikaa sitten löysin Anna -lehden verkkosivuilta ohjeen sipsien valmistamiseksi mikroaaltouunissa. Siitä sain ajatuksen kokeilla, onnistuisivatko perunaherkut paremmin mikrossa.  Koska ensimmäiset villiyrtit ovat nousseet maasta täällä Keski-Suomessakin, päätin maustaa sipsit suolan lisäksi tuoreella vuohenputkisilpulla. Keräsin nuoret vuohenputket hieman ennen sipsien valmistamista. Huuhtelin villiyrtit siivilässä kylmällä juoksevalla vedellä, minkä jälkeen saksin ne silpuksi.  Näin toimin: 1. Viipaloin mullattoman, ohutkuorisen perunan juustohöylällä. 2.  Upotin viipaleet kylmään veteen. 3. Kuivasin ne pyyhkeellä. 4. Kaadoin lautaselle oliiviöljyä ja kierittelin perunaviipaleita siinä.  5.  Asettelin viipaleet lautaselle leivinpaperin päälle. Maustoin ne merisuolalla ja vuohenputkisilpulla.  6. Laitoin sipsit mikroon neljäksi minuutiksi.  Miten mikrosipsit onnistuivat? Hyvin