Siirry pääsisältöön

Kuinka vihreä on vihreä? Vesa, Vihreiden aktiivijäsen, kertoo ajatuksistaan


Koska blogini nimi on Villi ja vihreä, minulta on joskus kysytty, olenko Vihreiden jäsen. Vastaus on kielteinen: en omista Vihreiden enkä minkään muunkaan puolueen jäsenkirjaa. Saattaapa olla, etten tule koskaan omistamaankaan. Seuraan kyllä politiikkaa jonkin verran, mutta mikään Suomessa vaikuttava puolue ei ainakaan tällä hetkellä tunnu ihan omalta.

Eri puolueiden kannattajiin liitetään perinteisesti tietynlaisia mielikuvia ja jopa ennakkoluuloja. Näin on laita myös Vihreiden jäsenten. "Se on semmoinen viherpiipertäjä, kasvattaa ituja ja syö vain jotain rehuja." "Ei sillä mitään autoa ole, fillarilla vimputtaa kesät talvet, lumihangessa 30 asteen pakkasessakin." "Se asuu vanhassa kansakoulussa, kasvattaa nauriita ja hoitaa lampaita." "Erakkona elää metsän keskellä, kalastaa ja tutkii rahkasammaleen leviämistä."

Myönnän, että nuo mainitsemani esimerkit Vihreän liiton jäseniin liittyvistä mielikuvista ovat  kärjistettyjä. Edellytetäänkö kuitenkin, että kyseiseen puolueeseen kuuluvien pitäisi elää keskimääräistä ekologisemmin? Olisi mielenkiintoista tietää, mitä mieltä Vihreiden jäsenet itse ovat asiasta.

Ystäväpiirissäni ei ole montaakaan poliittisesti aktiivista ihmistä, mutta yksi löytyi. Hän on Vesa Jarva, joka hankki Vihreiden jäsenkirjan muutama vuosi takaperin. Hän suostui kertomaan aiheeseen liittyvistä ajatuksistaan sekä siitä, miten ympäristön ja luonnon huomioiminen näkyy hänen omassa jokapäiväisessä elämässään. 


Vesa myöntää pohtineensa elämäntapojaan Vihreisiin liittyessään. "Ajattelin, että pitääkö minun nyt myydä auto tai ryhtyä Greenpeacen kuukausilahjoittajaksi. Mutta eihän vihreä puolue ole mikään kultti, johon pääsee vain itseään ruoskimalla."

 Hän uskoo, että yksittäisen ihmisen elämäntavoilla on merkitystä. "Totta kai aina voisi elää ympäristön kannalta esimerkillisemmin. Jotkut sanovat, että yksittäisen ihmisen tai edes Suomen kokoisen maan tekemisillä ei ole mitään merkitystä. Minä kuitenkin ajattelen, että jokainen voi vaikuttaa omalta osaltaan."

Vesan mielestä kukin voi toteuttaa vihreyttä haluamallaan tavalla. "Joillekuille sopii politiikkaan osallistuminen tai suora aktivismi, kun taas toisille ovat tärkeitä omat valinnat esimerkiksi ruokavalion  tai kuluttamisen suhteen. Ei myöskään tarvitse olla ehdoton esimerkiksi niin, että yksityisautoilu ja lihansyönti ovat pahasta ja ne pitäisi lopettaa heti, vaan voi myös miettiä omia kulutustottumuksiaan kriittisesti ja miettiä, voisiko kuluttamista vähentää."

Ruokavalinnoista ja autoilusta hän kertoo seuraavaa: "Kyllä minä syön lihaa ja ajan polttomoottoriautolla. Mutta en aina. Parina päivänä viikossa syön lihaa korvaavia valmisteita - esimerkiksi mifu-tuotteita tai härkistä - tai pyöräilen töihin." 


 
Lajittelua ja kierrättämistä Vesa toteuttaa esimerkillisesti. "Asun kerrostalossa kaupunkialueella - mikä sekin on jo ekologisempaa kuin isossa omakotitalossa haja-asutusalueella asuminen - ja jätekatoksessa on omat astiat muun muassa muoville, kartongille ja biojätteelle. Lajittelen jopa viilipurkkien kannet ja pussinsulkijat. Kummatkin menevät metallijätteeseen. Toisaalta kierrättämisessäkään ei kannata mennä liiallisuuksiin. Jos on vaikka jokin kovin likainen hillopurkki, sen pesemisessä menee kuumaa vettä enemmän, kuin sen kierrättäminen säästäisi energiaa."  

Mites se shoppailupuoli? "Kovin usein ei tule shoppailtua, mikä onkin helppoa, kun tässä iässä voi ihan vapaasti olla epätrendikäs."

Vesan kertoma ei todellakaan vastaa noita päivityksen alussa maalaamiani mielikuvia Vihreiden  jäsenistä. Sanoisin, että kyllä Vesa vihreä on - mutta maltillisesti, suvaitsevasti ja muiden ihmisten ajatuksia kunnioittaen. 


Vesa Jarva on Vihreiden Keski-Suomen aluevaaliehdokas.

Päivityksen kuvat ovat Vesa Jarvan omia. 

     

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Metsäinen löylytuoksu valmistuu vaivattomasti

  Olen aina silloin tällöin tehnyt löylytuoksuja saunaillan piristykseksi. Kokeilussa ovat olleet ainakin koivunlehdet, ruusun terälehdet ja kuusenkerkät tai kuusen oksan palaset. Näistä mielestäni parhaimman tuoksun on antanut kuusi. Jos olen tehnyt metsäisen löylytuoksun kesällä, olen käyttänyt siihen kuusenkerkkiä. Talvi-aikaan olen pilkkonut kuusen oksista pieniä palasia. Koska oman pihani nurkassa sattuu kasvamaan muutama kuusi, minun ei ole tarvinnut kysyä puuhiini maanomistajan lupaa. Metsäisen löylytuoksun voi tehdä sekä kuivatuista että tuoreista kuusenkerkistä tai oksan palasista. Näin toimin: 1. Kuivatan kuusenkerkkiä tai oksan palasia tarjottimella muutaman päivän ajan.   2. Sujautan kuivat kerkät/oksan palaset suodatinpussiin. Jos olen käyttänyt niitä tuoreina, olen täyttänyt kaksi suodatinpussia. 3. Suljen pussit paperiliittimillä. Jos haluaa antaa löylytuoksuja vaikkapa joululahjaksi, kannattanee käyttää nitojaa; näin pussukka saa siistimmän ulkoasun.  4. Asettelen täyt

Luonnollinen kasvovesi poimulehdistä

Kesäisestä luonnosta löytyy paljon kotikosmetiikkaan sopivia yrttejä. Jos et ole aiemmin valmistanut kosmetiikkaa villiyrteistä mutta haluaisit kokeilla, suosittelen ensimmäiseksi kokeiluksi omatekoista yrttikasvovettä. On helppoa! Itse olen tehnyt kavovesiä muun muassa poimulehdestä, kanervasta ja siankärsämöstä. Viljellyistä yrteistä olen kokeillut timjamia. Poimulehti sopii mainiosti kasvoveteen, koska se pehmentää ihoa. Väittävätpä jotkut, että sillä olisi jopa nuorentava vaikutus!  Perusohjetta varten tarvitaan   1 dl sadevettä/sterilisoitua vettä poimulehtiä      mieto kasvovesi - 2 rkl tuoreita poimulehtiä      normaali kasvovesi - 3 rkl tuoreita poimulehtiä      vahva kasvovesi - 4 rkl tuoreita poimulehtiä Näin tein kasvoveden poimulehdistä: 1. Keräsin sadevettä desilitran verran. 2. Poimin poimulehtiä noin neljä ruokalusikallista. 3. Huuhtelin poimulehdet kylmällä juoksevalla vedellä. 4. Kiehautin veden. 5. Kaadoin kuuman veden poimulehtien pää

Tein sipsejä ihan itse - mausteena vuohenputkisilppua

Olen joskus yrittänyt tehdä sipsejä uunissa, ja jos oikein muistan, ne eivät onnistuneet kovinkaan hyvin. Vähän aikaa sitten löysin Anna -lehden verkkosivuilta ohjeen sipsien valmistamiseksi mikroaaltouunissa. Siitä sain ajatuksen kokeilla, onnistuisivatko perunaherkut paremmin mikrossa.  Koska ensimmäiset villiyrtit ovat nousseet maasta täällä Keski-Suomessakin, päätin maustaa sipsit suolan lisäksi tuoreella vuohenputkisilpulla. Keräsin nuoret vuohenputket hieman ennen sipsien valmistamista. Huuhtelin villiyrtit siivilässä kylmällä juoksevalla vedellä, minkä jälkeen saksin ne silpuksi.  Näin toimin: 1. Viipaloin mullattoman, ohutkuorisen perunan juustohöylällä. 2.  Upotin viipaleet kylmään veteen. 3. Kuivasin ne pyyhkeellä. 4. Kaadoin lautaselle oliiviöljyä ja kierittelin perunaviipaleita siinä.  5.  Asettelin viipaleet lautaselle leivinpaperin päälle. Maustoin ne merisuolalla ja vuohenputkisilpulla.  6. Laitoin sipsit mikroon neljäksi minuutiksi.  Miten mikrosipsit onnistuivat? Hyvin