Koska blogini nimi on Villi ja vihreä, minulta on joskus kysytty, olenko Vihreiden jäsen. Vastaus on kielteinen: en omista Vihreiden enkä minkään muunkaan puolueen jäsenkirjaa. Saattaapa olla, etten tule koskaan omistamaankaan. Seuraan kyllä politiikkaa jonkin verran, mutta mikään Suomessa vaikuttava puolue ei ainakaan tällä hetkellä tunnu ihan omalta.
Eri puolueiden kannattajiin liitetään perinteisesti tietynlaisia mielikuvia ja jopa ennakkoluuloja. Näin on laita myös Vihreiden jäsenten. "Se on semmoinen viherpiipertäjä, kasvattaa ituja ja syö vain jotain rehuja." "Ei sillä mitään autoa ole, fillarilla vimputtaa kesät talvet, lumihangessa 30 asteen pakkasessakin." "Se asuu vanhassa kansakoulussa, kasvattaa nauriita ja hoitaa lampaita." "Erakkona elää metsän keskellä, kalastaa ja tutkii rahkasammaleen leviämistä."
Myönnän, että nuo mainitsemani esimerkit Vihreän liiton jäseniin liittyvistä mielikuvista ovat kärjistettyjä. Edellytetäänkö kuitenkin, että kyseiseen puolueeseen kuuluvien pitäisi elää keskimääräistä ekologisemmin? Olisi mielenkiintoista tietää, mitä mieltä Vihreiden jäsenet itse ovat asiasta.
Ystäväpiirissäni ei ole montaakaan poliittisesti aktiivista ihmistä, mutta yksi löytyi. Hän on Vesa Jarva, joka hankki Vihreiden jäsenkirjan muutama vuosi takaperin. Hän suostui kertomaan aiheeseen liittyvistä ajatuksistaan sekä siitä, miten ympäristön ja luonnon huomioiminen näkyy hänen omassa jokapäiväisessä elämässään.
Vesa myöntää pohtineensa elämäntapojaan Vihreisiin liittyessään. "Ajattelin, että pitääkö minun nyt myydä auto tai ryhtyä Greenpeacen kuukausilahjoittajaksi. Mutta eihän vihreä puolue ole mikään kultti, johon pääsee vain itseään ruoskimalla."
Hän uskoo, että yksittäisen ihmisen elämäntavoilla on merkitystä. "Totta kai aina voisi elää ympäristön kannalta esimerkillisemmin. Jotkut sanovat, että yksittäisen ihmisen tai edes Suomen kokoisen maan tekemisillä ei ole mitään merkitystä. Minä kuitenkin ajattelen, että jokainen voi vaikuttaa omalta osaltaan."
Vesan mielestä kukin voi toteuttaa vihreyttä haluamallaan tavalla. "Joillekuille sopii politiikkaan osallistuminen tai suora aktivismi, kun taas toisille ovat tärkeitä omat valinnat esimerkiksi ruokavalion tai kuluttamisen suhteen. Ei myöskään tarvitse olla ehdoton esimerkiksi niin, että yksityisautoilu ja lihansyönti ovat pahasta ja ne pitäisi lopettaa heti, vaan voi myös miettiä omia kulutustottumuksiaan kriittisesti ja miettiä, voisiko kuluttamista vähentää."
Ruokavalinnoista ja autoilusta hän kertoo seuraavaa: "Kyllä minä syön lihaa ja ajan polttomoottoriautolla. Mutta en aina. Parina päivänä viikossa syön lihaa korvaavia valmisteita - esimerkiksi mifu-tuotteita tai härkistä - tai pyöräilen töihin."
Lajittelua ja kierrättämistä Vesa toteuttaa esimerkillisesti. "Asun kerrostalossa kaupunkialueella - mikä sekin on jo ekologisempaa kuin isossa omakotitalossa haja-asutusalueella asuminen - ja jätekatoksessa on omat astiat muun muassa muoville, kartongille ja biojätteelle. Lajittelen jopa viilipurkkien kannet ja pussinsulkijat. Kummatkin menevät metallijätteeseen. Toisaalta kierrättämisessäkään ei kannata mennä liiallisuuksiin. Jos on vaikka jokin kovin likainen hillopurkki, sen pesemisessä menee kuumaa vettä enemmän, kuin sen kierrättäminen säästäisi energiaa."
Mites se shoppailupuoli? "Kovin usein ei tule shoppailtua, mikä onkin helppoa, kun tässä iässä voi ihan vapaasti olla epätrendikäs."
Vesan kertoma ei todellakaan vastaa noita päivityksen alussa maalaamiani mielikuvia Vihreiden jäsenistä. Sanoisin, että kyllä Vesa vihreä on - mutta maltillisesti, suvaitsevasti ja muiden ihmisten ajatuksia kunnioittaen.
Vesa Jarva on Vihreiden Keski-Suomen aluevaaliehdokas.
Päivityksen kuvat ovat Vesa Jarvan omia.
Kommentit
Lähetä kommentti