Siirry pääsisältöön

Otin vastaan Penkit puhtaaksi -haasteen


Lunta on tulla tuprutellut talven aikaan ihan kiitettävästi. Tuossa joskus viime viikolla lunta oli pyryttänyt  edellisen illan ja yön aikana niin paljon, että aamulla oli vaikeuksia saada ulko-ovi auki. Lumikola ja -lapio eivät totisesti ole jääneet tänä talvena pihakoristeiksi. 

Oman pihan saa juuri ja juuri kolatuksi, mutta kävelyreittien varrella sijaitsevat, kaikille tarkoitetut levähdyspenkit ovat lumisateen jäljiltä surullinen näky. Ne eivät varsinaisesti houkuttele levähtämään.

Jyväskylän kaupunki heitti vuoden 2021 lopussa asukkailleen Penkit puhtaaksi -haasteen. Sen tarkoituksena on kannustaa ihmisiä puhdistamaan lumesta oman asuinympäristönsä levähdyspenkkejä.

Kaupungin haasteen taustalla on ajatus, että penkkejä puhdistamalla tekisimme hyvää alueen muille asukkaille. Joku vaikkapa vähän ikääntyneempi ihminen voi tarvita levähdyspaikkaa kesken kävelyreissun, mutta haaveeksihan se lepotauko jää, jos kohdalle osunut penkki on hautautunut paksun lumikinoksen alle. 

Olen tarttunut kaupungin haasteeseen jo muutaman kerran ja eilen puhdistin taas yhden penkin. Paras puhdistusväline olisi varmaankin lumilapio, mutta koska halusin tehdä samalla kävelylenkin, ei lapion raahaaminen tullut kysymykseen. Tai tietysti olisin voinut kantaa lapiota kainalossani, mutta olisihan se varmasti herättänyt hieman kummastusta kanssaulkoilijoissa.

Pakkasin reppuun saman pienen puutarhalapion, jota olen käyttänyt aiemmissakin puhdistusoperaatioissa. Kävelyreittini kulki järveä myötäilevää rantareittiä, jonka varrella sijaitsee useita levähdyspenkkejä. 

Kävi ilmi, että hankalin osuus ei itse asiassa ollutkaan penkin puhdistaminen vaan sen luokse  pääseminen. Ennen varsinaista puhdistustyötä piti nimittäin tampata penkin edessä olevat lumikasaumat.  

Penkin puhdistaminen sen sijaan kävi lapion pienestä koosta huolimatta nopeasti, sillä lumi ei ollut jähmettynyt penkkiin kiinni vaan irtosi helposti. Puhdasta tuli. Tai ainakin seuraavaan lumisateeseen asti...  


 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Metsäinen löylytuoksu valmistuu vaivattomasti

  Olen aina silloin tällöin tehnyt löylytuoksuja saunaillan piristykseksi. Kokeilussa ovat olleet ainakin koivunlehdet, ruusun terälehdet ja kuusenkerkät tai kuusen oksan palaset. Näistä mielestäni parhaimman tuoksun on antanut kuusi. Jos olen tehnyt metsäisen löylytuoksun kesällä, olen käyttänyt siihen kuusenkerkkiä. Talvi-aikaan olen pilkkonut kuusen oksista pieniä palasia. Koska oman pihani nurkassa sattuu kasvamaan muutama kuusi, minun ei ole tarvinnut kysyä puuhiini maanomistajan lupaa. Metsäisen löylytuoksun voi tehdä sekä kuivatuista että tuoreista kuusenkerkistä tai oksan palasista. Näin toimin: 1. Kuivatan kuusenkerkkiä tai oksan palasia tarjottimella muutaman päivän ajan.   2. Sujautan kuivat kerkät/oksan palaset suodatinpussiin. Jos olen käyttänyt niitä tuoreina, olen täyttänyt kaksi suodatinpussia. 3. Suljen pussit paperiliittimillä. Jos haluaa antaa löylytuoksuja vaikkapa joululahjaksi, kannattanee käyttää nitojaa; näin pussukka saa siistimmän ulkoasun.  4. Asettelen täyt

Luonnollinen kasvovesi poimulehdistä

Kesäisestä luonnosta löytyy paljon kotikosmetiikkaan sopivia yrttejä. Jos et ole aiemmin valmistanut kosmetiikkaa villiyrteistä mutta haluaisit kokeilla, suosittelen ensimmäiseksi kokeiluksi omatekoista yrttikasvovettä. On helppoa! Itse olen tehnyt kavovesiä muun muassa poimulehdestä, kanervasta ja siankärsämöstä. Viljellyistä yrteistä olen kokeillut timjamia. Poimulehti sopii mainiosti kasvoveteen, koska se pehmentää ihoa. Väittävätpä jotkut, että sillä olisi jopa nuorentava vaikutus!  Perusohjetta varten tarvitaan   1 dl sadevettä/sterilisoitua vettä poimulehtiä      mieto kasvovesi - 2 rkl tuoreita poimulehtiä      normaali kasvovesi - 3 rkl tuoreita poimulehtiä      vahva kasvovesi - 4 rkl tuoreita poimulehtiä Näin tein kasvoveden poimulehdistä: 1. Keräsin sadevettä desilitran verran. 2. Poimin poimulehtiä noin neljä ruokalusikallista. 3. Huuhtelin poimulehdet kylmällä juoksevalla vedellä. 4. Kiehautin veden. 5. Kaadoin kuuman veden poimulehtien pää

Tein sipsejä ihan itse - mausteena vuohenputkisilppua

Olen joskus yrittänyt tehdä sipsejä uunissa, ja jos oikein muistan, ne eivät onnistuneet kovinkaan hyvin. Vähän aikaa sitten löysin Anna -lehden verkkosivuilta ohjeen sipsien valmistamiseksi mikroaaltouunissa. Siitä sain ajatuksen kokeilla, onnistuisivatko perunaherkut paremmin mikrossa.  Koska ensimmäiset villiyrtit ovat nousseet maasta täällä Keski-Suomessakin, päätin maustaa sipsit suolan lisäksi tuoreella vuohenputkisilpulla. Keräsin nuoret vuohenputket hieman ennen sipsien valmistamista. Huuhtelin villiyrtit siivilässä kylmällä juoksevalla vedellä, minkä jälkeen saksin ne silpuksi.  Näin toimin: 1. Viipaloin mullattoman, ohutkuorisen perunan juustohöylällä. 2.  Upotin viipaleet kylmään veteen. 3. Kuivasin ne pyyhkeellä. 4. Kaadoin lautaselle oliiviöljyä ja kierittelin perunaviipaleita siinä.  5.  Asettelin viipaleet lautaselle leivinpaperin päälle. Maustoin ne merisuolalla ja vuohenputkisilpulla.  6. Laitoin sipsit mikroon neljäksi minuutiksi.  Miten mikrosipsit onnistuivat? Hyvin