Lunta on tulla tuprutellut talven aikaan ihan kiitettävästi. Tuossa joskus viime viikolla lunta oli pyryttänyt edellisen illan ja yön aikana niin paljon, että aamulla oli vaikeuksia saada ulko-ovi auki. Lumikola ja -lapio eivät totisesti ole jääneet tänä talvena pihakoristeiksi.
Oman pihan saa juuri ja juuri kolatuksi, mutta kävelyreittien varrella sijaitsevat, kaikille tarkoitetut levähdyspenkit ovat lumisateen jäljiltä surullinen näky. Ne eivät varsinaisesti houkuttele levähtämään.
Jyväskylän kaupunki heitti vuoden 2021 lopussa asukkailleen Penkit puhtaaksi -haasteen. Sen tarkoituksena on kannustaa ihmisiä puhdistamaan lumesta oman asuinympäristönsä levähdyspenkkejä.
Kaupungin haasteen taustalla on ajatus, että penkkejä puhdistamalla tekisimme hyvää alueen muille asukkaille. Joku vaikkapa vähän ikääntyneempi ihminen voi tarvita levähdyspaikkaa kesken kävelyreissun, mutta haaveeksihan se lepotauko jää, jos kohdalle osunut penkki on hautautunut paksun lumikinoksen alle.
Olen tarttunut kaupungin haasteeseen jo muutaman kerran ja eilen puhdistin taas yhden penkin. Paras puhdistusväline olisi varmaankin lumilapio, mutta koska halusin tehdä samalla kävelylenkin, ei lapion raahaaminen tullut kysymykseen. Tai tietysti olisin voinut kantaa lapiota kainalossani, mutta olisihan se varmasti herättänyt hieman kummastusta kanssaulkoilijoissa.
Pakkasin reppuun saman pienen puutarhalapion, jota olen käyttänyt aiemmissakin puhdistusoperaatioissa. Kävelyreittini kulki järveä myötäilevää rantareittiä, jonka varrella sijaitsee useita levähdyspenkkejä.
Kävi ilmi, että hankalin osuus ei itse asiassa ollutkaan penkin puhdistaminen vaan sen luokse pääseminen. Ennen varsinaista puhdistustyötä piti nimittäin tampata penkin edessä olevat lumikasaumat.
Penkin puhdistaminen sen sijaan kävi lapion pienestä koosta huolimatta nopeasti, sillä lumi ei ollut jähmettynyt penkkiin kiinni vaan irtosi helposti. Puhdasta tuli. Tai ainakin seuraavaan lumisateeseen asti...
Kommentit
Lähetä kommentti