Siirry pääsisältöön

Mikä antenni kurkustani sojottaa?

Jatkan vielä viimeviikkoista taimien kasvattamiseen liittyvää teemaa. Minulle on tullut mieleen muutama kysymys, joihin utelisin vastausta kokeneemmilta kasvattajilta. 

Ensinnäkin: mikä on tuo omituinen uloke, jonka avomaankurkun taimi on kasvattanut kuluneen viikon aikana? Vielä pääsiäisenä sitä ei ollut. 

Onko tarkoitus, että uloke kietoutuu tukea vasten ja auttaa kasvia pysymään pystyssä? Vai tuleeko siihen kenties kukinto? (Hylkäsin suosiolla ensimmäisenä mieleeni tulleen ajatuksen ulokkeen avulla tapahtuvasta vakoilutoiminnasta. Ja miksipä kurkku minua vakoilisi; ei täällä koskaan mitään sen kummempaa tapahdu.)


Viime viikon päivityksessäni kerroin, miten avomaankurkun siemenistä vain yksi ainoa on lähtenyt itämään. No, nyt tietysti luin jostain Facebookin keskusteluryhmästä, että avomaankurkun siemenet saattavatkin itse asiassa itää paremmin, jos ne kylvää loppukeväästä suoraan maahan ilman minkäänlaista esikasvatusta. JOS jokin taimi onnistuukin kasvamaan sisällä, ei kuulemma ole laisinkaan varmaa, että se kestää siirron kasvatusastiasta maahan. Jaaha. Olisinpa tämänkin tiennyt...

Toinen kysymykseni liittyy tomaatin taimien lannoittamiseen. Luin jostain, että jos taimien alimmat lehdet haalistuvat ja kuihtuvat, se on merkki liian vähäisestä ravinnosta. Viikolla huomasin, että aika monen tomaatin taimen alimmat lehdet ovat selvästi haalistuneet tai jopa tippuneet pois. Mitä taimille pitää antaa lisäravinnoksi?  

Käykö tomaatin taimille se sama kananmunan kuorien ja kahvinpurujen sekoitus, jota annan huonekasveille? Vai pitäisikö olla kanankakkaa? Toisaalta kanankakka ei hajunsa takia liene paras mahdollinen lannoite sisätiloissa käytettäväksi. Apua!   

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Metsäinen löylytuoksu valmistuu vaivattomasti

  Olen aina silloin tällöin tehnyt löylytuoksuja saunaillan piristykseksi. Kokeilussa ovat olleet ainakin koivunlehdet, ruusun terälehdet ja kuusenkerkät tai kuusen oksan palaset. Näistä mielestäni parhaimman tuoksun on antanut kuusi. Jos olen tehnyt metsäisen löylytuoksun kesällä, olen käyttänyt siihen kuusenkerkkiä. Talvi-aikaan olen pilkkonut kuusen oksista pieniä palasia. Koska oman pihani nurkassa sattuu kasvamaan muutama kuusi, minun ei ole tarvinnut kysyä puuhiini maanomistajan lupaa. Metsäisen löylytuoksun voi tehdä sekä kuivatuista että tuoreista kuusenkerkistä tai oksan palasista. Näin toimin: 1. Kuivatan kuusenkerkkiä tai oksan palasia tarjottimella muutaman päivän ajan.   2. Sujautan kuivat kerkät/oksan palaset suodatinpussiin. Jos olen käyttänyt niitä tuoreina, olen täyttänyt kaksi suodatinpussia. 3. Suljen pussit paperiliittimillä. Jos haluaa antaa löylytuoksuja vaikkapa joululahjaksi, kannattanee käyttää nitojaa; näin pussukka saa siistimmän ulkoasun.  4. ...

Luonnollinen kasvovesi poimulehdistä

Kesäisestä luonnosta löytyy paljon kotikosmetiikkaan sopivia yrttejä. Jos et ole aiemmin valmistanut kosmetiikkaa villiyrteistä mutta haluaisit kokeilla, suosittelen ensimmäiseksi kokeiluksi omatekoista yrttikasvovettä. On helppoa! Itse olen tehnyt kavovesiä muun muassa poimulehdestä, kanervasta ja siankärsämöstä. Viljellyistä yrteistä olen kokeillut timjamia. Poimulehti sopii mainiosti kasvoveteen, koska se pehmentää ihoa. Väittävätpä jotkut, että sillä olisi jopa nuorentava vaikutus!  Perusohjetta varten tarvitaan   1 dl sadevettä/sterilisoitua vettä poimulehtiä      mieto kasvovesi - 2 rkl tuoreita poimulehtiä      normaali kasvovesi - 3 rkl tuoreita poimulehtiä      vahva kasvovesi - 4 rkl tuoreita poimulehtiä Näin tein kasvoveden poimulehdistä: 1. Keräsin sadevettä desilitran verran. 2. Poimin poimulehtiä noin neljä ruokalusikallista. 3. Huuhtelin poimulehdet kylmällä juoksevalla ve...

Mikäs tässä ollessa, omenalikööriä pullotellessa

Kerroin elokuun lopussa omenaliköörin tekemisestä (Liiat omput likööriksi? 29.8.2021). Viime viikolla pääsin pullottamaan liköörin.  Koska oman pihan kaksi omenapuuta tuottivat tänä syksynä ennätysrunsaan sadon, niistä riitti omppuja kahteenkin liköörisatsiin. Itse asiassa olisi riittänyt enempäänkin, mutta keksin omenoille muutakin käyttöä. Yhteen annokseen laitoin 4,5 dl Leijona-viinaa, 4 dl sokeria, 1 sitruunan mehun,  7 dl kuutioiksi pilkottuja omenoita ja kanelitangon.   Ohjeessa sanottiin, että liköörin pitää antaa tekeytyä rauhassa 2-3 kuukautta. Viime viikolla tilanne oli se, että molemmat likööripurnukat olivat tekeytyneet vähän yli kaksi kuukautta. Heti kun otin purnukat esille, tajusin, minkä asian olin kokonaan unohtanut. Sekoittamisen! En ollut muistanut käydä sekoittelemassa likööriä, ja nyt sokeri oli jämähtänyt yhtenäiseksi klimpiksi kummankin lasipurkin pohjalle. Eipä siinä sitten muuta kuin klimppiä hajottamaan ja ahkerasti sekoittelemaan. Onneksi s...