Siirry pääsisältöön

Se on taas aika kirpparipöydän

Varasinpa taas myyntipöydän tutulta Löytölähteen kirpparilta. Pari päivää sitten vein sinne vaatteita ja muuta tavaraa.

Tällä kertaa minulla onkin myynnissä erään sukulaisen vaatteita, jotka hain kotiseudulta viime viikonloppuna. Vaatteet ovat hyväkuntoisia ja ehjiä mutta eivät aivan uusinta muotia. Näin ollen niiden hinnoittelu oli hieman hankalaa. 

Yritin olla tarkkana, etten laittaisi vaatteiden hintaa liian korkeaksi, sillä se luultavasti karkottaisi niistä kiinnostuneet. Parin vaatekappaleen hinnan varmistin vielä Löytölähteen pitäjältä, Arjalta, joka oli sitä mieltä, että hinnat ovat sopivia. 

Jälkikasvun vanhasta vaatekaapista löytyi sinne jemmaamiani kesävaatteita. Olin siirtänyt vaatteet kaappiin joulun alla tavaraa kirpparille lajitellessani. Taustalla oli ajatus, että kesävaatteet eivät ehkä tee kauppaansa keskellä talvea. 

Jonkinasteiseksi probleemaksi sen sijaan muodostui jälkikasvun vierailullaan kouraani lykkäämä talvitakki. Hän oli ostanut takin verkkokaupasta ja todennut, ettei se ollutkaan hänen tarpeisiinsa käytännöllinen. Ja mihinkäs tällainen itselle sopimaton takki tuupataan? No äidille tietysti. 

Vein takin kuitenkin toiveikkaana kirpparipöydän jatkoksi, vaikka kesäaikaa eletäänkin. Voihan olla, että ihmiset haluavat ostaa talvivaatteita varastoon, jos huokealla saavat. Laitoin takin hinnaksi kuusi euroa. Saas nähdä, tekeekö se kauppansa. Jos ei tee, yritän uudestaan talvella. 

Kirpparipöytääni päätyi myös kaunis mekko, jonka olin ostanut SPR:n kirppikseltä kesäkuun alkupuolella. Olin sovittanut mekkoa nopeasti t-paidan ja farkkujen päälle, jolloin se vaikutti ihan sopivalta (mikä ei tietysti ole varsinainen ihme). Päätin sonnustautua ruusukuvioiseen kolttuun tyttöjen grilli-illan kunniaksi, mutta kuinkas kävikään: mekko lösötti ylläni kuin jokin epämuotoinen teltta. Kirvelevin sydämin luovuin mekosta. Hinnaksi taisin laittaa kolme euroa.


Vaatteiden lisäksi vein kirpparipöytään muun muassa kirjoja, muutaman CD-levyn, käyttämättömiä käsipyyhkeitä, Aku Ankan taskukirjoja sekä pientä koriste-esinettä ja tilpehööriä. Jännityksellä odotan, kuinka kauppa tällä kertaa käy...     

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Metsäinen löylytuoksu valmistuu vaivattomasti

  Olen aina silloin tällöin tehnyt löylytuoksuja saunaillan piristykseksi. Kokeilussa ovat olleet ainakin koivunlehdet, ruusun terälehdet ja kuusenkerkät tai kuusen oksan palaset. Näistä mielestäni parhaimman tuoksun on antanut kuusi. Jos olen tehnyt metsäisen löylytuoksun kesällä, olen käyttänyt siihen kuusenkerkkiä. Talvi-aikaan olen pilkkonut kuusen oksista pieniä palasia. Koska oman pihani nurkassa sattuu kasvamaan muutama kuusi, minun ei ole tarvinnut kysyä puuhiini maanomistajan lupaa. Metsäisen löylytuoksun voi tehdä sekä kuivatuista että tuoreista kuusenkerkistä tai oksan palasista. Näin toimin: 1. Kuivatan kuusenkerkkiä tai oksan palasia tarjottimella muutaman päivän ajan.   2. Sujautan kuivat kerkät/oksan palaset suodatinpussiin. Jos olen käyttänyt niitä tuoreina, olen täyttänyt kaksi suodatinpussia. 3. Suljen pussit paperiliittimillä. Jos haluaa antaa löylytuoksuja vaikkapa joululahjaksi, kannattanee käyttää nitojaa; näin pussukka saa siistimmän ulkoasun.  4. Asettelen täyt

Luonnollinen kasvovesi poimulehdistä

Kesäisestä luonnosta löytyy paljon kotikosmetiikkaan sopivia yrttejä. Jos et ole aiemmin valmistanut kosmetiikkaa villiyrteistä mutta haluaisit kokeilla, suosittelen ensimmäiseksi kokeiluksi omatekoista yrttikasvovettä. On helppoa! Itse olen tehnyt kavovesiä muun muassa poimulehdestä, kanervasta ja siankärsämöstä. Viljellyistä yrteistä olen kokeillut timjamia. Poimulehti sopii mainiosti kasvoveteen, koska se pehmentää ihoa. Väittävätpä jotkut, että sillä olisi jopa nuorentava vaikutus!  Perusohjetta varten tarvitaan   1 dl sadevettä/sterilisoitua vettä poimulehtiä      mieto kasvovesi - 2 rkl tuoreita poimulehtiä      normaali kasvovesi - 3 rkl tuoreita poimulehtiä      vahva kasvovesi - 4 rkl tuoreita poimulehtiä Näin tein kasvoveden poimulehdistä: 1. Keräsin sadevettä desilitran verran. 2. Poimin poimulehtiä noin neljä ruokalusikallista. 3. Huuhtelin poimulehdet kylmällä juoksevalla vedellä. 4. Kiehautin veden. 5. Kaadoin kuuman veden poimulehtien pää

Tein sipsejä ihan itse - mausteena vuohenputkisilppua

Olen joskus yrittänyt tehdä sipsejä uunissa, ja jos oikein muistan, ne eivät onnistuneet kovinkaan hyvin. Vähän aikaa sitten löysin Anna -lehden verkkosivuilta ohjeen sipsien valmistamiseksi mikroaaltouunissa. Siitä sain ajatuksen kokeilla, onnistuisivatko perunaherkut paremmin mikrossa.  Koska ensimmäiset villiyrtit ovat nousseet maasta täällä Keski-Suomessakin, päätin maustaa sipsit suolan lisäksi tuoreella vuohenputkisilpulla. Keräsin nuoret vuohenputket hieman ennen sipsien valmistamista. Huuhtelin villiyrtit siivilässä kylmällä juoksevalla vedellä, minkä jälkeen saksin ne silpuksi.  Näin toimin: 1. Viipaloin mullattoman, ohutkuorisen perunan juustohöylällä. 2.  Upotin viipaleet kylmään veteen. 3. Kuivasin ne pyyhkeellä. 4. Kaadoin lautaselle oliiviöljyä ja kierittelin perunaviipaleita siinä.  5.  Asettelin viipaleet lautaselle leivinpaperin päälle. Maustoin ne merisuolalla ja vuohenputkisilpulla.  6. Laitoin sipsit mikroon neljäksi minuutiksi.  Miten mikrosipsit onnistuivat? Hyvin