Siirry pääsisältöön

Se on taas aika kirpparipöydän

Varasinpa taas myyntipöydän tutulta Löytölähteen kirpparilta. Pari päivää sitten vein sinne vaatteita ja muuta tavaraa.

Tällä kertaa minulla onkin myynnissä erään sukulaisen vaatteita, jotka hain kotiseudulta viime viikonloppuna. Vaatteet ovat hyväkuntoisia ja ehjiä mutta eivät aivan uusinta muotia. Näin ollen niiden hinnoittelu oli hieman hankalaa. 

Yritin olla tarkkana, etten laittaisi vaatteiden hintaa liian korkeaksi, sillä se luultavasti karkottaisi niistä kiinnostuneet. Parin vaatekappaleen hinnan varmistin vielä Löytölähteen pitäjältä, Arjalta, joka oli sitä mieltä, että hinnat ovat sopivia. 

Jälkikasvun vanhasta vaatekaapista löytyi sinne jemmaamiani kesävaatteita. Olin siirtänyt vaatteet kaappiin joulun alla tavaraa kirpparille lajitellessani. Taustalla oli ajatus, että kesävaatteet eivät ehkä tee kauppaansa keskellä talvea. 

Jonkinasteiseksi probleemaksi sen sijaan muodostui jälkikasvun vierailullaan kouraani lykkäämä talvitakki. Hän oli ostanut takin verkkokaupasta ja todennut, ettei se ollutkaan hänen tarpeisiinsa käytännöllinen. Ja mihinkäs tällainen itselle sopimaton takki tuupataan? No äidille tietysti. 

Vein takin kuitenkin toiveikkaana kirpparipöydän jatkoksi, vaikka kesäaikaa eletäänkin. Voihan olla, että ihmiset haluavat ostaa talvivaatteita varastoon, jos huokealla saavat. Laitoin takin hinnaksi kuusi euroa. Saas nähdä, tekeekö se kauppansa. Jos ei tee, yritän uudestaan talvella. 

Kirpparipöytääni päätyi myös kaunis mekko, jonka olin ostanut SPR:n kirppikseltä kesäkuun alkupuolella. Olin sovittanut mekkoa nopeasti t-paidan ja farkkujen päälle, jolloin se vaikutti ihan sopivalta (mikä ei tietysti ole varsinainen ihme). Päätin sonnustautua ruusukuvioiseen kolttuun tyttöjen grilli-illan kunniaksi, mutta kuinkas kävikään: mekko lösötti ylläni kuin jokin epämuotoinen teltta. Kirvelevin sydämin luovuin mekosta. Hinnaksi taisin laittaa kolme euroa.


Vaatteiden lisäksi vein kirpparipöytään muun muassa kirjoja, muutaman CD-levyn, käyttämättömiä käsipyyhkeitä, Aku Ankan taskukirjoja sekä pientä koriste-esinettä ja tilpehööriä. Jännityksellä odotan, kuinka kauppa tällä kertaa käy...     

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Luonnollinen kasvovesi poimulehdistä

Kesäisestä luonnosta löytyy paljon kotikosmetiikkaan sopivia yrttejä. Jos et ole aiemmin valmistanut kosmetiikkaa villiyrteistä mutta haluaisit kokeilla, suosittelen ensimmäiseksi kokeiluksi omatekoista yrttikasvovettä. On helppoa! Itse olen tehnyt kavovesiä muun muassa poimulehdestä, kanervasta ja siankärsämöstä. Viljellyistä yrteistä olen kokeillut timjamia. Poimulehti sopii mainiosti kasvoveteen, koska se pehmentää ihoa. Väittävätpä jotkut, että sillä olisi jopa nuorentava vaikutus!  Perusohjetta varten tarvitaan   1 dl sadevettä/sterilisoitua vettä poimulehtiä      mieto kasvovesi - 2 rkl tuoreita poimulehtiä      normaali kasvovesi - 3 rkl tuoreita poimulehtiä      vahva kasvovesi - 4 rkl tuoreita poimulehtiä Näin tein kasvoveden poimulehdistä: 1. Keräsin sadevettä desilitran verran. 2. Poimin poimulehtiä noin neljä ruokalusikallista. 3. Huuhtelin poimulehdet kylmällä juoksevalla ve...

Hyvästi, vuosi 2023!

  Vuoteen 2023 mahtui henkilökohtaisessa elämässäni monenmoista: luovuin vakituisesta työpaikastani, laitoin taloni myyntiin, muutin uudelle asuinalueelle kerrostaloon, aloitin työt uudessa koulussa, rakas kissaystäväni kuoli... Toivon, että vuosi 2024 olisi rauhallisempi :)  Tammikuussa 2023 aloitin jo tutuksi tulleen kuvausprojektini, jonka tarkoituksena on ottaa kuva samasta paikasta kerran kuukaudessa koko vuoden ajan. Kuvauspaikaksi valikoitui Jyväskylän Palokassa sijaitseva Kirrin uimaranta.  Muutin uuteen kotiin syyskuun alussa. Vanhan talon tyhjentäminen ja siivoaminen sekä uuden kodin järjestely veivät niin paljon aikaa ja energiaa, että kuvausprojektini tyssäsi ja viimeiseksi kuvaksi jäi elokuun otos. Tuossa kuvia järjestellessäni onnistuin vahingossa poistamaan heinäkuun kuvan, joten kuvasarjani jää tänä vuonna puoliväliin vuotta.  Tammikuun kuva on otettu aamulla auringonnousun jälkeen. Pakkastakin oli.    Helmikuussa lumet välillä sulivat, mutt...

Miltä maistui voikukan juurista tehty kahvi?

Kokeilin viime viikolla tehdä kahvinkorviketta voikukan juurista. Ohjeen voikukkakahviin löysin Metsän emännän verkkosivuilta (www.metsanemanta.fi). Voikukkakahviin tarvitaan kuivattuja ja paahdettuja voikukan juuria. Voikukan juurien kuivaamisesta kerroin päivityksessäni pari viikkoa sitten (Kaivoin maasta voikukan juuria ja... 12.9.2021). Viikko sitten kirjoitin voikukkaisen rieskan tekemisestä (Kokeilin voikukanjuuririeskaa, 19.9.2021). Kuivattuja voikukan juuria voi paahtaa pannulla tai uunissa. Kokeilin jälkimmäistä tapaa. Metsän emännän ohjeen mukaan kuivatut ja pilkotut juurenpalat levitetään uunipellille leivinpaperin päälle. Uuni asetetaan 175 asteeseen ja juurenpalojen annetaan olla uunissa 10-20 minuuttia. Mitä kauemmin paloja paahtaa, sen tummemman värin ne saavat. Ennen purkitusta palasten annetaan jäähtyä. Ne säilyvät parhaiten tiiviissä lasipurkissa ja pimeässä. Omat kuivatut juurenpalaseni olivat jo valmiiksi niin pieniä, että niitä ei tarvinnut enää ryhtyä p...